30. toukokuuta 2016

Presa ibérica

Kuten aiemmin tuli mainostettua, presa on todella uskomaton pala lihaa. Näiden kokemusten jälkeen voin todeta, että voittaja on löytynyt. Ibericon presan sanotaan olevan "possujen wagyu", eikä totisesti suotta.

Täydellisen marmoroitunut ja murea presa nimittäin kruunaa varmasti jokaisen illallisen. Presa on myös erityisen maukas ellei jopa kaikista maukkain ibericon osa (ainakin omien kokemusten perusteella). Kun törmäätte kaupassa tähän herkkuun, älkää missään tapauksessa kävelkö ohi. Maistakaa, niin tiedätte mistä puhun.

Presa on ehdottomasti parhaimmilaan grillissä (tässä on jälleen erinomainen syy grillata). Grillaa presa kuumassa grillissä niin, että sisälämpötila jää 62 asteeseen. Älä pilaa tätä loistavaa raaka-ainetta paistamalla sitä kypsäksi. Jätä presa mieluummin syömättä ja tarjoa jollekin, joka uskaltaa syödä tämän arvokkaan lihan kuten se on tarkoitettu syötäväksi.

Jos et usko, että possua voi syödä näin, niin lue vielä tarkemmat perustelut täältä.

Tällä kertaa presa sai kylkeensä yksinkertaisen, mutta maukkaan pastan sekä lasilliset hyvää punaviiniä.

Grillattua ibericon presaa
400 g Familian Iberico-porsaan presaa
merisuolaa
mustapippuria

Ota presa esiin ja trimmaa paksuimmat päällisrasvat pois. Hiero pintaan reipas suola ja mustapippuri, anna maustua huoneenlämmössä kunnes liha on lämmennyt grillauskuntoon. Laita grilli kuumenemaan, täysille.

Grillaa presasta pinnat kiinni todella kuumassa grillissä. Tökkää lihaan lihalämpömittari ja aseta se 62 asteeseen. Vähennä grillissä lämpöä reilusti, nosta liha yläritilälle ja grillaa epäsuorassa lämmössä kunnes lihalämpömittari näyttää 62 astetta. Nosta liha grillistä ja kääräise löyhästi folioon. Anna vetäytyä 10-20 minuuuttia. Siivuta, tarjoile ja nauti antaumuksella.


Pappardelle
250 g laadukasta pappardelle-pastaa
merisuolaa (1 rkl / litra)
1 rkl voita
2 valkosipulinkynttä
puolikkaan sitruunan mehu
1,5 rkl kapriksia
ripaus mustapippuria
1 rkl persiljaa

Ota pasta esiin ja laita isoon kattilaan vesi kiehumaan. Lisää veden joukkoon ruokalusikallinen merisuolaa per litra vettä. Sillä aikaa kun vesi kiehuu, lämmitä iso paistinpannu ja lisää sinne nokare voita. Silppua valkosipuli ja kuullota se voissa.

Keitä pasta al denteksi ja valuta hyvin (säästä hieman keitinvettä). Kaada pasta isolle paistinpannulle. Purista joukkoon sitruunamehu, lisää sekaan kaprikset ja rouhi mustapippuria perään. Silppua persilja todella pieneksi hakkeeksi ja sekoita pastan joukkoon. Lorauta tarvittaessa keitinvettä pasta-annoksen joukkoon hyvin sekoittaen, mikäli pastasta tulee liian paksua. Tarjoile presan kera.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.



29. toukokuuta 2016

Nieriää, parsaa ja uppomunia

Ajatuksena oli helppo ja nopea perjantai-illan kalaruoka, joten päädyimme parsaan, hollandaiseen ja nieriäfileeseen. Tämän jälkeen kaikki alkoi mennäkin pieleen. Hollandaise juoksettui sopivasti siinä vaiheessa kun kaikki muut komponentit alkoivat olla maustamista vaille valmiita. Pelastimme juoksettumisen, mutta sen jälkeen koko komeus kypsyi. Noh, ei muuta kuin alusta asti uudelleen. Onneksi oli riittävästi kananmunia...

Hirveän soheltamisen jälkeen saimme kuin saimmekin ruuan lopulta tehtyä ja lopputulos oli onneksi säätämisen arvoinen. Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä.

Keitetyt parsat
3 rkl oliiviöljyä
1 iso valkosipulinkynsi
500 g vihreää parsaa
vettä

Laita kattila liedelle kuumenemaan ja lorauta sinne oliiviöljy. Murskaa valkosipuli ja laita se kattilaan. Kuori parsat tarvittaessa, napsauta puumaiset kanat irti ja kuullota parsoja kattilassa muutama minuutti. Kaada päälle vettä niin, että parsat peittyvät ja keitä, kunnes ne ovat pehmenneet sopivasti. Nosta parsat noin 50-asteiseen uuniin odottamaan tarjoilua.

Hollandaise-kastike
150 g voita
3 kananmunan keltuaista
2 rkl vettä
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl merisuolaa
0,5 tl valkopippuria

Laita kattila liedelle ja kirkasta voi. Laita keltuaiset toiseen kattilaan vesihauteen ylle ja lorauta päälle kuuma vesi koko ajan sekoittaen. Vatkaa vispilällä noin 5 minuuttia tai kunnes keltuaisista tulee kuohkeaa vaahtoa ja väri muuttuu hyvin vaaleaksi.

Valuta kirkastettua voita keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja mausta.

Uppomunat
2 litraa vettä
1,4 dl väkiviinaetikkaa
2 kananmunaa

Ota laakea kattila liedelle, kippaa sinne 2 litraa vettä ja 1,4 dl väkiviinaetikkaa. Kuumenna hiljalleen poreilevaksi. Riko munat yksi kerrallaan kuppiin, pyöräytä poreilevaan veteen lusikalla kierre ja kaada kananmuna varovasti kattilaan vesipyörteen keskelle. Kypsennä uppomunaa parin minuutin ajan. Nosta reikäkauhalla lautaselle, anna kuivahtaa hetken ja tarjoile.

Paistettu nieriä
250 g nieriäfileetä
75 g voita
merisuolaa
mustapippuria

Sulata voi paistinpannussa ja kuumenna pannu. Paista nieriäfilee nopeasti nahka alaspäin ja valele fileetä voisulalla paiston ajan. Mausta ja tarjoile heti.

28. toukokuuta 2016

Polenta-pähkinä-munakoisot jogurttikastikkeella

"Jos omistaisin ravintolan, siellä olisi tarjolla juuri tällainen kasvisannos", huokaisin maistaessani Glorian ruoka & viini -lehden (2/2016) reseptillä valmistettua rouhean ruokaisaa munakoisoherkkua. Polenta paistuu rapeaksi samalla kun suussasulava parmesan huolehtii täytteen pehmeydestä. Kerrassaan nerokas resepti siis kyseessä, suosittelen kokeilemaan!

Tiesittekö muuten, että kasvitieteellisesti munakoiso luokitellaan marjaksi? Monivuotinen pensas kurkottaa jopa kolmen metrin korkeuteen ja voi tuottaa kilonkin painoisia marjoja. Kypsä koiso tuntuu kokoonsa nähden painavalta ja sen ohut kuori on piukea ja kiiltävä. Munakoisoista on vuosien saatossa onnistuttu jalostamaan karvas makuvivahde pois, joten niitä ei tarvitse enää suolalla itkettää.

Polentapähkinämunakoisot
2 isoa munakoisoa
100 g pekaanipähkinöitä
1 valkosipulinkynsi
6 aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl tomaattipyreetä
2 rosmariinin oksaa
2 dl vastaraastettua parmesania
1 dl polentaa (ei keitetä)
1 dl oliiviöljyä
1 tl kuivattua minttua
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl jeeraa
1 tl merisuolaa

Viillä munakoisot veitsellä ristikkäin halki niin, että lohkot jäävät kannasta kiinni toisiinsa.

Murskaa pähkinät, valkosipuli, tomaatit, pyree ja rosmariininlehdet tehosekoittimessa tahnaksi. Sekoita tahnan joukkoon vielä parmesanraaste, polenta, öljy, minttu, oregano, jeera ja suola.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Asettele munakoisot folionpalojen päälle ja avaa lohkoja sen verran, että saat välit täytettyä polentatäytteellä. Kääri koisot folioon ja paista uunissa tunnin ajan. Avaa sitten folionyytin ja nosta koisot varovasti uunivuokaan. Paista munakoisoja vielä vartin verran ja tarjoile jogurttikastikkeen kera.

Yrtti-jogurttikastike
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä
0,5 dl tuoreita basilikanlehtiä
1 sitruuna
3 dl maustamatonta jogurttia
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
0,25 mustapippuria

Silppua yrtit ja purista sitruunasta mehu. Sekoita kaikki kastikkeen aineet keskenään ja anna soossin maustua vähintään vartin verran ennen tarjoilua.

24. toukokuuta 2016

Luomunautaa ja kesäsalaattia

Kesällä tekee mieli syödä monesti hieman kevyemmin, ja ihan hyvä niin. Tällä kertaa grillasimme aivan järjettömän mureasta ja maukkaasta Familian maahantuomasta luomunaudan sisäpaistista tehtyjä ohuita pihvejä sekä monipuolisen kesäisen salaatin raikkaalla vinaigrettella.

Ennakkoasenne naudan sisäpaistin suhteen hieman epäileväinen. Aiempien kokemusten perusteella naudan sisäpaisti on joskus ollut hieman sitkas ja maussakin on ollut toivomista. Yllätys olikin melkoinen, kun tämä luomuversio oli jotain aivan muuta. En muista milloin olisi noin mureaa paistia syöty, tuskin koskaan. Syödessä suorastaan nauratti, oli nimittäin niin hyvää.

Kesäistä, kevyttä, maukasta, parasta.

Naudanpihvit
300 g Familian luomunaudan sisäpaistipihvejä
merisuolaa
mustapippuria

Nosta pihvit huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Rouhi pihveille suolaa ja pippuria. Anna maustua, kunnes (grilli on kuuma ja) lisukkeet ovat valmiita.

Grillaa todella kuumassa grillissä nopeasti molemmin puolin, jätä pihvit mediumiksi sisältä. Nosta leikkuulaudalle ja siivuta poikkisyin, nosta salaatin päälle lautasille ja nauti.

Vinaigrette
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1,5 tl shampanjaetikkaa
ripaus merisuolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Salaattipeti
1 oranssi paprika
2 persikkaa
2 kourallista rucolaa
1 ruukku viinisuolaheinää
1 ruukku basilikaa
3 kevätsipulia
100 g kirsikkatomaatteja
nippu herneenversoja

Puolita paprika ja persikat. Paahda puolitettu paprika kuumassa grillissä mustaksi. Laita puolikkaat paprikat hetkeksi muovipussiin, ja irrota kuori lopuksi. Grillaa persikoihin grillin makua pikaisesti ja siirrä jäähtymään.

Sekoita keskenään rucola, viinisuolaheinä ja basilikanlehdet. Siivuta kevätsipulit ja lisää sekaan. Sekoita vinaigrette joukkoon ja nostele koko komeus salaattipohjaksi lautaselle. Puolita kirsikkatomaatit ja nostele salaatin sekaan. Laita salaatin joukkoon myös grillatut persikat ja koristele vielä herneenversoilla.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

22. toukokuuta 2016

Rahkaisa pinaattilasagne

Tämä raikas kasvislasagne on uusi arkiherkkusuosikkini, jota heti reseptin bongaamisen (Glorian ruoka&viini 3/2016) jälkeen tehtiin kahdesti viikon sisään. Ihan hiukan vain omaan makuun tuunattuna tietysti. Koska ohje on varsin yksinkertainen, raaka-aineiden laatuun kannattaa kiinnittä huomiota. Munapastaa, rasvaista rahkaa ja pitkään kypsyneitä juustoja kehiin siis! Kuivayrtitkin voisi kesän tullen vaihtaa vielä tuoreisiin.

Pinaatti-rahkalasagne (3 levyn levyiseen tai ⌀ 24 cm vuokaan)
9 lasagne all'uovo -levyä
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua oreganoa
2 rkl oliiviöljyä
500 g tuoreita pinaatinlehtiä
1 tl merisuolaa
mustapippuria

rahkakastike:
2 dl vastaraastettua parmesania
100 g kuoretonta vuohenjuustoa
500 g pehmeää maitorahkaa (esim. Valion rahka, jossa rasvaa 2,3 %)
2 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua basilikaa
merisuolaa

Kuutioi keltasipuli ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipuleita ja oreganoa pannulla oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia.

Kuumenna vettä suuressa kattilassa ja lisää joukkoon suolaa. Asettele lasagnelevyt varovasti yksitellen veteen ja keitä niitä muutama minuutti niin, että ne ovat taipuisia, mutta vielä hieman liian kovia syötäväksi. Pidä levyt irtitoisistaan esim lusikan avulla hämmennellen keittämisen ajan. Valuta keitinvesi pois.

Lisää sipuleiden joukkoon hyvin huuhdellut ja kuivatut pinaatinlehdet. Peitä pannu kannella ja anna pinaatinlehtien nahistua kuumassa. Ota kansi pois ja paista seosta hetken verran. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Raasta rahkakastikkeeseen parmesan. Murusta vuohenjuusto palasiksi. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset keskenään ja mausta lopuksi suolalla.

Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle kolmannes pinaattipaistoksesta. Asettele päälle kolme lasagnelevyä (paloittele sopiviksi paloiksi pyöreään vuokaan). Lisää sitten päälle kolmannes rahkaseoksesta. Tee vastaavalla tavalla kaksi kerrosta lisää.

Paista lasagnea 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia tai kunnes lasagne tuntuu haarukalla sopivan al dente -kypsyiseltä.

20. toukokuuta 2016

Vasikan picanhaa ja pankoparsaa

Ihan ulkofileen vierestä etelä-amerikkalaisen leikkaustavan mukaan leikattu picanha on täysikasvuisella pihvinaudalla paksun makurasvakerroksen peitossa, mikä pitää lihan grillatessa aivan erityisen mehevänä. Kauniin rosésävyinen, miedonmakuinen ja vähärasvainen vasikanliha on puolestaan niin mureaa ja maukasta, ettei se kaipaa edes paksua makurasvaa ollakseen taivaallinen grilliherkku.

Picanhan kaveriksi teimme Maku-lehden ohjeen mukaisesti pankojauholla leivitettyjä vihreitä tankoparsoja - kerrassaan nerokas keksintö!

Grillattu vasikan picanha
n. 800 g Familian vasikan picanhaa
timjamiruukku
merisuolaa
mustapippuria

Trimmaa vasikan picanhasta ylimääräiset kalvot pois. Hiero picanhan pintaan reilusti suolaa ja mustapippuria. Kääri timjaminoksat tiukasti lihan ympärille ja siirrä liha jääkaappiin maustumaan vuorokaudeksi.

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Laita grilli tulille ja hiero picanhan pintaan ohuelti öljyä. Grillaa kuumassa grillissä lihaan kauttaaltaan kunnon paistopinta. Tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari. Vähennä lämpöä ja grillaa picanhaa miedolla lämmöllä, kunnes sisälämpötila näyttää 49 astetta. Kääri liha folioon ja anna sen tasaantua reilun kymmenen minuutin ajan. Rouhi picanhan pintaan reilusti mustapippuria ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi.

Paahdetut pankoparsat
500 g vihreitä tankoparsoja
1,5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
3 kananmunaa
3 dl pankojauhoja (japanilaisia korppujauhoja)

Huuhdo parsat, leikkaa niistä puumaiset tyvet irti ja kuori tyviosasta kuori pois. Ota kolme laakeaa lautasta. Mittaa yhdelle vehnäjauhot ja riko toiselle kananmunat. Vatkaa munien rakenne haarukalla rikki. Mittaa kolmannelle lautaselle pankojauhot. Pyörittele parsat ensin vehnäjauhossa, sitten kananmunassa ja viimeisenä pankojauhossa. Asettele parsat uunipellille ja paahda niitä 225-asteisessa uunissa 15 minuutin ajan.

Parsakaalinversoöljy
1 dl parsakaalinversoja (tai muita versoja)
0,5 dl laadukasta oliiviöljyä
0,5 limetin mehu
mustapippuria
merisuolaa

Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi kastikkeeksi. Mausta lopuksi suolalla.




Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

19. toukokuuta 2016

Nokkospestopizza


Sellon Citymarketista löytyi italialaisia Selezione Casillon pizzajauhoja (farina di grano tenero, tipo 00). Ostimme kokeeksi pussillisen ja näin maallikon näppeihin jauho vaikutti sekä leipoessa että syödessäkin samantyyppiseltä kuin aiemmin kokeilemamme mainio Manitoba Cream -jauho.

Viikonloppuna tuli hortoiltua nokkosten perässä, joten pyöräytimme pizzakastikkeeksi nopean nokkospeston. Muut täytteet keräiltiin kasaan mitä kaapista löytyy -periaatteella ja ihan hauska, ennakkoluuloton yhdistelmä pizzatorstain ratoksi tästäkin saatiin. Illallinen päättyi siitä huolimatta itkuun - Pikkukokki kun ei tahtonut millään ymmärtää, ettei kaksivuotiaaseen mahdu kolmatta jättikokoista pizzanpalaa...

Roomalainen levypizza nokkospestolla
72 tunnin pizzataikina:
15 g tuorehiivaa
3 dl vettä
4 rkl oliiviöljyä
1 tl hienoa merisuolaa
7,5 dl italialaisia pizzavehnäjauhoja (farina di grano tenero, tipo 00)

nokkospesto:
0,5 l tuoreita nokkosenversoja tiiviiksi painettuna
1 valkosipulinkynsi
2 rkl parmesania raastettuna
1 tl sitruunamehua
30 g saksanpähkinöitä
1 rkl oliiviöljyä
merisuolaa

täytteet:
125 g Mozzarella di Bufala Campana -juustoa
200 g ruskeita herkkusieniä
2 rkl pinjansiemeniä
240 g säilöttyjä artisokansydämiä
kourallinen oliiveja
mustapippuria
sormisuolaa

Valmista taikina 72 tuntia ennen syömistä. Kuumenna vesi kädenlämpöiseksi ja liuota sen joukkoon hiiva. Mittaa sekaan öljy ja suola. Vaivaa mukaan jauhot niin, että taikina on pehmeää, mutta ei kuitenkaan tartu sormiin. Kun taikina on saanut sopivan sitkoisan rakenteen, pyöräytä se palloksi. Peitä taikinakulho ja anna taikinan kohota jääkaapissa kolme vuorokauden ajan.

Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile taikinasta sormin uunipellin kokoinen levy (varo rikkomasta kohoamisen aikana muodostuneita ilmakuplia). Nosta levy varovasti öljytyn uunipellin päälle (älä käytä leivinpaperia, koska pizza ei kohoa sen päällä yhtä hyvin).

Pizzapohjan kohotessa valmista nokkospesto. Huuhdo nokkoset ja ryöppää ne sitten nopeasti kiehuvassa suolavedessä. Purista kaikki vesi pois. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi tahnaksi. Mausta pesto lopuksi suolalla.

Kuumenna uuni 250 asteeseen (älä käytä kiertoilmatoimintoa, se kuivattaa pizzan).

Levitä pizzapohjalle ohut kerros pestoa. Viipaloi herkkusienet ja levitä peston päälle. Riivi mozzarella paloiksi ja asettele pizzalle. Ripottele päälle myös pinjansiemenet ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista pizzaa ensin uunin alatasolla 15 minuuttia ja nosta se sitten ylätasolle ja paista vielä viisi minuuttia. Valmiin pizzan pohja on kauttaaltaan rapea ja pizzan pinta on saanut kauniin paistovärin.

Ota pizza uunista ja levitä sen päälle puolitetut artisokansydämet ja oliivit. Rouhi pinnalle vielä reilusti mustapippuria ja mausta pizza pöydässä halutessasi sormisuolalla.


17. toukokuuta 2016

Raparperi-blondiet

Olen pitkään etsinyt reseptiä oikein muhevan mehukaaseen raparperipiirakkaan. Sellaista, joka olisi niin reunoilta kuin keskeltäkin yhtä herkullisen pehmeää. Nyt tärppäsi ja vieläpä näin helpon, vatkaamatta kattilassa valmistuvan taikinan kanssa.

Tätä piirakkaa tullaan meillä tänä kesänä varmasti näkemään ensin raparperiversiona ja myöhemmin muinakin muunnelmina. Mustikat näyttivät lähimetsässä olevan jo täydessä kukassa, toivottavasti tulee hyvä sato!

Nerokas resepti on paria pientä tuunausta lukuunottamatta Baking Instinct -blogin käsialaa.

Raparperi-blondies eli valkosuklainen raparperipiirakka (24 cm neliövuokaan)
100 g voita
100 g valkosuklaata
1 ceyloninvaniljatanko
2 dl valkoista sokeria
0,5 dl viinirypäleensiemenöljyä
0,5 dl tummaa siirappia
4 kananmunaa
1 tl luomusitruunan kuorta
2 dl hienojakoista mantelijauhetta
2 dl erikoisvehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl merisuolaa
400 g raparperia (3 keskikokoista vartta)

Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat viinirypäleensiemenöljyllä.

Sulata voi valkosuklaa miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää joukkoon vaniljatangon siemenet, sokeri, öljy ja siirappi ja sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Anna seoksen jäähtyä hieman. Lisää taikinaan kananmunat ja raastettu sitruunankuori.

Sekoita toisessa astiassa mantelijauhe, vehnäjauhot, kookoshiutaleet, leivinjauhe ja suola keskenään. Sekoita kuivien aineiden seos taikinaan.

Kuori ja paloittele raparperit ja lisää palat taikinaan. Kaada taikina vuokaan ja paista piirakkaa 175-asteisen uunin keskitasolla 30 minuuttia. Brownieiden tapaan blondietkin saavat jäädä hieman tahmeiksi.

Jäähdytä piiras ennen paloiksi leikkaamista ja tarjoilua jääkaappikylmäksi.

16. toukokuuta 2016

Marmorifileetä

Joskus sitä haluaa rehellisen pihvin. Jostain syystä ravintoloissa saa todella harvoin täydellisesti paistetun ja erittäin murean pihvin (toki poikkeuksiakin on, mutta en nyt mainosta tässä mitään yksittäistä ravintolaa). Siksi paistan pihvit mieluiten itse kotona. Ravintoloissa kannattaa yleensä tilata jotain aivan muuta kuin sitä "peruspihviä".

Pihvinhimo iski jälleen kerran, kun kaupan lihatiskissä oli tarjolla hyvin marmoroitunutta naudan ulkofileetä. Pyysin lihamestaria leikkaamaan pari reilunkokoista pihviä (noin 250 g/kpl), lähes kuola suupielistä valuen.

Pihvin paistamisessa on tietysti monta koulukuntaa, mutta hyvää ja mureaa pihvilihaa ei saa missään nimessä pilata paistamalla sitä liikaa ja pitkä vetäytymisaika on tässäkin valttia. Itse olen muutamaan otteeseen maustanut pihvit etukäteen (suolannut esim. pari-kolmekin tuntia ennen paistoa), joskus taas vasta paistamisen jälkeen. Makuasia, molemmat toimii mielestäni hyvin.

Omien kokemusten mukaan sopiva laadukkaan pihvilihan sisälämpö on noin 49 astetta, jonka jälkeen pihvit saavat vetäytyä rauhassa, kuten tälläkin kertaa. Pihvit kääräistiin löyhästi folioon ja annettiin vetäytyä noin vartin. Tämän jälkeen leikatessa kaikki nesteet kestivät pihvien sisällä ja lopputulos oli täydellisen suussasulava.

Lisukkeeksi arpoutui sitä, mitä kaapista löytyi ja hyväähän siitäkin tuli!
Ps. Kylläpä alkoi tehdä taas pihviä mieli, kun tätä kirjoitin

Marmoroitu ulkofilee
2 kpl naudan marmorifileetä (á 250 g)
merisuolaa
mustapippuria
voita

Ota pihvit lämpenemään hyvissä ajoin ennen paistoa. Hiero pintaan suolaa reilulla kädellä. Kuumenna grilli kuumaksi ja ota samalla valurautapannu liedelle lämpiämään ja sulata siinä voi. Grillaa pihvit nopeasti grillissä ja siirrä pannuun miedolle lämmölle. Lusikoi voisulaa pihvien päälle ja kääntele pihvejä välillä. Kun pihvien sisälämpötila on 49 astetta, nosta ne pannulta vetäytymään vähintään vartiksi. Tarjoile sopivan lisukkeen kera ja rouhi vielä pintaan suolaa ja mustapippuria.

Lisuke
muutama parsa
ruisleipää
punasipulia
pari siivua pancettaa
(oliiviöljyä)

Grillaa parsat kypsiksi. Kuutioi ruisleipä, siivuta sipuli ja pilko pancetta. Laita pancetta kylmälle pannulle ja kuumenna hitaasti. Kun rasva irtoaa, heitä joukkoon kuutioitu ruisleipä ja siivutettu sipuli. Kuullottele pitkään ja hartaasti, lisää tarvittaessa hieman oliiviöljyä. Tarjoile pihvin kyljessä.

15. toukokuuta 2016

Mustan possun presa ja keväinen versosalaatti

Kaikille lienee tässä vaiheessa selvää varaukseton rakkautemme ibericoporsaan lihan upeaa makua kohtaan. Uusin tuttavuus tällä saralla on Familian maahantuoma mustan possun presa de paleta, jolle ei suoraa suomennusta kai liene olemassa. Presa sijaitsee lavan tietämillä, lähellä fileetä.

Murea, kauniisti marmoroitunut presa kannattaa vain paistaa nopeasti kuumassa grillissä tai pannussa. Lihan uskaltaa melko lailla huoletta jättää kansainväliseen tapaan mehukkaasti mediumiksi (lue perustelumme täältä). Näin sen hieno ominaismaku pääsee parhaiten esille.

Presa on helppoa ja nopeaa, mutta ylellisen herkullista grillattavaa. Oletko jo maistanut?
Kuvan lähde: www.vamonosdetapas.com

Presa iberica ja keväinen versosalaatti
400 g Familian ibericoporsaan presaa
140 g erilaisia versoja (esim. paksoi, japaninsinappi, sango, tatsoi, rucolanverso ja punamangoldi)
1 porkkana
1 kirpeä vihreä omena
2 rkl suolaamattomia pistaasipähkinöitä
laadukasta balsamicoa
hyvää oliiviöjyä
sormisuolaa
mustapippuri

Ota presa lämpenemään huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta.

Kokoa versosalaatti suoraan lautasille. Asettele pohjalle reilusti versoja. Suikaloi porkkanasta kuorimaveitsellä ohuita suikeroita. Kuutioi omena. Paahda pistaasipähkinöitä kuivalla kuumalla pannulla. Ripottele porkkanasuikaleet, omenakuutiot ja pistaasipähkinät versojen päälle. Pirskottele päälle balsamicoa, oliiviöljyä sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Hiero presan pintaan suolaa, pippuria ja paistoöljyä. Paista liha nopeasti kuumassa grillissä, pienennä lämpöä ja tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari. Kun presan sisälämpötila on 62 astetta, nosta liha grillistä ja kääri se hetkeksi folioon vetäytymään.

Viipaloi liha ja asettele siivut versosalaatin päälle. Tarjoile.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

12. toukokuuta 2016

Muikkuja ja kvinoaa

Arkistojen kätköistä löytyy näemmä mielenkiintoisia reseptejä. Tämä kyseinen on tehty joskus vuosi sitten, mutta julkaistaanpa nyt kuitenkin.

Ruisjauhoissa ja voissa rapeaksi paistetut muikut ovat aivan loistavaa (ja vieläpä edullista!) herkkua. Tällä kertaa muikkujen kylkeen tehtiin kvinoapaistosta ja tillijogurttikastiketta.

Paistetut muikut
500 g muikkuja
1,5 dl ruisjauhoja
merisuolaa
valkopippuria
voita

Jos ostit muikut perkaamattomina, poista niistä sisälmykset ja päät. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Laita laakealle lautaselle ruisjauhot, sekoita joukkoon suolaa ja ripaus valkopippuria. Pyörittele muikut jauhoseoksessa ja paista ne voissa valurautapannulla.

Kvinoalisäke
2 dl suomalaista luomukvinoaa
4 dl kasvislientä
merisuolaa
3 tomaattia
1 kesäkurpitsa
1 punasipuli
oliiviöljyä

Kuullota kuutioidut kasvikset oliiviöljyssä ja siirrä syrjään. Kuivaa pannu ja paahda kvinoaa parin minuutin ajan. Lisää joukkoon kasvisliemi, suola ja pippuri sekä kuullotetut vihannekset. Anna hautua 15 minuuttia. Tarjoile muikkujen kera.

Tilli-jogurttikastike
2 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
merisuolaa
mustapippuria
2 tl kuivattua tilliä

Lusikoi jogurtti sopivaan astiaan, silppua joukkoon valkosipuli. Mausta suolalla, mustapippurilla ja tillillä. Anna maustua hetken ennen tarjoilua.

11. toukokuuta 2016

Keväisen pirteä sitruunapasta

Tämä keväisen raikas ja pirteä pasta on nopea, helppo ja maukas. Kaikki on siis kohdallaan, joten tämä toimii arkena erittäin hienosti.

Alkuperäinen resepti täällä.

Sitruunapasta
500 g laadukasta pastaa
4 l vettä
4 rkl merisuolaa
1,5 dl laadukasta oliiviöljyä
1,5 dl parmesania raastettuna
3 sitruunaa
mustapippuria
1 puntti basilikaa

Ota pastat esiin, laita vesi kattilaan kiehumaan ja lisää sinne merisuola. Ota joku kippo ja lorauta sinne oliiviöljy. Raasta joukkoon parmesani ja purista sitruunoista mehu (ja raasta yhden sitruunan kuoret talteen). Vispaa sekaisin.

Keitä pasta al denteksi ja ota pari desiä keitinvettä talteen. Valuta pasta ja sekoita äsken tehty oliiviöljy-parmesanseos pastan joukkoon. Lisää joukkoon tarvittaessa keitinvettä. Nostele pasta lautaselle, raasta päälle lisää parmesania mausta mustapippurilla ja koristele basilikalla.

8. toukokuuta 2016

Äyriäispaella

Paella on (myös) ehdottomasti yksi lempiruokiamme, aina kun sen tekee huolella ja loistavista raaka-aineista. Hyvää paella saa monesti, erinomaista harvemmin. Tähän mennessä parasta paellaa on syöty Restaurante La Langosteran terassilla Teneriffalla. Tuo kyseinen paella oli jotain uskomatonta, kaikessa intensiivisyydessään. Tuorettakin tuoreemmat merenelävät kruunasivat elämyksen.

Itsekin olemme tehneet tätä valencialaista perinneherkkua muutamaankin otteeseen ja tässä on ehdottomasti paras resepti tähän mennessä. Koko homman A ja O on tomaattinen kalaliemi, jossa paellariisi kypsennetään. Paellan kruunaa iso kasa mielellään tuoreena (jos mahdollista) ostettuja mereneläviä. Simpukat, mustekalat ja jättikatkat sattuvat olemaan niin hyviä, että voiko niitä koskaan olla liikaa?

Kalaliemi
1 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
1 l vettä
200 g säilöttyjä San Marzano -tomaatteja
1,5 rkl kalafondia
1 tähtianis
merisuolaa

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Pilko sipuli ja valkosipulinkynnet ronskisti ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon litra kylmää vettä ja puolikas tölkki San Marzanoja. Sekoita joukkoon kalafondi ja heitä perään vielä yksi tähtianis. Hauduttele noin 10-20 minuuttia. Poista tähtianis ja maista. Mausta tarvittaessa vielä suolalla. Kaada koko komeus blenderiin ja aja tasaiseksi liemeksi.

Paella
2 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
250 g paellariisiä (bomba)
2 tl savupaprikajauhetta
1 tl chilirouhetta tai cayennepippuria
0,5 g sahramia
1 l kalalientä (ks. yllä)
200 g säilöttyjä San Marzano -tomaatteja
500 g sinisimpukoita
200 g mustekalarenkaita
400 g jättikatkaravunpyrstöjä
200 g herneitä
merisuolaa
kourallinen persiljaa
1 sitruuna

Ota esiin iso kasari tai todella iso korkeareunainen paistinpannu (tai paellapannu), lorauta siihen öljyä ja laita kuumenemaan. Silppua sipuli ja valkosipulit, kuullota niitä oljyssä viitisen minuuttia.

Lisää kasariin riisit ja kuumenna sekoittaen, kunnes ne saavat hieman kiiltoa. Sekoita joukoon savupaprikajauhe, chilirouhe ja sahrami. Lisää tämän jälkeen kalaliemi, sekoita hyvin ja anna kiehahtaa. Kippaa joukkoon säilötyt tomaatit ja hauduttele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 10 minuuttia.

Pese sinisimpukat ja poista niistä parrat. Lisää paellan joukkoon pestyt simpukat ja mustekalarenkaat. Hauduttele reilut viisi minuuttia, jonka jälkeen sekoita joukkon jättikatkaravunpyrstöt ja herneet. Hauduttele vielä niin kauan kunnes riisi on al dente. Maista ja mausta suolalla tarvittaessa. Silppua lopuksi joukkon persilja ja tarjoa koko komeus sitruunan kera.

7. toukokuuta 2016

Kananmuna-pekonikupit

Hauskannäköiset kananmunaa, tomaattia, juustoa ja paahtoleipää sisäänsä kätkevät pekonikupit maistuvat brunssipöydässä koko perheelle. Nämä yksilöt teimme taannoin Pikkukokin kanssa O:n syntymäpäiväaamiaiselle.


Pekoni-kananmunakupit (6 kpl)
6 siivua paahtoleipää
6 siivua pekonia
0,5 dl juustoraastetta
6 kirsikkatomaattia
2 tl tuoreita timjaminlehtiä
6 kananmunaa
merisuolaa

tarjoiluun rucolanlehtiä ja kirsikkatomaatteja

Leikkaa paahtoleivistä lasin avulla muffinivuoan pohjan kokoiset rinkulat ja asettele vuokien pohjille (kuivata reunat ja hyödynnä korppujauheena).  Muotoile pekonisiivuista kupeille reunat. Ripottele leipien päälle juustoraaste. Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää kuhunkin muffinikuppiin pari puolikasta. Ripottele päälle timjamia. Riko lopuksi kananmuna varovasti kuhunkin muffinivuokaan. Ripottele kananmunien päälle makusi mukaan suolaa.

Paista kananmuna-pekonimuffineja 200-asteisessa uunissa noin 10 minuutin ajan tai kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen säilyy juoksevana.

6. toukokuuta 2016

Grillattua wagyu-härän kuvetta ja panzanellaa

Japanin kielen sana 和牛, wagyu tarkoittaa suomeksi kaikessa yksinkertaisuudessaan japanilaista nautaa. Jos waguy-härkä on kasvanut nousevan auringon maassa Hyogon prefektuurissa, sitä voidaan alkuperänsä puolesta kutsua Kobe-häräksi. Kobe-härkien kasvattamista koskevat lisäksi moninaiset säännöt aina ruokavaliosta rauhoittavaan musiikinkuunteluun (oluen tai saken juottaminen Kobe-härille on ilmeisimmin pelkkä myytti). Kobe-härkiä kasvaakin kerrallaan vain muutama tuhat ja lihan maastavienti on ollut sallittua vasta vuodesta 2012. Samaista wagyu-lihakarjaa kasvatetaan kuitenkin muuallakin maailmassa. Laatulihojen maahantuontiyritys Familia tuo Suomeen australialaista wagyu-härkää ja saimme iloksemme testattavaksi kaksi reilunkokoista flank steakia eli kuvepaistia.

Lihan syvänpunainen väri ja leikatessa paljastunut hieno marmorointi lupasivat hyvää jo ennen grillausta. Vain suolaa ja pippuria pintaansa saaneet wagyu flank steakit pääsivät tarjolle vapunaattona. Kun ensimmäiset palaset oli maisteltu, koko pöytäseurue nyökkäili toisilleen suut hymyssä - toden totta, wagyu-lihassa on aivan erityisen syvän aromikas maku! Vaikka kilohinta onkin muun pihvikarjan lihaa kovempi, tässä kohtaa suosittelemme panostamaan ja nautiskelemaan wagyu-härän kauniisti marmoroitunutta lihaa edes kerran elämässä. Juhlapäivien alla kannattaa siis ehdottomasti vilkuilla lihatiskejä wagyun toivossa.

Kuvelihan kanssa tarjoilimme helposti isommallekin porukalle valmistuvaa italialaista panzanella-salaattia, jota varten olimme jo aiemmin päivällä grillanneet kasvikset lisämakua tuomaan. Mainioon shampanjavinegretteen nappasimme idean Ina Gartenilta.


Grillattua wagyu-härän kuvetta
2 kpl n. 800 g Familian wagyu-härän kuvepaistia eli flank steakia
2 rkl rypsiöljyä
sormisuolaa
vastajauhettua Tellicherry-mustapippuria

Ota lihat hyvissä ajoin ennen valmistamista huoneenlämpöön.

Sivele lihojen pinta kevyesti rypsiöljyllä. Kuumenna grilli todella kuumaksi. Ruskista paistit nopeasti grilliparilalla kummaltakin puolelta. Pienennä grillin lämpöä reilusti ja nosta lihat yläritilälle. Tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari. Sulje grilli ja anna paistien kypsyä, kunnes sisälämpötila näyttää 52 astetta.

Nappaa lihat grillistä ja kääri ne löyhästi folioon. Anna lihojen vetäytyä vähintään kymmenen minuutin ajan. Ripottele paistien kummallekin puolelle sormisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria. Leikkaa lihat vastasyin noin puolen sentin viipaleiksi ja tarjoile välittömästi.


Panzanella eli italialainen leipäsalaatti
1 kesäkurpitsa
1 punainen paprika
300 g vihreitä tankoparsoja
10 keskikokoista herkkusientä
2 rkl rypsiöljyä
400 g punaisia miniluumutomaatteja
200 g keltaisia kirsikkatomaatteja
10 kevätsipulin vartta
1 iso ruukku basilikaa
1 ruukku herneenversoja
5 siivua kuivahtanutta, juureen leivottua maalaisleipää
0,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä

shampanjavinaigrette:
1 valkosipulinkynsi
1 tl dijonsinappia
3 rkl shampanjaetikkaa
1 dl laadukasta oliiviöljyä
sormisuolaa
vastajauhettua Tellicherry-mustapippuria


Siivuta kesäkurpitsat ja leikkaa paprika isoiksi paloiksi. Leikkaa parsoista puumainen osa pois ja kuori tyvet tarvittaessa kevyesti. Pyörittele kesäkurpitsat, paprikat, parsat ja herkkusienet kevyesti rypsiöljyssä ja grillaa niitä parilalla muutaman minuutin ajan niin, että ne pehmenevät aavistuksen ja saavat parilaraidoituksen. Nosta vihannekset ja sienet jäähtymään rauhassa. Leikkaa ne sitten suupaloiksi suureen salaattikulhoon.

Valmista tässä välissä vinaigrette. Hienonna valkosipulinkynsi ja sekoita kaikki ainekset keskenään.

Puolita tomaatit, viipaloi sipulit ja sekoita ne salaattipohjan joukkoon. Riivi sekaan myös basilikanlehdet ja herneenversot.

Leikkaa leipäviipaleet suupaloiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Paista leipäkuutioita tarvittaessa parissa erässä paistinpannulla valkosipulilla maustetussa oliiviöljyssä niin, että ne rapsakoituvat.

Sekoita vinaigrette salaatin joukkoon ja nostele leipäkuutiot sitten varovasti sekaan. Tarjoile.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

3. toukokuuta 2016

Rosépippurilla ja thaibasilikalla maustettu kookosmaitojäätelö

Käsi sydämellä, tämän samettisempaa ja pehmeämpää jäätelöä ei kotikonstein voi olla mahdollista tehdä. Kookosmaito ja kondensoitu maito keitellään kananmunankeltuaisten kanssa vaniljalla maustetuksi kiisseliksi ja pyöräytetään jäätelöksi, sen ihmeempiä taikatemppuja ei täydellisen jäätelön tekemiseen tarvita. Makeaahan tuo toki on, mutta niin jäätelö saa ollakin.

Olemme aiemmin kokeilleet maustaa mansikkajäätelön mustapippurilla. Rosépippuri sopi jäätelöön yhtä lailla mukavasti ja thaibasilika täydensi jäätelön kaukoidästä ammentavaa makumaailmaa.

Rosépippurilla ja thaibasilikalla maustettu kookosmaitojäätelö
400 g (1 tlk) kookosmaitoa
400 g (1 tlk) kondensoitua maitoa
4 kananmunankeltuaista
1 ceyloninvaniljatanko
1 tl rosépippureita
1 dl thaibasilikan lehtiä

Sekoita kattilassa kookosmaito, kondensoitu maito ja keltuaiset keskenään. Lisää joukkoon halkaistu vaniljatanko ja tangonpuolikkaista kaavitut siemenet. Kuumenna seosta hitaasti, koko ajan hämmentäen, kunnes se sakenee ja muuttuu kiisselimäiseksi. Tämä tapahtuu viimeistään 84 asteen lämpötilassa, joten varo kiehauttamasta ja pilaamasta jäätelömassaa.

Jäähdytä sakeutunut jäätelömassa ja nouki jääkaappikylmästä seoksesta vaniljatangon puolikkaat pois. Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna koneen pyöriä, kunnes jäätelö on niin paksua, että sitä on vaikea pyörittää.

Murskaa pippurit kevyesti morttelissa ja hienonna basilikanlehdet. Sekoita pippurirouhe ja basilikasilppu jäätelömassan joukkoon, kaavi jäätelö pakasterasiaan ja anna jäätelön kohmettua pakastimessa vielä tunnin verran ennen tarjoilua.

2. toukokuuta 2016

Tryffeliöljyllä maustettu rapurisotto

Rapurisotto on ollut jo todella kauan tehtävälistalla, mutta jostain syystä homma on jäänyt pitkäksi aikaa puheen asteelle. Satuimme kuitenkin törmäämään Viinilehdessä kyseisen herkun reseptiin, ja tartuimme vihdoin tuumasta toimeen. Homma lähti käyntiin siitä, että ensin valmistettiin pitkään ja hartaasti kunnollinen sieniliemi, alusta asti (vielä kun olisi ollut muitakin kuin herkkusieniä.. toimi tosin hyvin näinkin). Se kannattaa, vaikka vaatiikiin hieman aikaa.  Aloita siis siitä.

Risoton viimeistely tryffeliöljyllä oli aivan loistava idea. Kannattaa myös huomata, että äyriäisrisottoihin ei lisätä parmesania lainkaan, vaan sen tilalle laitetaan yleensä paljon lisää voita. Toimii hyvin.

ps. Kuvassa näkyy myös upouusi dekanterimme, etana. Hieman erikoisemman mallinen, mutta erittäin toimiva. Entinen nimittäin hajosi - siitä tuli pesukuulat läpi ja niitä etsittiin sitten pitkin keittiötä.

Ennen kuin kyseinen etana tarttui mukaan, olimme jo aiemmin mm. ostaneet yhden ja palauttaneet sen hetimiten takaisin lasin virheiden takia. Tästä viisastuneena päätime kerrankin panostaa laatuun. Kiersimme varmasti melkeinpä kaikki pk-seudun liikkeet läpi, joissa dekantereita ylipäänsä myydään ja vihdoin löysimme meille sopivan. Käsintehty ja paksua kristallia. Toivottavasti kestää pesukuulat.

Sieniliemi
250 g tuoreita herkkusieniä
2 keltasipulia
2 rkl oliiviöljyä
2-3 l vettä
nippu timjamia
pari oksaa rosmariinia
ripaus valkopippuria

Laita kattila kuumenemaan ja lorauta sinne oliiviöljy. Hakkaa sienet silpuksi ja paista niitä kattilan pohjalla hetki. Silppua sipulit ja lisää kattilaan. Lisää joukkoon vesi ja mausteet. Hauduttele miedolla lämmöllä pitkään ja hartaasti (meillä taisi poreilla parisen tuntia) tai kunnes liemestä on puolet jäljellä. Siivilöi liemi ja pidä kuumana risottoa varten.

Rapurisotto
2 rkl voita
250 g risottoriisiä (esim. carnarolia)
1,5 l sienilientä
3 dl kuivaa valkoviiniä
100 g voita
1 tl valkotryffeliöljyä
ripaus jauhettua valkopippuria
merisuolaa
12 kpl jättikatkaravunpyrstöjä

Sulata 2 rkl voita kasarissa. Lisää riisi ja kuullota se kirkkaaksi, tähän menee muutama minuutti. Lisää joukkoon puolet valkoviinistä ja anna sen imeytyä riisiin, sekoittele koko ajan. Lisää kuumaa sienilientä iso kauhallinen kerrallaan ja anne nesteen imeytyä jälleen riisiin koko ajan hiljalleen sekoittaen. Lisää lientä aina, kun edellinen kauhallinen on lähes imeytynyt. Jatka liemen lisäämistä ja sekoittamista kunnes riisit ovat kypsymäisillään.

Kun riisi on lähes kypsää, lisää loput viinistä ja anna risoton kiehua hiljalleen vielä minuutin verran. Viimeistele risotto sekoittamalla joukkoon noin 100 g voita. Mausta suolalla ja valkopippurilla sekä lorauksella valkotryffeliöljyä.

Paista ravut nopeasti kuumalla pannulla voissa, mausta suolalla ja lisää risottoannosten päälle juuri ennen tarjoilua.

1. toukokuuta 2016

Nutella-juustokakku


Hasselpähkinäisestä suklaalevitteestä makunsa saava Nutella-juustokakku oli viime vuoden hittileivonnainen, joka pääsi Googlen haetuimpien reseptien Top 10 -listalle yhdessä mm. siemennäkkärin, kukkakaalipizzan ja lehtikaalikeiton kanssa. Nutellan on 1940-luvun pulavuosina kehittänyt italialainen Pietro Ferrero. Piemontessa oli tällöin pulaa tuontitavara-kaakaosta, mutta hasselpähkinöitä seudulla kasvoi sitäkin enemmän.

Trendikakun resepti on roikkunut tehtävien asioiden listalla pitkään ja nyt vappuviikonloppuna sain vihdoin toteutettua suunnitelman. Kakusta tuli New York cheesecake -tyylinen kelpo kaloripommi. Samettiseen täytteeseen ei valkosuklaan lisäksi tullut muuta makeutusta, mutta Nutella-sattumat ja keksipohja takasivat kuitenkin sokeriöverit. Seurasin Lunni leipoo -blogin ohjetta muutoin, mutta siinä keksipohjaan tulee melkoinen määrä rasvaa (175 g keksimäärään 80 g voita). Tiesin mansikka-juustokakkukokeilujeni pohjalta, että pohja pysyy yhtä lailla hyvin koossa vähemmälläkin.

Vappua olemme viettäneet ihanassa auringonpaisteessa kotipihalla puuhastellen. Yrttien siemenet ovat löytäneet tiensä ruukkuihin, chilit saivat uudet mullat, versoja on laitettu kasvamaan ja pesipä O urhoollisesti terassin ikkunatkin. Grillissä on paistunut Familian herkkuja, joista kuuluu blogissa myöhemmin lisää ja Pikkukokki on toohottanut koko viikonlopun tyytyväisenä ympäriinsä tiikeripuvussa delfiini-ilmapallonsa kanssa.

Oikein aurinkoista ja leppoisaa vapunpäivää kaikille!


Nutella-juustokakku (⌀ 26 cm vuokaan)
pohja:
260 g Domino-keksejä
80 g voita

täyte:
260 g valkosuklaata
800 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
4 kananmunaa
300 g ranskankermaa (esim. Valio)
120 g Nutellaa

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja anna sen hieman jäähtyä.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat (viinirypäleensiemen)öljyllä.

Sulata voi. Murskaa keksit tehosekoittimessa ja sekoita joukkoon voisula. Painele seos lusikalla vuoan pohjalle ja puoliväliin asti reunoille ja siirrä vuoka jääkaappiin odottamaan.

Sekoita kananmunat notkistetun tuorejuuston joukkoon yksi kerrallaan. Kääntele joukkoon valkosuklaa ja ranskankerma. Kaada täyte vuokaan.

Pehmennä Nutellaa hieman mikrossa ja tiputtele siitä nokareita juustokakun pinnalle. Vedä veitsellä nokareiden läpi pyörrekuvioita.

Paista juustokakkua 150-asteisessa uunissa n. 60 minuutin ajan tai kunnes kakku on hyytynyt reunoilta, mutta on keskeltä vielä hieman hyllyvä. Avaa uunin luukku hetkeksi jotta kosteus poistuu, laita luukku takaisin kiinni ja sammuta uunista virta. Anna kakun hyytyä jälkilämmöllä vielä n. tunnin ajan.

Siirrä kakku vasta kokonaan jäähtyneenä jääkaappiin. Nutella-juustokakku maistuu parhaalta seuraavana päivänä leipomisesta.