31. joulukuuta 2016

Ruokavuosi 2016

Taas on yksi vuosi saatu kunnialla pakettiin. Viime vuoden tapaan vauhtia riitti vaativan työn ja minuuttiaikataulutetun päiväkotiarjen pyörteissä. Vietin töissä puolet vuodesta esimieheni sijaisena, mikä tietysti oli ihan mahtava kokemus. Mutta kyllähän se totuuden nimissä myös vei veronsa ja välillä olo oli kuin mehupuristimesta tulleella appelsiininriekaleella. Silloin päivän pelastajina toimivat O & Pikkukokki, jotka hoitivat ruoan pöytään ja hymyn huulille. Suuri kiitos siitä!

Jos arki olikin hektistä, vastapainona täytyy sanoa, että perheemme osaa ottaa vapaapäivistä kaiken irti. Lomapäivät niin Savossa järven rannalla mökkeillen kuin Norjan Lapissa tai Atlantin saarilla vuoristoteillä huristellen olivat täynnä aurinkoa, iloa ja tietysti upeita ruokaelämyksiä! Joku kumma siinä on, että tänne blogiin asti reissuista ei tule hyvistä aikomuksista huolimatta juurikaan kirjoitettua. Kävimme kuitenkin kesällä Norjassa ja Madeiralla sekä joulun alla Fuerteventuralla.

Kotimaisista ravintolakokemuksista voiton vie tänäkin vuonna Kotkan lahja maailmalle, Ravintola Vausti. Upea synttärimenu säilyy mielessä vielä pitkään! Mikkelin maanmainiossa Bistro Vileessä tuli myös nautittua parikin pitkän kaavan illallista. Niin se vain näyttää olevan, että pääkaupunkiseudulta poistuminen on ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaisesti onnistunutta ravintolaelämystä.

Valtaosa ruokailuistamme tapahtui tietysti kuitenkin täällä pienen espoolaisen paritalon keittiössä. Kirjoitinkin heinäkuussa kaksi juttua aiheeseen liittyen, toisen lapsiperheiden ruokasuhdetta pohtien ja toisen päivittäistä arkiruokailuamme kuukauden ajan kuvaten.

Olemme vuoden vaihtuessa perinteisesti katsastaneet blogiin vuoden aikana julkaisemamme jutut ja valinneet kunkin kuukauden suosikkiannoksemme. Täältä löytyvät vuoden 2015 ja vuoden 2014 valinnat. Tehtävä on aina yhtä vaikea, sillä vuoden aikana kirjoittamistamme 174 postauksesta osalle kuukausista on osunut aivan syntisen monta taivaallista annosta.

Kunkin kuukauden ykkösten valitseminen ei tuonut esiin yhä kasvispainotteisempaa arkiruokavaliotamme - vastapainona antoisalle Familia-yhteistyölle melkein joka viikolle mahtuu nykyään pari-kolmekin vegepäivää. Toinen tänä vuonna syntynyt perinne, pizzatorstai, loistaa valinnoissa myös poissaolollaan. Suuri rakkautemme ibericoporsaskin pääsi listalle vasta joulukuussa.

Näiden kahdentoista reseptin merkeissä toivotamme teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta 2017.


























30. joulukuuta 2016

Christmas cupcakes

Piparkakkutaikinalta maistuvat, valkosuklaakuorrutetut cupcaket, ei huonompi idea! Tänä vuonna tuli  Pikkukokin kanssa syötyä piparkakkutaikinaa leivottuja piparkakkuja pariin kertaan, joten piparikuppikakut olivat mukava lisä jouluherkkujen kavalkadiin. Idea ja reseptin pohja löytyi Hellan ja viinilasin välistä.

Jouluiset cupcaket valkosuklaakuorrutteella (23 kpl)
taikina:
6 kananmunaa
5 dl fariinisokeria
1 bourbon-vaniljatanko
1 luomuappelsiinin kuori
150 g sulatettua voita
2 dl kookoskermaa
7 dl erikoisvehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ceyloninkanelia
1 tl kardemummaa
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä

kuorrutus:
290 g valkosuklaata
200 g tuorejuustoa

Vatkaa kananmunat, fariinisokeri, vaniljatangosta irrotetut siemenet ja appelsiininkuoriraaste vaaleahkoksi kuohkeaksi vaahdoksi.

Sulata voi ja sekoita voisulan joukkoon kookoskerma. Sekoita mausteet vehnäjauhojen joukkoon.

Sekoita kookos-voisula munavaahtoon. Siivilöi jauhoseos varovasti nostellen taikinan joukkoon.

Jaa taikina muffinivuokiin niin, että vuoat täyttyvät 2/3. Paista kuppikakkuja 175-asteisessa uunissa 15-20 minuutin ajan, niin että muffinit ovat juuri kypsiä mutta keskeltä vielä pehmeän taikinaisia. Jäähdytä.

Valmista kuorrute. Sulata suklaa vesihauteessa ja vatkaa suklaasula ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon. Kaavi seos pursotinpussiin ja anna kuorrutteen jähmettyä jääkaapissa. Pursota jähmettynyt kuorrute kuppikakkujen päälle.

Säilytä cupcakeja viileässä.

29. joulukuuta 2016

Iberico-vartaita, dijondippiä ja paahdettuja punajuuria

Joulunajan ruokateema lienee tässä vaiheessa selvä, joten pitemmittä puheitta: ibericoporsaan ulkofileetä grillivartaissa, s'il vous plaît!

Iberico-vartaita, dijondippiä ja paahdettuja punajuuria
300 g ibericoporsaan ulkofileetä
150 g ranskankermaa
2 tl dijonsinappia
10 salvianlehteä
2 punajuurta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu oreganoa
kourallinen saksanpähkinöitä
merisuolaa
mustapippuria
puutikkuja vartaiksi

Leikkaa ulkofilee suuriksi suupaloiksi ja suolaa ne. Anna lihojen suolaantua vähintään pari tuntia jääkaapissa.

Sekoita ranksankerman joukkoon dijonsinappi ja silputtu salvia. Mausta dippi suolalla ja pippurilla ja siirrä jääkaappiin maustumaan.

Kuori punajuuret ja leikkaa ne lohkoiksi. Siirrä lohkot uunivuokaan, kaada päälle öljy ja rouhi pintaan suolaa ja pippuria, Sotke joukkoon myös oreganonoksat. Paahda juureksia reilun tunnin verran 175-asteisessa uunissa, tai kunnes ne ovat napakan kypsiä.

Pujota lihat vartaisiin ja grillaa niihin kunnon paistopinta. Siirrä vartaat uuniin ja anna niiden paistua, kunnes lihan sisälämpötila on 62 astetta.

Koristele annokset saksanpähkinöillä.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

28. joulukuuta 2016

Kiinalaiset lihapullat

Joulu alkaa olla pikku hiljaa takana päin, ja kuten monen vuonna aiemminkin, joulun jälkeen alkaa jostain kummallisesta syystä tehdä mieli todella paljon aasialaista ruokaa. Näin tapahtui myös tänä vuonna. Lounaaksi päätimme valmistaa pitkästä aikaa jotain kiinalaista.

Jostain mieleen hiipi ajatus kiinalaisista lihapullista ja pikaisen googlauksen lopputuloksena lounaaksi saatiin oma versio kiinalaisista leijonanpäälihapullista. Perinteisistä "lion's head" -lihapullista lienee versionsa jokaisella kokilla ja ainakin osassa ohjeista lihapullat höyrytetään kypsiksi. Me oikaisimme tällä kertaa lounaalla ja valmistimme lihapullat kypsiksi uunissa.

Kaapista sattui vielä löytymään avaamaton gao luc -riisipussi, joka osoittautui tarkemman tarkastelun jälkeen thaimaalaiseksi ruskeaksi jasminriisiksi. Päätimme kokeilla sitä yksinkertaisena lisukkeena lihapullille. Päätös osoittautui erinomaiseksi, riisi oli todella maukasta, napakkaa ja irtonaista ja se maistui suorastaan erittäin terveelliseltä.

Alkuperäinen resepti on täältä, ja muokkasimme sitä omaan käyttöömme jonkin verrankin.
Taikinasta tulee noin 10 isohkoa lihapullaa.

Kiinalaiset lihapullat
400 g porsaan jauhelihaa
3 rkl vettä
2,5 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl chinkiang (sama asia kuin zhenjiang) -viinietikkaa
1 tl raastettua inkivääriä
ripaus merisuolaa
0,5 rkl ruskeaa ruokosokeria
4 kevätsipulinvartta
2 tl maissitärkkelystä
2 kananmunaa
70 g pankojauhoja
1 rkl paahdettua seesamiöljyä

Lisukkeeksi esim. ruskeaa jasmiiniriisiä (gao luc).

Laita possun jauheliha isoon kulhoon ja lorauta sekaan 3 rkl vettä. Sekoita tasaiseksi. Lisää tämän jälkeen taikinaan soijakastikkeet, viinietikka, raastettu inkivääri, merisuola ja sokeri. Vaivaa tasaiseksi löysäksi taikinaksi.

Silppua kaksi kevätsipulin vartta hienoksi ja sekoita taikinan joukkoon. Sekoita taikinaan myös maissitärkkelys, kaksi kananmunaa ja pankojauhot. Vaivaa huolellisesti. Vaivaa lopuksi sekaan vielä seesamiöljy. Taikinasta on tarkoitus tulla melko löysää niin, että lihapullat kestävät juuri ja juuri kasassa. Laita uuni kuumenemaan tasalämmölle 150 asteeseen.

Kuumenna valurautapannulla hieman rypsiöljyä kuumaksi. Pyörittele lihapullataikinasta varovasti lihapullia yksi kerrallaan pannuun. Ruskista lihapullat muutama kerrallaan kauttaaltaan ja siirtele uunipellille. Kun kaikki pullat on ruskistettu, nosta pellillinen pullia uuniin. Paista noin 10-15 minuuttia tai kunnes lihapullat ovat kypsiä, mutta hyvin mehukkaita.

Silppua jäljelle jääneet kaksi kevätsipulinvartta hienoksi ja ripottele tuoreena annosten päälle. Tarjoa lihapullat riisin kera.

27. joulukuuta 2016

Norsk julmat - Ribbe

Tänä jouluna meillä testattiin myös perinteistä norjalaista jouluherkkua, ribbeä. Ribben valmistus ottaa aikansa, sillä porsaankylki saa suolaantua ensin pari päivää ja uunissakin sika viettää useamman tunnin. Lopputulos on kuitenkin odotuksen arvoinen - läski on rapeaa ja liha mureaa.

Tällä reseptillä ribbeä riittää noin seitsemälle ruokailijalle. Norjalaiset tarjoilevat ribben kanssa perinteisesti makkaroita - ihan tosi! - mutta me järkeilimme valkoviinissä haudutettujen juuresten riittävän. Melkoisen tuhti ja täyttävä ateria tästä tuli näinkin.

Ribbe
2-2,5 kg luutonta possunkylkeä
15 g merisuolaa
10 g mustapippuria
3 dl vettä

Ota ribbe leikkuulaudalle ja leikkaa nahkapuolelle parin sentin välein olevat ristiviillot. Varo viiltämästä lihaan asti.

Jauha suola ja mustapippurit morttelissa rouheeksi ja hieron possunkylkeen molemmin puolin. Laita kylki sopivaan astiaan ja kelmuta. Anna maustua jääkaapissa kaksi vuorokautta.

Nosta kylki jääkaapista hyvissä ajoin ennen paistamista lämpenemään. Laita uuni lämpenemään tasalämmölle 225 asteeseen. Laita kylki korkeareunaiseen uunivuokaan nahkapuoli alaspäin ja kaada vuokaan noin 3 dl vettä. Peitä koko vuoka ja ribbe tiiviisti foliolla. Laita koko komeus uuniin ja höyrystä noin 45 minuuttia - tunti.

Ota kylki uunista ja käännä se ympäri - aseta kylki samaan vuokaan nahka ylöspäin. Heitä folio roskiin. Laita kylki takaisin uuniin ja vähennä lämpö 175 asteeseen. Paista pari tuntia. Vähennä lämpöä vielä 100 asteeseen ja paista vielä niin kauan kunnes kylki on erittäin mureaa (meillä taisi olla noin 1-1,5 tuntia). Nosta uunista ja tarjoile.

Valkoviinissä haudutetut juurekset
3 palsternakkaa
3 keltajuurta
4 juuripersiljaa
1 ruukku timjamia
1 luomusitruuna
0,5 l kuivaa valkoviiniä (esim. Gisselbrecht Riesling Tradition 2015)
merisuolaa

Kuori ja lohko juurekset, laita ne isoon kattilaan. Mausta suolalla ja heitä perään ruukullinen timjamia ja lohkottu sitruuna. Lorauta perään puolisen litraa valkkaria ja hauduta juurekset kannen alla napakan kypsiksi.

26. joulukuuta 2016

Punaviinissä breseerattu ibericon niska

Jouluaaton kruunaamaton kuningas on meidän perheessä ollut jo useampana vuonna iberico eri muodoissaan - eikä syyttä. Hyvin valmistettu ibericoporsas on todellakin jotain aivan uskomatonta, eikä kyseinen tammenterhoja popsiva musta sika pettänyt tälläkään kertaa. Punaviinissä breseerattu ibericoporsaan niska oli mureinta lihaa ehkä koskaan. Ensimmäisen palan osalta huomasi heti, että tätä lihaa ei tarvitse pureksia, pala suli täysin suuhun yhtään liioittelematta.

Kun iberico kahlaa kolmisen tuntia uunissa espanjalaisessa Riojan alueen punaviinissä, sopivin yrtein, niin lopputulos on takuuvarma hitti. Tällä tavoin tulee varmasti tehtyä possu jos toinenkin myös jatkossa, se on varmaa.

Ensimmäinen puraisu suorastaan herkisti ja nauratti syöjiä. Mureus oli niin uskomatonta, että sitä on vaikea pukea sanoiksi - jokaisen on koettava tämä elämys.

Lisukkeena tarjottiin keitettyjä ja rapeaksi paistettuja perunoita kera yrttien ja punasipulin. Toimiva yhdistelmä tämäkin, varsinkin kun käyttää samoja yrttejä kuin possussa.

Breseerattu ibericopossun niska
1 kg ibericoporsaan niskaa
savustettua merisuolaa
mustapippuria
3/4 pulloa punaviiniä (esim. El Cuarto 2014)
4 oksaa rosmariinia
1 ruukku timjamia

Sulata jäinen possu hitaasti jääkaapissa ja nosta sen jälkeen huoneenlämpöön tuntia paria ennen valmistamista. Hiero sulaneeseen niskaan reilusti savustettua merisuolaa ja mustapippuria. Laita uuni lämpenemään tasalämmölle 180 asteeseen.

Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi, lorauta hieman rypsiöljyä pintaan. Ruskista iberico kauttaaltaan kunnolla ja nosta se kannelliseen pataan.

Kaada possun päälle noin 3/4 pulloa punaviiniä tai niin paljon, että possunniska on noin puoliksi punaviinissä. Lisää joukkoon yrtit. Leikkaa leivinpaperista reilunkokoinen pala ja laita se kannen ja padan väliin niin, että padasta tulee erittäin tiivis (höyryt eivät saa karata padasta).

Nosta pata uuniin ja breseeraa noin 3 tuntia tai niin kauan kunnes iberico suorastaan hajoaa kosketuksesta.

Suuhun sulava niska

Yrttiperunat

8 pientä perunaa
merisuolaa
mustapippuria
puolikas punasipuli
2 oksaa rosmariinia
puoli ruukkua timjamia
reilu loraus laadukasta oliiviöljyä

Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Silppua punasipuli ja yrtit. Halkaise perunat ja paista kuumassa pannussa halkaisupintaan reilu paistopinta ja hyvä rapeus. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna perunoiden jäähtyä hieman ja sekoita sen jälkeen sipulisilppu, yrtit ja oliiviöljy perunoiden sekaan. Tarjoile.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

25. joulukuuta 2016

Kookosriisipuurobrûlée


Jouluinen kookosmaitoon tehty paahtovanukas toimii täydellisesti niin syntisenä aamupalana kuin täysverisenä jälkiruokanakin.

Samantyylinen idea riisipuuron ja crème brûléen yhdistämisestä oli syntynyt myös K-Ruoka-lehden toimituksessa (nro 7/2016), joten nappasimme ohjeeseen perusteet sieltä ja tuunasimme reseptiä mm. kookosmaidolla.

Kookosriisipuurobrûlée (3 annosta)
400 ml kookosmaitoa
3 dl kevytmaitoa
1 (ceylonin)vaniljatanko
1 dl puuroriisiä
0,25 dl valkoista sokeria
2 kananmunankeltuaista
n. 1 rkl valkoista sokeria
ripaus merisuolaa

Kiehauta kooosmaito ja maito kattilassa. Lisää joukkoon halkaistu vaniljatanko. Sekoita joukoon riisinjyvät ja anna puuron hautua miedollä lämmöllä reilun puoli tuntia, aina välillä sekoitellen. Mausta puuro sokerilla ja suolalla ja anna sen jäähtyä.

Sekoita jäähtyneen puuron joukkoon keltuaiset ja jaa puuro annosvuokiin. Nosta annosvuoat syvään uunivuokaan ja täytyä uunivuoka kuumalla vedellä brûléevuokien puoliväliin asti. Paista vuokia 200-asteisen uunin alatasolla 15 minuutin ajan. Jäähdytä vuoat jääkaappikylmiksi.

Ripottele brûléiden pintaan reilusti sokeria ja tohota sokeri rapeaksi kuoreksi kaasupottimella (tai uunissa grillivastusten alla). Tarjoile heti.


24. joulukuuta 2016

Mustan possun secretopannu

Mitä olisi joulu ilman ibericopossua? Otimme varaslähdön ja porsastelimme jo aatonaattona tämän valloittavan mustan possun secretopannun kanssa. Secreton lisäksi pannuun päätyi mm. italialaista savupekonia eli pancettaa ja viinirypäleitä. Koko komeus liekitettiin sherryllä. Taivaallista!

Secreto on lihakauppiaan "salainen leikkuu", joka voi olla napattu ibericoporsaan lavan ja kyljen välistä syvemmältä ruhoa (cruceta), mutta myös esimerkiksi sian kaulasta (secreto de papada). Hyvinvarusteltujen ruokakauppojen pakastealtaista löytyvä Familian secreto on mitä ilmeisimmin kauniisti marmoroitunutta crucetaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein maukasta ja kaikin puolin herkullista joulua teille kaikille!




Mustan possun secretopannu
500 g Familian ibericoborsaan secretoa
100 g pancettaa
4 valkosipulinkynttä
1 punainen miedohko chili
1 ruukku oreganoa
200 g tummia viinirypäleitä
1 dl puolikuivaa sherryä
vuorisuolaa
mustapippuria

tarjoiluun:
rapeaa patonkia

koristeluun:
1 punainen miedohko chili
muutama oreganonoksa

Sulata pakastettu secreto ensin hitaasti jääkaapissa. Ota sulanut secreto lämpenemään huoneenlämpöön ja hiero sen pintaan suolaa. Leikkaa liha sitten suupaloiksi.

Leikkaa pancettaviipaleet parin sentin paloiksi ja paista ne rapeiksi tilkassa oliiviöljyä. Nosta pancettat talouspaperille kuivumaan ja ruskista pannulle jääneessä rasvassa secretopalat parissa erässä. Nosta lihat syrjään ja kaada pannulta suurin osa rasvasta pois (esim. tyhjään maitopurkkiin ja siinä roskikseen). Vähennä lämpöä ja kuullottele lopussa rasvassa hienonnettua valkosipulia, viipaloitua chiliä ja kokonaisia viinirypäleitä parin minuutin ajan. Lisää pannulle secretot, peitä pannu kannella ja hauduttele paistosta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Poista kansi, lisää lämpöä, kaada pannulle sherry ja liekitä possut nopeasti. Lisää joukkoon oreganonlehdet ja anna jäljelläolevien nesteiden kiehua kasaan sakeaksi kastikkeeksi.

Rouhi joukkoon suolaa ja mustapippuria. Viimeistele pannu pancettapaloilla, chiliviipaleilla ja muutamalla oreganonoksalla. Tarjoile esimerkiksi patonginsiivujen kera.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

20. joulukuuta 2016

Joulumenu 2015

Näin muutamaa päivää ennen joulua on mukava kääntää katseet vuoden takaiseen juhlaan ja muistella, mitä kaikkea herkullista tulikaan syötyä. Punaista lankaa allaolevasta makujen sekamelskasta on vaikea löytää, mutta jonkinlainen Suomi meets Espanja meets Italia on tainnut jutun juonena olla. Taisimme kestitä vieraita aika monta päivää putkeen ja kaipasimme vaihtelevuutta. Mutta että...

...smoothieita? Ostimme itsellemme lahjaksi mega-hyper-blenderin, supertehokkaan Stollar Boss -tehosekoittimen. Sillä onkin surrutettu aamupalat lähes joka päivä jo vuoden ajan.

...ibericoporsasta? Joulunalusmatkakohteemme on viime vuosina ollut Kanaria ja sieltähän tarttuu aina yhtä jos toista tuliaiseksi. Myös tänä vuonna.

...Italia? Nessun'idea :)

Tsekkaa myös joulumenut vuosilta 2014 ja 2013.


Aamupala

Alkupalat

Pääruoat

Makeat
Kyyhkyjen lisäksi liekittyivät myös O:n kulmakarvat.

19. joulukuuta 2016

Poncha!

Poncha on madeiralainen erikoisuus ja raikas juoma, johon ei voi olla törmäämättä tuolla mahtavalla saarella. Kun itse kävimme Madeiralla ensimmäisen kerran vuonna 2013, tätäkin juomaa tuli nautittua useampaan kertaan helteisten ja pitkien levadavaellusten jälkeen. Ensimmäisen kerran silloin hyvin viihtyisässä ja pienessä São Jorgen kylän kupeessa olleessa Cabanas Villagessa. VIrkistää mieltä ja kehoa mukavasti.

Kyseiseltä reissulta tarttui mukaan mm. niin aitoa maideiralaista sokeriruokorommia kuin hyvää madeiralaista hunajaakin. Lisäksi tulaiseksi napattiin tietenkin caralhinho - perinteinen ponchansekoituskeppi.

Ponchaa emme ole kuitenkaan jostain syystä näiden vuosien aikana (ja toisen madeiran reissun) itse kotona tehneetkään, mutta tässä joitain aikoja sitten ponchahammasta kolotti sen verran, että päätimme tarttua tuumasta toimeen. Vaikka perinteisesti poncha tehdään isoon lasikannuun, jossa juomaa sekoitellaan caralhinholla, päätimme valmistaa itsellemme yhdet parit annokset shakerilla. Hyvältä se maistui näinkin.

Tämä sitruunaponcha on se kaikkein perinteisin versio. Madeiralla tuli maistettua muitakin makuja, mm. passionhedelmäponca oli myös oikein maukasta.

Poncha
1 dl sokeriruokorommia, aguardente de cana acucar (tai muuta sokeriruokoviinaa, noin 40%)
2 sitruunan mehu
sitruunan kuorisuikale
2 rkl hunajaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja nauti perinteiseen tapaan huoneenlämpöisenä, mieluiten alla olevissa maisemissa.
Madeira / São Jorge

18. joulukuuta 2016

Menemen

Menemen on perinteinen turkkilainen aamiainen. Perinteisesti menemen (ilmeisesti) valmistetaan munakokkelina, jossa kananmunasekoitus paistetaan hyvin kevyesti niin, että munakokkeli on melko löysää. Tällä kertaa teimme menemenin hieman shaksukan tyyliin ja hyvää siitä tuli näinkin. Sen verran tämä jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä, että menemeniä on pakko päästä tekemään uudestaan perinteiseen malliin, perinteisin maustein. Ja enemmän.

Reseptin nappasimme täältä, jossa mainittiin että ohjeesta syntyy 3-4 annosta. Meitä oli syömässä 2 aikuista ja lapsi, lopputuloksena jäi nälkä. Näillä määrillä tästä syntyy hyvin kevyt aamiainen tai hyvin kevyt lounas kahdelle.

Menemen
2 keltasipulia
1 punainen paprika
1 valkosipulinkynsi
1 tuore chili
6 tomaattia
puolikas puntti silopersiljasilppua
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl hunajaa
3 kananmunaa

Suikaloi sipulit ja paprika, siivuta chili ja kuutioi tomaatit. Silppua persilja. Kuumenna pannu kuumaksi ja lorauta sinne oliiviöljyä. Kuullottele sipulia, paprikaa, valkosipulia ja chiliä pannulla viitisen minuuttia. Lisää joukkoon tomaatit ja hunaja, sekoita kunnolla. Hauduttele, kunnes ylimääräiset nesteet ovat haituneet. Lisää mausteet ja puolet persiljasilpusta.

Tee pannulla kolme kuoppaa ja riko niihin kananmunat. Hauduttele miedolla lämmöllä kannen alla kunnes kananmunien valkuaiset ovat hyytyneet, mutta keltuaiset ovat vielä juoksevia. Ripottele päälle vielä chiliä ja persiljaa. Tarjoile valkosipulijogurtin kera.

Valkosipulijogurtti
300 g turkkilaista jogurttia
2 valkosipulinkynttä
2 tl sitruunamehua
1 tl sokeria
puolikas puntti silopersiljasilppua

Hienonna valkosipulinkynnet ja sekoita ne sekä kaikki muut ainekset jogurtin sekaan. Anna maustua jääkaapissa hetki ennen tarjoilua.

15. joulukuuta 2016

Lapin à la Dijonnaise

Tulipa tehtyä aivan törrrkeän hyvää ruokaa. Maalaisranskalainen keittiö uhkuu voita, kermaa ja tuoreyrttejä - näillä mauilla ei voi kuin onnistua. Taivaallinen Lapin à la Dijonnaise eli dijon-sinappinen kanipata on klassikko, johon jokaisella ranskalaismammalla on oma reseptinsä.

Kaniininliha oli vielä sotien jälkeen tuttu näky myös suomalaisissa ruokapöydissä, mutta sen käyttö on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Muualla euroopassa, esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa kaniineja syödään edelleen runsaasti ja vuosituotanto maailmanlaajuisesti onkin jopa pari miljoonaa tonnia.

Nyt kani on tekemässä Suomessakin paluun, ja hyvä niin - nopeasti lisääntyvän ja kolmessa kuukaudessa kasvavan kaniinin kasvatus on suhteellisen ekologista ja sen lihassa on vain vähän kaloreita ja rasvaa. Tummalihaiseen ja riistaisaan maalaisserkkuunsa jänikseen verrattuna kanin liha on vaaleaa ja mietoa ja muistuttaakin ulkoisesti enemmän kananlihaa. Lihassa on kuitenkin ihan oma, herkullinen makunsa.

Kotimainen lihakanituotanto on vielä hyvin marginaalista. Onneksi Familia tuo maahan kokonaisia ranskalaisia patakaneja, joista riittää syötävää kahdelle nälkäiselle kolmelle normisyöjälle. Tätä reseptiä et halua ohittaa!

Kaniinin breseeraukseen saimme idean Siskot kokkaa -blogista.


Lapin à la Dijonnaise
Familian kokonainen nyljetty kani (n. 1,2 kg)
215 g dijon-sinappia
75 g voita
1,5 ruukkua oreganoa
1 ruukku timjamia
0,5 ruukkua salviaa
3 rosmariininoksaa
3 salottisipulia
0,375 l kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
merisuolaa

tarjoiluun:
10 kerää tagliatelle all'uovo -pastaa
1 kevätsipuli

Paloittele kani (sisäelimet voi hyödyntää antamaan pataan makua, käyttää ne erikseen esim .leivän päällä paistettuna tai jättää käyttämättä). Hiero palasten pintaan reilusti suolaa.

Mittaa monitoimikoneeseen sinappi ja huoneenlämpöinen voi. Nyhdä yrttien lehdet paksuimmista oksista irti, muuten yrtit voi käyttää kokonaan. Surauta yrtit, voi ja sinappi tasaiseksi marinadiksi ja hiero kaninpalojen pintaan. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään pari tuntia, mieluiten yön yli.

Ruskista kaninpalat pienisä erissä uuninkestävässä padassa tilkassa oliiviöljyä. Kun kaikki palat on ruskistettu ja pata on tyhjä, kuullota viipaloituja salottisipuleita hetken verran, kaada sitten pataan 1,5 dl valkoviiniä ja kiehauta. Lisää kaninpalat viinin joukkoon, tiivistä uunipadan kansi leivinpaperilla aivan tiiviiksi ja paahda kania 180-asteisessa uunissa noin 1,5 tunnin ajan tai kunnes kani on täydellisen lohkeilevan mureaa.

Nosta kanit padasta ja siirrä lautasella lämpimään uuniin odottamaan. Kaada pataan loput viinistä ja kerma. Keitä kastiketta kasaan, kunnes se sakenee.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita kastikkeen joukkoon. Kokoa annokset ja koristele ne lopuksi kevätsipulin viipaleilla.





Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

14. joulukuuta 2016

Confit de canard ruusukaalipaistoksen ja perunalastujen kera

Ranskan kielen käsite confit tarkoittaa omassa rasvassa säilöttyä lihaa. Confit de canard on Gascognesta kotoisin oleva ranskalaisen keittiön herkku, jossa ankka haudutetaan hiljalleen omassa rasvassaan täydellisen lohkeilevan mureaksi.

Kun näitä ankankoipia valmistaa isommalle porukalle, ankanrasvaa saa ostaa purkkitolkulla. Ylijäänyttä rasvaa on tietysti mukava käyttää vaikkapa herkullisten Hawksmoorin perunoiden valmistamiseen, mutta joskus pieni oikaiseminenkin on sallittua. Vakuutuimme nimittäin jo viime jouluna Familian valmiiksi paistettuina pakasteena myymien ankka-confitien herkullisuudesta. Joulupöydänkin helpoksi alkupalaksi sopivat pikkuannokset sisälsivät ankka-confitin lisäksi mm. granaattiomenan siemeniä.

Mahtavantuoksuiset ankankoivet saivat jälleen seurakseen pirsahtelevan raikasta granaattiomenaa, mutta myös vinkeän violettia ruusukaalipaistosta ja samaa sävyä noudattavia rapeita perunalastuja.

Ankankoipi-confit à la Familia
3 Familian ankan koipireisi -confitia (pakaste)
tarjoiluun:
1 blue congo -peruna
1 tl oliiviöljyä
1 granaattiomena
sormisuolaa
mustapippuria

Sulata ankankoivet ja siirrä vakuumipakkaukssta rasvoineen kattilaan nahkapuoli alaspäin. Lämmitä koivet kattilassa kannen alla hitaasti miedolla lämmöllä. Nosta koivet kattilasta varovasti reikäkauhalla talouspaperin päälle ja rouhi pintaan suolaa ja pippuria ennen tarjoilua.

Kuumenna kiertoilmauuni 250 asteeseen. Siivuta peruna kuorineen ohuiksi viipaleiksi ja pyörittele siivut öljyssä. Ripottele siivuille suolaa ja levitä siivut leivinpaperin pälle. Paista siivut rapeiksi perunalastuiksi, tähän menee noin 10 minuuttia.

Irrota granaattiomenasta siemenet ja tarjoile ne ja perunalastut ankan ja ruusukaalipaistoksen lisänä.

Verigreippi-balsamicokastike
1 dl verigreipin mehua (1 verigreippi)
1 dl vahvaa kanalientä
2 rkl laadukasta balsamicoa
1 rkl hunajaa

Mittaa ainekset kattilaan ja keittele kastiketta kasaan, kunnes sitä on noin puolet jäljellä.

Ruusukaalipaistos à la Jamie Oliver
300 g violetteja ruusukaaleja
loraus oliiviöljyä
50 g voita
4 siivua pancettaa (0,5 cm siivuina)
0,5 ruukkua salvian lehtiä
merisuolaa
mustapippuria
2 rkl Worcestershire-kastiketta
2 valkosipulinkynttä

Puhdista ruusukaalit ja aja ne yleiskoneessa tai tehosekoittimessa raasterouheeksi. Siirrä rouhe kylmään veteen odottamaan.

Pilko pancetta sentinlevuisiksi viipaleiksi. Lisää paistinpannulle öljy ja voi, lämmitä keskilämmölle ja lisää joukkoon pancetta, salvianlehdet, sekä pari rouhaisua suolaa ja pippuria. Paistele seosta kymmenisen minuuttia.

Kaada ruusukaalirouheesta enin vesi pois, lisää rouhe pannulle ja lisää lämpöä. Hauduta kaaleja kannen alla kymmenisen minuuttia ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos seos alkaa kuivua liikaa. Lisää joukkoon Worcestershire-kastike ja ota pannu levyltä. Silppua lopuksi valkosipulinkynnet ja lisää paistoksen joukkoon. Tarjoile.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

9. joulukuuta 2016

Harira

Nyt, jos koskaan ollaan lämmittävien pataruokien (ja keittojen) äärellä. Erään sunnuntain ratoksi valmistimme aivan järjettömän satsin marokkolaista perinneherkkua, hariraa. Tästä reseptistä valmistuu ruokaa kuuden litran kattilallinen, joten saavista riittää isommallekin porukalle tai useampaan syöntikertaan.

Itse laitoimme useamman annoksen tätä herkkua pakastimeen, arki-iltojen pelastukseksi. Hyvä puoli tässäkin padassa on se, että maku vain paranee seuraavana (ja sitä seuraavana) päivänä, joten ruokaa kannattaa valmistaa reippaasti. Itse toki saatoimme hieman liioitellakin...

Harira on ainakin internetin mukaan mitä ilmeisimmin alun alkaen keittoruoka. Sen voi kuitenkin todeta, että tuhdimpana pataruokanakin tämä toimii erittäin loistavasti. Kyseessä ei ole siis ihan se perinteisin versio harirasta, vaan ehkäpä jotain aivan muuta. Lopputulos ja maku on kuitenkin tärkein, ja ne olivat tässä versiossa kohdallaan.

Vaikka mausteita tuntuu olevan pitkä lista ja itsestäkin märää tuntui alkuun aika paljolta - jopa näin isoon pataan - ei mausteissa kannata missään tapauksessa himmailla. Paremminkin päin vastoin, mausteita saa olla todellakin reilusti.

Reseptiin otettiin vinkkiä täältä.

Harira
5 rkl oliiviöljyä
iso nokare voita
1,5 kg Familian lampaan luutonta paistia
5 sellerinvartta
3 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raasteena
3 tlk tomaattimurskaa
2 dl tomaattipyreetä (esim. 2 kpl mutti-putkiloita)
2 rkl jeeraa
1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä
1,5 rkl kurkumaa
2 rkl paprikajauhetta
1 rkl savupaprikajauhetta
1,5 tl ceyloninkanelia
1 rkl merisuolaa
1 rkl mustapippuria
1 säilötty sitruuna
1 g sahramin luotteja
2 tl harissaa
1 l kanalientä
800 g kuivattuja luomubelugalinssejä
875 g säilöttyjä kikherneitä (5 kpl á 175 g)
puntti silopersiljaa
sitruunaa
turkkilaista jugurttia

Hariran ydin - riittävä määrä mausteita!

Kuutioi lampaan paisti reiluiksi suupaloiksi. Lämmitä ISO pata tai kattila liedellä, lisää oliiviöljy ja voi. Kun pata on kuuma, ruskista lammas useassa erässä. Siirrä ruskistetut lihakuutiot syrjään.

Silppua sellerinvarret pieneksi silpuksi, siivuta sipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta inkivääri. Kuullota sipulia padassa reilut viisi minuuttia. Lisää joukkoon sellerinvarret ja valkosipulit sekä raastettu inkivääri, kuullota niitä vielä muutama minuuti.

Lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree ja kaikki mausteet. Sekoita pataan. Silppua säilötty sitruuna ja lisää sekin pataan. Sekoita lopuksi joukkoon vielä harissa. Anna padan hautua muutama minuutti. Lisää lampaat takaisin pataan ja sekoita hyvin. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla ainakin pari tuntia.

Lisää pataan lopuksi linssit ja kikherneet, hauduttele linssit kypsäksi noin puolen tunnin ajan. Kun kaikki on valmista, nostele ruoka lautaselle ja lisää päälle vielä turkkilaista jugurttia, silopersiljaa ja sitruunamehua sekä hieman lisää harissaa.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

7. joulukuuta 2016

Pelmenikeitto

Jo useamman viikon ajan arkiruuat on meillä koostettu siten, että arkiviikon aikana syödään ainakin yksi keitto, yksi pasta ja pizza tai vastaava. Tässä siis yksi nopea ja maukas arkikeitto, joka upposi Pikkukokinkin suuhun erittäin vilkkaasti.

Ajatus keittoon löytyi alkujaan täältä, mutta muokkasimme reseptiä jonkin verran.

Pelmenikeitto
1 keltasipuli
loraus oliiviöljyä
1 l lihalientä
300 g lehtikaalta
400 g pakastettuja pelmeneitä
2 tl savustettua paprikajauhetta
ruukku sileälehtistä persiljaa
Silppua sipuli ja kuullota sitä hetki kattilassa oliiviöljyssä. Kaada päälle lihaliemi. Revi lehtikaalit ruodeista ja lisää keiton joukkoon. Anna hautua hetki ja lisää sen jälkeen perään pelmenit, mausta paprikajauheella. Keittele kannen alla viitisen minuuttia tai kunnes pelmenit ovat kypsiä ja nousevat pintaan. Silppua lopuksi joukkoon silopersilja ja ripottele vielä pinnalle hieman paprikajauhetta.

5. joulukuuta 2016

Paprikapasta

Tässä jälleen yksi mainio arkipäivän pelastaja, pastaa paprikakastikkeella. Koko aterian valmistukseen menee noin kymmenen minuuttia, maksimissaan vartti. Pastat kiehumaan, osa aineksista blenderiin ja homma alkaakin olla viimeistelyä vaille valmis.

Reseptiin napattiin vinkit täältä.

Paprikapasta
350 g säilöttyjä paahdettuja paprikoita
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
300 g tagliatelleä
1 rkl hunajaa
1 kanaliemikuutio
hyppysellinen tulista chilirouhetta
reilusti rouhittua mustapippuria
1 puntti basilikaa
parmesania

Valuta paprikat ja laita ne blenderiin. Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää blenderiin ja surauta tasaiseksi. Laita tässä vaiheessa pastavesi kiehumaan (lisää veteen suolaa 1 rkl/1 litra vettä).

Laita kattila liedelle keskilämmölle, lorauta sinne öljy. Kaada paprikasose kattilaan ja hauduttele viitisen minuuttia. Keitä pastat al denteksi.

Lisää paprikasoseeseen hunaja, kanaliemikuutio ja hyppysellinen chiliä. Kun pasta on valmista, valuta se ja lisää soseeseen. Sekoita hyvin. Silppua joukkon basilika ja nostele lautasille.

Raasta lopuksi päälle parmesania.

4. joulukuuta 2016

Smetanalohta ja pinaattimuusia

Venäläisen keittiön tuhdit maut sopivat alkutalven hyisiin iltoihin. Lohi kuorrutetaan smetanalla ja tarjoillaan suolakurkkujen ja etikkapunajuurien kera, kaverina pinaatilla ja sinapilla maustettua samettisen pehmeää perunamuusia. Lohturuokaa parhaimmillaan!

Idea ihanaan ateriaan napattiin Maistuis varmaan sullekin -blogista.

Прия́тного аппети́та!

Smetanalohi
700 g merilohta
120 g smetanaa
1 tilliruukku
0,5 sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
mustapippuria
merisuolaa

tarjoiluun:
2 venäläistä suolakurkkua
3 etikkapunajuurta

Hiero lohen pintaan merisuolaa ja aseta filee nahkapuoli alaspäin uunivuokaan. Sekoita smetanan joukkoon silputtu tilli ja purista sekaan sitruunamehu. Sekoita joukkoon myös hunaja ja mausta seos lopuksi suolalla ja ustapippurilla. Levitä seos lohen pinnalle ja paista lohta 175-asteisessa kiertoilmauunissa, kunnes sen sisälämpötila on 42 astetta.

Kuutioi kurkut. Ota lohi uunista ja levitä smetanakuorrutteen päälle reilusti kurkkukuutioita. Tarjoile perunamuusin ja punajuurilohkojen kera.

Sinappi-pinaatti-perunamuusi
6 isoa, jauhoista perunaa
2 rkl voita
2 dl maitoa
1 rkl dijonsinappia
80 g babypinaattia
merisuolaa

Keitä kuoritut perunat suolalla maustetussa vedessä. Kuumenna voi ja maito toisessa kattilassa. Kaada keitinvesi pois ja lisää maito-voi-seos ja sinappi perunoiden joukkoon. Sekoita muusi tasaiseksi esim. sähkövatkaimella. Leikkaa babypinaateista hakkelusta ja sekoita muusin joukkoon. Tarkista lopuksi suolan määrä.

2. joulukuuta 2016

Ranskalainen sipuli-sardellipiiras pissaladière

Ranskalainen pizza. Säkillinen keltasipuleita karamellisoidaan, päälle ladotaan anjovisfileitä ja oliiveja ja  - pim! - olet aurinkoisessa Nizzassa.

Suomalaisittain hassunkuuloinen käntty on saanut nimensä latinasta, liguurista ja Kaakkois-Ranskan rannikkomurteesta (piscis, kala --> peis salat, suolattu kala --> pissalat).

Huom. anjovis ei tässä kontekstissa ole se Janssonin kiusauksesta tuttu maustekala-anjovis eli kilohaili, vaan sardelli-nimellä Suomessa myytävä, yleensä pieneen lasipurkkiin öljyssä säilötty suolakala.

Ohje perustuu Henri Alénin reseptiin.

Ranskalainen sipuli-sardellipiiras pissaladière
taikina:
15 g hiivaa
2,5 dl vettä
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

täyte:
5 isoa keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1 rkl ruskeaa sokeria
0,5 dl valkoviiniä
1 tl kuivattua timjamia
10 anjovisfileetä (eli sardellifileetä) öljyssä
1 dl tummia oliiveja
merisuolaa
mustapippuria

Sekoita hiiva, suola ja öljy kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon jauhot ja vaivaa taikinaan kunnon sitko. Kohota taikina joko hitaasti jääkaapissa (24-72 h, hiivan määrää voi vasaavasti pienentää puoleen kohotusajan pidetessä) tai lämpimässä paikassaliinan alla 40 minuuttia.

Valmista täyte. Viipaloi sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät. Mittaa joukkoon sokeri, viini ja timjami. Jatka kuullottamista hiljaa haudutellen vähintään puolen tunnin ajan, kunnes sipuli karamellisoituu. Mausta lopuksi tilkalla anjovisten öljyä, suolalla ja pippurilla.

Kaulitse taikina ohueksi levyksi uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä sipulitäyte taikinan pinnalle ja asettele oliivit ja sardellifileet täytteen päälle. Paista piirasta 220-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

1. joulukuuta 2016

Herkkusieni-ohrakeitto

Nyt otti ohralei.. eikun keitto. Tämän helpommaksi ei arkiruoka paljoa voi mennä, ainekset vain kattilaan ja puolen tunnin nokosten päätteeksi keitto on valmis. Real Simple.

Ohraisa kasvis-herkkusienikeitto
200 g ruskeita herkkusieniä
3 isoa porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl kuivattua timjamia
1 l kasvislientä
2 dl esikypsytettyjä kokonaisia ohrasuurimoja
1 ruukku silolehtipersiljaa
merisuolaa
mustapippuria

Kuullota pilkottuja sieniä, porkkanoita ja valkosipulia kattilassa oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon kasvisliemi ja ohranjyvät. Keitä soppaa puolen tunnin ajan tai kunnes ohra on kypsää. Silppua joukkoon persilja, mausta keitto suolalla ja pippurilla ja tarjoile.