31. maaliskuuta 2017

Kookoksiset banaani-puolukkamuffinit

Pikkukokki on ollut kotona sairaana tällä viikolla, joten mitä tekeekään tunnollinen vanhempi saadessaan päiväunien ajaksi pienen vapaahetken? Töitä. Leipoo tietysti maailman parhaita ja mehevimpiä muffineita!

Resepti syntyi vanhalla tutulla mitä kaapista löytyy -menetelmällä. Monenmoista hyväähän sieltä löytyikin. Puolukkaisissa banaanimuffineissa maistuu mukavasti myös kookos, kaura, kaneli ja hunaja. Muffinit säilyvät täydellisinä parikin päivää - jos siis maltat olla mässäilemättä kaikkia heti.

Kookoksiset puolukka-banaanimuffinit (16 kpl)
3 mustunutta banaania
1 kananmuna
1 dl rypsiöljyä
2,25 dl kevytmaitoa
0,75 dl ruskeaa ruokosokeria
0,5 dl hunajaa
2 dl kaura-ruis-pikahiutaleita
1 dl kookoshiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl ceyloninkanelia
2 dl puolukoita

Muussa banaanit soseeksi haarukalla. Riko kananmunan rakenne haarukalla ja sekoita joukkoon banaanisose, öljy, maito ja sokeri.

Mittaa seoksen päälle kaura- ja kookoshiutaleet sekä vehnäjauhot. Nypi jauhojen joukkoon leivinjauhe ja kaneli. Sekoita taikina sitten tasaiseksi ja nostele lopuksi joukkoon puolukat.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 175-asteisessa kiertoilmauunissa 18 minuutin ajan.

30. maaliskuuta 2017

Voita liput Kevätmessuille

Messukeskuksessa on luvassa huhtikuun 6.-9. päivä kokonaisvaltaista keväthuumaa, kun hallit valtaavat kevätmessujen sateenvarjon alla lähi- ja luomuruoka-, kevätpuutarha-, omakoti- ja omamökki- sekä sisusta! -messut.

Lähi- ja luomuruoan ystävän kevään ykköstapahtumassa pääsee tutustumaan laajaan valikoimaan erilaisia luomu- ja lähiruokatuotteita, -palveluita ja näiden tuottajia. Mukana on myös vaikuttava joukko alan yhdistyksiä ja aktiiveja. Pohjoismaiden suurimmasta puutarha-alan tapahtumasta voi puolestaan napata talteen parhaat viljelyvinkit ja siemenet niin parvekkeelle kuin kasvimaallekin. Mitäpä muuta ruokaintoilija keväiseltä viikonlopulta toivoisi!

Saimme järjestäjiltä arvottavaksi blogin lukijoiden kesken kahden lipun paketin messuille. Voittaja pääsee yhdessä kaverinsa kanssa kertalipulla sisään kaikkiin kevätmessujen tapahtumiin. Miten tähän historialliseen, blogin ihka ensimmäiseen arvontaan voi sitten osallistua?

Viime kuussa synttäreitään juhlinut blogimme on kasvanut uteliaaksi nelivuotiaaksi, joka eilen uskaltautui ottamaan ensiaskeleensa myös Instagramin puolella. Messulippupaketin arvontaan osallistuaksesi sinun pitää vain alkaa seurata blogiamme Instagramissa. Arvomme paketin instaseuraajien kesken ti 4.4.2017 klo 20 ja ilmoitamme ilouutisen voittajalle heti sen jälkeen. Nähdään Instassa - onnea arvontaan!

Pikkukokin kasvattamia valkosipulinversoja.


Yhteistyössä Kevätmessut.


29. maaliskuuta 2017

Sichuanin nuudeli-jauhelihapaistos

Kiinan keskiosassa sijaitseva, Jangtsen neljästä sivujoesta nimensä saanut Sichuanin maakunta on monelle länsimaalaiselle tuttu herkullisen keittiönsä kautta. Sichuanissa käytetään runsaasti mausteita, kuten maakunnan mahtavantuoksuista nimikkopippuria sekä valkosipulia, inkivääriä, chiliä ja tähtianista. Kukapa ei olisi joskus syönyt kiinalaisessa ravintolassa kanaa kung pao? Kannattaa kokeilla kokkailla kotona myös maukkaita dan dan -nuudeleita.

Allaolevassa, food.comista löytyneessä reseptissä on käytetty myös hoisin-kastiketta, joka ei taida perinteiseen sichuanilaiseen keittiöön kuulua. Menköön tämä pieni lainaus kantonilaisen keittiön puolelta, kun sichuanilaista fermentointua härkäpapu-maustetahnaakaan (doubanjiang) ei juuri sattunut kaapista löytymään...

Sichuanin nuudeli-jahelihapaistos
400 g naudanjauhelihaa
1 rkl seesamiöljyä
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl inkivääriä raastettuna
0,5 tl chilirouhetta
1 dl hoisin-kastiketta
2 rkl kiinalaista tummaa soijakastiketta
2 rkl maissitärkkelystä
1,5 dl lihalientä
200 g nuudeleita
3 kevätsipulinvartta

Ruskista jauheliha seesamiöljyssä. Sekoita joukkoon valkosipulijauhe, inkivääriraaste, chilirouhe, hoisin-kastike ja soijakastike.

Sekoita maissitärkkelys kylmään lihaliemeen ja kaada seos jauhelihapaistoksen joukkoon. Kiehauta niin, että kastike sakenee.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita paistoksen joukkoon. Koristele annokset kevätsipuliviipaleilla.

27. maaliskuuta 2017

Espanjalaiset simpukat kuin suoraan Andalusian auringosta

"Tätä teen, kun kaipuu Andalusiaan yltyy ylitsepääsemättömäksi", toteaa Ariela Säkkinen espanjalaisista simpukoista upeassa uutuuskirjassaan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin (WSOY 2017). Maaliskuun alussa ilmestyneen kirjan valmistumisvaiheita pääsi seuraamaan jo kirjan Facebook-sivulla. Kun painotuore teos sitten avautui postipaketista, olin myyty. Kerrankin keittokirja, jonka reseptit voisi kokata läpi melkeinpä kannesta kanteen!

Ensimmäisenä resepteistä kokeiluun lähtivät tosiaan espanjalaiset simpukat. Heittämällä paras kokeilemamme simpukkaresepti. Espanjalaista makumaailmaa rakastava perheemme popsi kerralla kaksi kiloa (!) simpukoita. Kohta kolmevuotias Pikkukokki ja vanhempansa huokailivat lautasten äärellä yhtä innoissaan ihastuksesta. Liemen kaikki ainesosat olivat tasapainossa keskenään ja korostivat toistensa ominaisuuksia. Aromaattisen raikas appelsiini, umaminen serranokinkku, paahteinen sherry, hienostunut sahrami... Tätä ihanuutta tehdään vielä monta kertaa!

Säkkisen kulinaristiretket kattavat koko eteläisen Välimeren alueen Espanjan eteläosista Pohjois-Afrikkaan sekä Israeliin ja Palestiinaan. Kyseisillä alueilla asustanut, sittemmin töölöläistynyt Häkkinen on onnistunut kokoamaan esikoiskirjaansa joukon kiinnostavia ohjeita niin pienempään ja isompaan nälkään kuin makeanhimoonkin. Kirjasta huokuu elämänilo, suunnaton rakkaus ruokaa kohtaan ja muiden kanssa jaettujen ruokailuhetkien vilpitön lämpö. Kauniit kuvat ja selkeä taitto ovat piste iin päälle. Ainoana haasteena teoksen suhteen keksimme muutamassa reseptissä hyödynnettyjen harvinaisempien ainesosien löytymisen näiltä leveysasteilta.

Vaikka nyt on vasta maaliskuu, veikkaukseni on, että Andalusian auringossa tulee olemaan vuoden suosikkikeittokirjojani. Vahva suositus vaikkapa kevään juhlien lahjapaketteihin!



Espanjalaiset simpukat
1 kg sinisimpukoita
100 g serranokinkkua
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen miedohko chili
0,5 ison luomuappelsiinin kuoriraaste
1 dl kuivaa oloroso-sherryä, (käytimme puolimakeaa Valdespino Olorosoa)
hyppysellinen sahraminluotteja
3 dl kuohukermaa
2 kevätsipulinvartta
1 ruukku silolehtipersiljaa
vastajauhettua mustapippuria

(tarjoiluun rapeakuorista leipää)

Puhdista simpukat, nouki joukosta mahdolliset avautuneet kuolleet pois ja laita kiinniolevat elävät yksilöt jääkylmään veteen odottamaan.

Suikaloi kinkku, kuutioi keltasipuli, hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi chili. Raasta appelsiinin oranssi kuoriosa talteen.

Kuumenna tilkka oliiviöljyä isossa kasarissa ja paista kinkkusuikaleita, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Lisää joukkoon sipulit, puolet chilistä ja appelsiininkuori. Kuullota muutaman minuutin ajan ja lisää sitten joukkoon sherry ja sahrami.

Anna kastikkeen kiehua pari minuuttia, lisää joukkoon kerma ja keitä vielä hetken verran. Rouhi joukkoon mustapippuria.

Kaada simpukoista vesi pois. Kuumenna kastike niin, että se kiehu täysillä. Lisää simpukat kasariin, peitä se kannella ja hölskyttele sisältöä niin, että simpukat peittyvät kastikkeeseen. Anna simukoiden porista vajaan viiden minuutin ajan kannen alla, kasaria välillä hölskytellen.

Nouki pois aukeamattomat simpukat ja koristele kasari kevätsipuli- ja chiliviipaleilla ja riivityllä persiljalla ennen tarjollenostamista. Tarjoile leivänsiivujen kera.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

26. maaliskuuta 2017

Veriappelsiini-crème brûlée

Nyt alkaa olla viimeiset hetket hyödyntää veriappelsiinisesonki ja mikäpä voisikaan olla parempi lopetus mahtavalle tarocco-kaudelle kuin crème brûlée!

Tämä versio on melkoisen tuhti ja uskomattomattoman maukas - pohjalla reilu kerros tummaa suklaata, vanukkaan ja päällisen kruunaa taroccon makean intensiivinen maku. Vaikka crème brûléen tekemiseen saakin uppoamaan tunnin jos toisenkin, niin lopputulos on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Tämä on ainakin omasta mielestäni yksi parhaista jälkiruuista ikinä.

Resepti napattiin täältä.

Veriappelsiini-crème brûlée
Suklaakerros:
90 g tummaa suklaata (80%)
1,8 dl kuohukermaa

Ota esiin pieni kattila ja kuumenna siinä kerma hiljalleen lähes kiehuvaksi. Lohko suklaa pieneen kulhoon ja kaada kuuma kerma päälle. Sekoita hyvin ja hiljalleen kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan. Jaa suklaaseos tasaisesti kuuteen annosvuokaan. Anna seoksen jäähtyä ja siirrä lopuksi annokset esim. jääkaappiin tai pakastimeen.

Vanukas:
7 dl kuohukermaa
3 tarocco-appelsiinia
2 vaniljatankoa
9 keltuaista
90 g valkoista sokeria
ripaus suolaa

pinnalle
valkoista sokeria
taroccoista leikattuja kiekkoja

Kaada kerma kattilaan, raasta perään taroccojen kuoret. Leikkaa vaniljat halki ja raavi siemenet joukkoon. Kuumenna seosta sekoitellen, kunnes se alkaa hiljalleen kuplia. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia.

Laita sillä välin keltuaiset, sokeri ja suola kulhoon, sekoita hyvin. Kaada kermaseos siivilän läpi keltuais-sokeriseoksen sekaan hitaasti, koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Laita uuni päälle tasalämmölle 150 asteeseen. Nosta annosvuoat korkeareunaiseen isoon uunivuokaan. Keitä vettä (ehkä noin pari litraa, riippuen astioiden koosta) ja kaada kiehuva vesi uunivuokaan niin, että sitä on noin annosvuokien puoleen väliin saakka. Siirrä koko komeus uuniin ja paista noin 25 minuuttia tai kunnes vanukas on hyytynyt, mutta ei paistunut liikaa.

Nosta vanukkaat uunista ja anna niiden jäähtyä hyvin. Kun vanukkaat ovat jäähtyneet, leikkaa jokaisen pinnalle ohut siivu taroccosta. Ripottele päälle valkoista sokeria ja polta kaasutoholla lasiksi.

25. maaliskuuta 2017

Hapankorppu-kuhaa ja uuniperunoita


Tänään kalatiskille marssiessamme meillä oli vakaa aikomus valmistaa muikkuja astetta kevyemmin Ripaus tryffeliä -blogin vinkkaamalla ohjeella. Muikut olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin tuoreita, joten mukaan tarttui niiden sijaan vastanostettuja kuhafileitä. Ajatus hapankorppupaneroinnista oli kuitenkin pinttynyt mieleen niin, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Ja onneksi, hommahan toimi ihan todella hyvin!

Kalojen kaveriksi teimme perinteisiä uuniperunoita ja simppelin yrttidipin. Konstailematonta, maukasta kotiruokaa parhaimmillaan.

Hapankorppupaneroitu kuha
3 nahatonta kuhafileetä
100 g hapankorppuja
0,5 dl maitoa
savumerisuolaa
mustapippuria

Hiero kuhafileiden pintaan reilusti suolaa ja vastajauhettua mustapippuria. Anna fileiden maustua viileässä puolisen tuntia.

Rouhi hapankorput esim. tehosekoittimen pulse-toiminnolla karkeaksi rouheeksi. Kaada rouhe laakealle lautaselle.

Ota kalafileet viileästä ja kaada maito niiden päälle. Pyörittele kalat kauttaaltaan maidossa ja sitten hapankorppurouheessa.

Asettele fileet uunivuokaan, ripottele loput hapankorppurouheesta kalojen päälle ja paista 200-asteisessa kertoilmauunissa noin vartin verran tai kunnes kalan sisälämpötila on 60 astetta.

Ruohosipuli-kirvelidippi
1 ruukku ruohosipulia
1 ruukku kirveliä
150 g ranskankermaa
savumerisuolaa
mustapippuria

Silppua ruohosipuli ja kirveli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna kastikkeen maustua viileässä hetken ennen tarjoilua.

Uuniperunat
3 isoa jauhoista perunaa, esim Rosamunda
karkeaa merisuolaa

Pese perunat kuorineen, ripottele pinnalle merisuolaa ja kääri tiukasti folioon. Kypsennä perunanyyttejä 200-asteisessa kiertoilmauunissa vajaan 1,5 tunnin ajan tai kunnes ne ovat kokeiltaessa kypsiä.

21. maaliskuuta 2017

Lämmin rapu-pestosalaatti

Alkuvuosi on valitettavasti mennyt meillä olosuhteidenkin pakosta aika vaatimattomasti ruokien suhteen. Tässä sentään yksi hyvä ateria, jonka ehtii tehdä nopeastikin töiden jälkeen arkea piristämään! Tavoistamme poiketen käytimme vieläpä valmispestoa, joka nopeuttaa ja helpottaa ruuan valmistusta entisestään.

Idea reseptiin napattiin täältä.

Lämmin rapu-pestosalaatti
400 g jättikatkarapuja
3 dl carnaroli-riisiä
1 limetti
merisuolaa
mustapippuria
190 g genovalaista pestoa
80 g babypinaattia
kourallinen kuorellisia manteleita

Sulata ravut, jos ne ovat pakasteita. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen, kiertoilmalle. Ota kattila liedelle, kiehauta litra vettä ja lisää sekaan riisit. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Mausta ravut raastetulla limetin kuorella, merisuolalla ja mustapippurilla. Laita uuniin ja paista noin 5-10 minuuttia tai kunnes ravut ovat kypsiä. Halkaise limetti ja purista mehua rapujen päälle.

Kun riisi on al dente, kaada ylimääräinen vesi pois. Sekoita riisin joukkoon pesto, maista ja mausta suolalla ja mustapippurilla tarvittaessa. Purista joukkoon myös reilusti limetin mehua ja sekoita hyvin. Huuhtele pinaatit ja sekoita kuuman riisin joukkoon. Nostele ravut annosten päälle, rouhi vielä mantelit ronskisti ja ripottele lautasille.

11. maaliskuuta 2017

Organica - oodi aidolle ruoalle ja hyvinvoinnille

Olen viime aikojen vege-einesbuumia seuratessa ihmetellyt, milloin prosessoidusta lisäainemössöstä tuli tavoiteltavaa. Kasvispainotteisempi ruokavalio on - ilman muuta ja tietysti - välttämättömyys niin maapallomme kuin yksilönkin näkökulmasta. Mutta mutta. Eeropekka Rislakki tiivisti ajatukseni hyvin Viisi Tähteä -lehdessä: "Luonnollisuuteen ja luonnonmukaisuuteen liittyvät vaatimukset peittyvät hyvää tarkoittavan eettisyyden alle. Valinnan perusteena on ekologisuus ja eettisyys. Eettinen on synt_eettinen. Jokin tässä ei täsmää."

Tervettä vastapainoa eineshehktukselle tarjoaa painotuore Organica-opus, Marcel Hägglundin apujoukkoineen kasaama kokonaisvaltainen katsaus ihmisen hyvinvointiin. Jokaiselta 280 sivulta välittyy Hägglundin pirteän intohimoinen suhtautuminen hyvää elämää kohtaan sekä tietysti aito, luonnollinen ruoka sen avaintekijänä. Varsinaisesta tietokirjasta ei ole kyse, vaan teos on täynnä kansantajuista faktaa ja fiilispohjaista tarinointia, useasta erityppisestä lähteestä. Ja koska kirjan kantava teema on aattelepa ite, tuon myös tässä arvostelussa reippaasti omat kantani esiin.

Hägglund tiimeineen tarjoilee ratkaisumalleja erilaisiin arkisiin ja elämänhallinnallisiin pulmiin. Allekirjoitan täysin esimerkiksi kirjan ytimekkäästi esitetyt ratkaisut parempaan ruoanlaittoon ja arkiaterioihin (tosin listan kärjestä puuttuu se tärkein; ennakkosuunnittelu). Orgnica tarjoilee vinkkejä myös oleellisista keittiövälineistä, oivaltavasti kahdessa kategoriassa. Ensin käydään läpi perusasiat veitsistä mortteliin ja lämpömittarista jäätelökoneeseen (jes, kyllä, myös minun maailmassani jäätelökone on joka kodin perusvaruste!). Sitten päästään ruokahifistelijän toivelistan kimppuun. En edes ole osannut haaveilla Thermomixistä saati Pacojetista, mutta nyt kun niistä luki ja googlaili hieman lisää...

Kokin ruokakaappi -luku oli hyvistä raaka-aineista intoilevalle mukavaa luettavaa - massiivinen lista suklaasta savukylkeen oli oikea laadukkaiden ainesosien ylistyslaulu. Myös tietopaketti superfoodeista kuului samaan sarjaan (vaikka Hägglund olisikin voinut jättää mainitsematta, että lista noudattaa myös syövän vaihtoehtohoitojen ravintosuosituksia). Opin lisää esimerkiksi ruoan paistamiseen soveltuvista öljyistä. Jostain joskus kuulemani viisaus siitä, että laadukas extra-neitsyt-oliiviöljy kestää halpaversioita huomattavasti paremmin kuumennusta, sai vahvistuksen.

Kirjan lopun reseptiosuus hyödyntää aiemmissa luvuissa opeteltuja tekniikoita ja raaka-aineita. Tutuksi tulevat villiruoan eri muodot riistasta kalastukseen ja villiyrtteihin, sekä fermentoinnin ja vakumoidun matalalämpökypsentämisen (sous vide) perusteet. Organican ohjeella pyöräytät vaikkapa valloittavan villiyrtti-mojiton tai herkullisen hapankaalin. Kokeilunhaluinen asenne ja oikeat raaka-aineet, välineet ja menetelmät - siinä eväät parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.

Jos sinulla on mahdollisuus viljellä omaa kasvimaata, kirjassa on kattava perustietopaketti maaperän parantamisesta erilaisilla kompostointimenetelmillä. Vaikka nykyinen pihamme ei salli kuin pienimuotoisen yrttiviljelmän ruukuissa, mukaansatempaavasti kirjoitettu luku omavaraisesta viljelystä vei mukanaan. Jos vaikka meidänkin jengi vielä joskus saisi sen punaisen tuvan ja perunamaan...

Organican terveysosuuksiin on koottu enemmän ja vähemmän tutkittua tietoa lukijalle helposti lähestyttävään muotoon. Kirja nostaa esiin monia tärkeitä jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttavia valintoja, mutta taiteilee välillä turhan vaarallisilla vesillä. Osa väittämistä onkin pakko kyseenalaistaa. Kirjassa esimerkiksi todetaan, että liiallista hedelmäsmoothieiden syömistä pitää välttää, koska "tehokkaat tehosekoittimet muuttavat hedelmien ominaisuuksia". Maalaisjärki ja lukion pakollinen kemiankurssi eivät vielä avaa miksi näin olisi, joten kirjan tekijöiltä olisi kaivannut selityksiä tarkkoine lähdeviitteineen tämäntyyppisten väitteiden tueksi.

Karvat nousevat pystyyn myös tästä sivun 49 tekstikulusta, pehmentävistä sanamuodoista huolimatta: "Lukuisten kakkostyypin diabetesta ja jopa syöpää sairastavien ihmisten väitetään parantuneen pelkällä ruokavaliomuutoksella. Näissä tapauksissa ruokavalio on toki ollut hyvin tiukka, mutta hoito on perustunut pitkälle luonnolliseen ruokavalioon. Tämä aihe on erittäin herkkä, enkä ota syvällisemmin kantaa. Kannattaa hakeutua hoitoon sellaiselle ammattilaiselle/lääkärille joka käsittelee ruokavaliotasi ja terveyttäsi kokonaisvaltaisesti, eikä keskity vain sairautesi oireiden hoitamiseen lääkkeiden avulla." Ruokavaliomuutoksilla suht helpostikin kuriin saatavan elintasosairauden ja syövän rinnastaminen on edesvastuutonta. Olisihan pelkkä kakkostyypin diabeteskin jo toiminut aivan riittävän vakuuttavana esimerkkinä terveellisen ravinnon merkityksestä. Organican terveysosuuksista kannattaakin yksityiskohtiin paneutumisen sijaan napata onnistumisen ohjenuorakseen kolme tärkeää sanaa: luonnollisuus, kohtuus ja maalaisjärki.

Vielä lopuksi muutama sana teoksen ulkonäöstä ja rakenteesta. Kirjan taitto on tyyliltään selkeä ja arvokkaan asiallinen. Kauniit suuret kuvituskuvat ja klassiset lyijykynäpiirrokset ihastuttavat, mutta sisältöjä seurailevat pienet valokuvat ovat niihin nähden turhan kotikutoisia. Kirjan aluksi lukija saa kahlata peräti 30 sivua metatietoa kirjoittajista ja ohjeita lukumahdollisuuksista. Sama ote jatkuu läpi teoksen erilaisissa johdantopätkissä. Ehkäpä ylimääräinen toimituskierros olisi ollut paikallaan kirjan punaisen langan ja rakenteen napakammaksi jäsentämiseksi? Nykymuodossaankin kirja on mukavan monipuolinen ja inspiroiva teos, jonka toivon ilmestyvän niin innokkaiden kotikokkien kuin hyvinvoinnistaan huolehtivienkin lukulistoille.


Kirja saatu arvostelukappaleena.