Tarta de Turrón eli espanjalainen nougatkakku

 Espanjalaiskaupat pursuavat joulunaikaan erilaisista turrón-makeisista. Tuhtien nougat-levyjen valmistukseen käytetään perinteisesti hunajaa, manteleita, sokeria ja kananmunanvalkuaista. Turrónia on myynissä jos jonkinmoista, mutta kaksi päälinjaa ovat kova, paljon kokonaisia manteleita sisältävä turrón de Alicante sekä pehmeämpi, tasaisemmasta massasta koostuva ja sitkaskin turrón de Jijona. Näistä jälkimmäinen toimii monipuolisesti leivonnassa. Arabijuuret omaavasta herkusta voi valmistaa esimerkiksi täyteläistä kakkua, tarta de turrón.

Tässä kakussa käytimme jo viime joulun alla Teneriffalta Casa del Vinosta löytynyttä Pasteleria Diazin turrónia, johon oli käytetty perusaineosien lisäksi kanariansaarten perinneherkkua gofiota. Gofio on paahdetusta viljasta jauhettua talkkunaa, mikä sopii turrónin paahteiseen makumaailmaan hyvin. Gofio teki kakun rakenteesta melko jämäkän, joten pieni extraloraus kermaa ei välttämättä olisi huono idea. Tällaisenaankin kakku maistui kuitenkin oikein hyvälle.

Espanjalaisittain jouluisen, mutta myös elokuisiin iltoihin mainiosti sopivan turrón-kakun ohjeeseen nappasin vinkkejä Javi Recetas -sivustolta. Helppoon reseptiin ei sisälly kuin kuusi ainesosaa!

Tarta de Turrón de Gofio eli espanjalainen talkkuna-nougatkakku (⌀ 26 cm vuokaan)

pohja:

250 g suklaakuorrutettuja kaurakeksejä

75 g voita

täyte:

4 dl kuohukermaa

300 g espanjalaista turrón de Jijona -nougatia

4 kananmunaa

60 g valkoista sokeria

koristeluun:

50 g suklaa-kaurakeksejä

Pingota irtopohjavuokaan leivinpaperi ja voitele vuoka kevyesti (viinirypäleensiemen)öljyllä. 

Rouhi keksit tehosekoittimessa karkeaksi rouheeksi. Sulata voi ja sekoita voisulan joukkoon keksirouhe.

Kuumenna kerma kattilassa ja pienennä lämpöä. Hienonna turrón sileäksi jauheeksi tehosekoittimessa ja sekoita jauhe kuuman kerman joukkoon. Hämmennä seosta, kunnes turrón on sulanut kerman joukkoon ja seos on paksua (jos se menee ihan tahnaksi, notkista kermalla). Siirrä kattila sivuun jäähtymään.

Sekoita munat ja sokeri nopeasti kevyeksi vaahdoksi. Lusikoi jäähtynyt turrón-seos osissa vaahdon joukkoon ja sekoita täyte tasaiseksi. 

Kaada täyte pohjan päälle vuokaan ja paista kakkua 180-asteisessa uunissa 30-35 minuutin ajan tai kunnes täytettä ei enää tartu kokeilutikkuun.

Anna kakun asettua kylmässä 4-5 tunnin ajan ennen tarjoilua. Koristele kakku sitten suklaa-kaurakeksimurusilla.

Ibericoporsaan sisäfileetä ja paahteista paprikarisottoa

Ylistyslaulumme Espanjan mustalle possulle jatkuu. Ibericoporsaan sisäfileen mahtavan vivahteikasta, hieman pähkinäistä makua ei kannata lähteä peittämään yltiöpäisellä maustamisella. Tässä reseptissä illallisen päätähteä tukee tasavarmalla suorituksellaan espanjalaisen keittiön kivijalkana tunnettu paprika. Onnistuneimpia risottojamme!

Paprika on espanjalaisessa ruoanlaitossa niin arvostettu ainesosa, että maassa on kaksi Denomination of Origin -merkittyä paprikantuotantoaluetta; La Vera ja Murcia. La Veran alueella paprikat kuivataan hiljalleen savuavan tammipuun yllä, mikä antaa jauheille mahtavan savuisen aromin. Murciassa taas paprikat kuivataan ulkona kuuman auringon alla. Paprikajauheet jaetaan lisäksi kolmeen pääkategoriaan hedelmäisen makeasta dulcesta kitkerämpään agridulceen ja tuliseen picanteen. Espanjalaisia paprikajauheita löytyy ainakin täällä pääkaupunkiseudulla nykyään suuremmista marketeista.

Familian maahantuoma laatuliha sai kumppanikseen lasiin Teneriffalta joulun alla tuomaamme Bodegas El Penitenten paikallisesta Listan Negro -rypäleestä valmistamaa Arautava-punaviiniä vuodelta 2013.

Mustan possun kauniin tummanpunaisen lihan uskaltaa melko lailla huoletta jättää kansainväliseen tapaan mehukkaaksi mediumiksi (lue perustelumme täältä).

¡Buen provecho!

Ibericoporsaan sisäfilee
1 (n. 330 g) Familian ibericoporsaan sisäfilee
merisuolaa
mustapippuria
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä

Ota liha lämpenemään huoneenlämpöiseksi hyvissä ajoin ennen paistamista. Hiero fileen pintaan merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria. Kuumenna valurautapannu ja lisää pannulle voi. Kun tirinä on hiljentynyt, lisää mukaan myös öljy. Ruskista porsaanfilee kauttaaltaan pannulla.

Nosta filee folionpalan päälle ja tökkää sen paksuimpan kohtaan lihalämpömittari. Kääri folio kiinni ja paista lihaa 150-uunissa, kunnes sisälämpötila näyttää 60 astetta. Ota paketti uunista (lämpötila nousee vielä hetken 62 asteeseen) ja anna lihan vetäytyä rauhassa folion sisällä kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista.

Paahteinen paprikarisotto
2 isoa punaista paprikaa
n. 1,5 l kasvislientä
2 salottisipulia
50 g voita
400 g vialone nano -risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 tl savupaprikajauhetta (Pimentón Dulce de la Vera)
0,5 tl tulista savupaprikajauhetta (Pimentón Picante de la Vera)
35 g parmesanjuustoa

Leikkaa paprikat neljään osaan ja asettele kuori ylöspäin uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda paprikoita 200-asteisessa uunissa noin parinkymmenen minuutin ajan, kunnes niiden liha on pehmeää ja kuori kunnolla mustunut. Nouki paprikat muovipussiin, sulje pussi tiiviisti ja anna paprikoiden jäähtyä. Irrota jäähtyneistä paprikoista varovasti kuoret ja laita paprikat sitten mortteliin. Murskaa paprikat karkeaksi massaksi morttelissa.

Kuumenna kasvisliemi poreilevaksi kattilassa.

Pilko salottisipulit ja kuumenna 25 grammaa voita isossa kasarissa. Kuullota sipuleita voissa miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon riisit ja kuullota seosta, kunnes riisinjyvät muuttuvat läpikuultaviksi ja tuoksuvat hieman paahteisilta. Kaada joukkoon valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin. Lisää sitten joukkoon paprikamassa ja paprikajauheet.

Lisää joukkoon kasvislientä kauhallinen kerrallaan risottoa hiljalleen sekoitellen.  Kun neste on lähes imeytynyt riiseihin, lisää seuraava kauhallinen lientä joukkoon. Jatka näin, kunnes riisi on pehmentynyt ja risoton rakenne on kermainen. Varo kypsentämästä riisiä yli, jätä jyvät al denteksi.

Ota kasari liedeltä ja lisää joukkoon loput 25 grammaa voita pieneksi kuutioituna. Raasta parmesan ja sekoita risoton sekaan. Anna tekeytyä vajaat viisi minuuttia. Notkista risotto tarvittaessa vielä ennen tarjoilua kasvisliemellä.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Espanjalaismakuja Santa Cruz de Tenerifellä

San Andrésin kylästä löytyi erinomainen kalaravintola La Posada del Mez.

Ihan alkuun täytyy todeta, että Kanariansaaret kärsivät aivan turhaan junttiturismimaineestaan. Kun jättää väliin muutamat, hiekkarantojen ympärille tyhjästä nousseet hirveät turistirysät, löytää itsensä upeista luontokohteista, komeiden vuoristomaisemien ja viiniköynnöspeltojen kehystämistä pikkukylistä ja Teneriffan pääkaupungin Santa Cruzin osalta myös tunnelmallisesta, ihania ravintoloita täynnä olevasta espanjalaiskaupungista. Kaikeksi onneksi turistirannoilla itseään grillaavat kanssaihmiset löytävät tiensä ulos näistä maanpäällisistä helveteistä yllättävän harvoin, joten rauhallinen rinnakkaiselo saarella on mahdollista.

Puolikuivattuja tomaatteja Tasca el Callejon -ravintolan terassilla.

Tonnikalatartar tarjoiltiin D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Itsenäisyyspäivänä, reilun kuuden tunnin lentomatkan ja kahden tunnin aikaeron päässä kotoa meitä odotti pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sekä kosolti vehreyttä ja kukkia. Santa Cruzin läpötilat pysyttelivät päivisin noin 25 asteessa ja iltaisinkin mittari näytti 20 astetta. Viikko näissä olosuhteissa auttoi katkaisemaan joulukuun alun pahimman pimeän kauden ja teki omalle olotilalle ihmeitä, kuten olimme viime vuonna samaan aikaan naapurisaari Lanzarotella vieraillessa oppineet.

Paikallisia juustoja mainiossa El Taperio -ravintolassa.

Vuokrasimme lentokentältä auton ja ehdimme viilettää ees taas ympäri saarta lähemmäs 800 kilometrin verran, joten paikka tuli kahdeksassa päivässä hyvin tutuksi. Kapeat, hurjan mutkaiset vuoristotiet ja uudet leveät moottoritiet halkovat saarta huikeissa maisemissa, joten auton vuokraaminen on ehdottomasti suositeltavaa (ja halpaa).

Taisimme syödä joka päivä ilmakuivattua ibericopossua, niin myös D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Restaurante La Langosteran uskomattoman herkullinen paella tarjottiin isosta kasarista.

La Langosteran paella lautasella.

Saarella nauttimamme ruoka oli kautta linjan hyvää (paria virhettä lukuunottamatta - nälkäisenä lankeaa välillä vääriin paikkoihin) ja useimmiten erinomaista. Söimme lounaat tien päällä ja vietimme illat Santa Cruzissa. Parhaat lounaskokemukset olivat Los Abrigos -kylän rantakadun Restaurante La Langostera -nimisessä ravintolassa (elämäni kevyesti parasta paellaa) sekä San Andrésin kylästä, ihan santa Cruzin kupeesta löytyneestä La Posada de Pez -ravintolasta (aivan taivaallista mustekalaa).

Tasca La Reboticassa kävimme kahdesti. Paikka on ollut pystyssä vaatiattomasti vuodesta 1702. 

Lasillinen viiniä ja lautasellinen ilmakuivattua ibéricopossua maistuivat El Duquessa.

Santa Cruzissa suosikkiravintolamme keskittyivät parille kadunpätkälle. Calle de San Fransiscolla kivan pikku puistikon reunalla sijaitsevat Tasca La Rebotican ja Plaza 18 terassit, Calle Teobaldo Power -kadulla taas ravintolat El Tapeiro, El Duque ja D'Tapas 26 sekä Callejon Del Combate -kadulla Tasca El Callejon.

Söimme pariinkin kertaan paikallisten suosikkia, voissa paistettua munakoisoa ja sen päällä hunajaa ja toisella kertaa palmusiirappia. Jännällä tavalla ihan hyvää!

Puerto de la Cruz oli pääosin turismin valtaama, mutta kyllä siellä päivän viihtyi. Oliiviöljypohjainen mangojäätelö oli todella täyteläistä ja maukasta.

Tasca el Callejonissa maistoimme erinomaista paikallista Ycoden-Daute-Isora-alueen punaviiniä. Viñátigo-viinitilan Graciano-rypäleen kanarialaisversio Tintilla de Rotasta tehty Viñátigo Tintilla 2012 maistui mahtavalta tuhdimpien tapasten kanssa.

Viinifestivaalin maistelulasi.

Koko Teneriffan laaja (!) oma viinitarjonta yhteen vitriiniin koottuna Casa del Vino -museossa El Sauzalissa.

Jouluvalojensa vuoksi Tähtipuistoksi nimeämässämme Plaza del Príncipe de Asturia -puistossa istuimme pariin kertaan lasillisella ja yhtenä iltana Plazan oli sattumalta sopivasti vallannut Teneriffan viinifestivaali. Maistelulasin ja neljä viinikuponkia sai vaivaisella viidellä eurolla ja ne maistelut olivat muuten kaikkea muuta kuin pieniä...

Kokken poikkesi tyyliltään saaren muista ravintoloista.

Rennot tapas-ravintolat ovat näillä saarilla ehdottomasti Se Juttu. Aavistuksen kunnianhimoisempaan, mutta edelleen maanläheiseen tyyliin espanjalaiskeittiötä esitteli korttelin verran ydinkeskustan kävelykaduista syrjässä oleva, Calle La Lunalta löytyvä Kokken Gastrobar. Illallinen oli kokonaisuutena reissun paras - miten esimerkiksi purjosta annoksen pääraaka-aineena voikaan tehdä jotain niin taivaallisen hyvää?

Kokken-ravintolan mahtava purjoannos. Velhoja keittiössä!

Kokkenissa nautittu punaviini oli yksi parhaista maistamistamme paikallisista. Ja tietysti jamón ibéricoa kaverina...

Paikallisen marketin vaatimaton jamón-valikoima. Yhtään en ole kade, en... Viime vuonna raahasimme yhden jamón ibérico de bellota -koiven joulupöytään Lanzarotelta.

Kotiinkaan emme lähteneet tyhjin käsin. Joulunaikaan meillä on herkuteltu kanarialaisilla viineillä, juustoilla, ilmakuivatulla ibéricolla ja ibérico de bellotalla monessa eri muodossa, laatuoliiviöljyillä, turrónilla...

Tuliaiset.