29. kesäkuuta 2016

Halloumi-parsa-pasta

Parsa-aika alkaa olla pikku hiljaa ohi, mutta kotimaista parsaa taitaa vielä onneksi olla tarjolla. Eli vielä ehtii. Tämä ruoka tuli tehtyä tosin jo kesäkuun alkupäivinä, mutta juuri ja juuri sain vielä julkaistuksi ennen kuin parsoja ei enää kaupasta saa.

Tässä kevyessä ja raikkaassa pastassa hyödynnettiin tällä kertaa parsoista lähes kaikki. Keitinveteen lisättiin parsojen kuoret ja parsojen keittämisen jälkeen samassa keitinvedessä valmistui näppärästi myös pastat. Kesään kuuluu myös grillatut halloumi-juustot, jotka kruunasivat tämän maukaan kokonaisuuden.

Halloumi-parsa-pasta
250 g parsaa
250 g kananmunapastaa (käytimme 50/50 pinaattipappardelleä ja tavallista pappardelleä)
0,5 dl kalamata-oliiveja
0,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
0,5 sitruunan mehu
2 rkl oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria
250 g halloumi-juustoa

Pese parsat ja kuori niistä paksuimmat kuoret ja katkaise kovat tyvet. Säästä kuoret ja lisää ne keitinveteen. Keitä reilussa, suolatussa vedessä noin 5 minuuttia tai kunnes parsat ovat napakan kypsiä.

Nosta parsat vedestä ja siirrä syrjään jäähtymään. Keitä parsojen keitinvedessä pastat al denteksi. Laita esim. korkeareunainen kasari levylle ja kaada kasariin pasta, pilkotut parsat, oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit. Mausta sitruunamehulla, oliiviöljyllä, suolalla ja mustapippurilla. Sekoita hyvin ja kuumenna.

Grillaa (tai paista parilapannulla) lopuksi halloumijuustot ja nostele annosten päälle.

27. kesäkuuta 2016

Villisikaragù

Juhannus, sukumökki Savossa ja 5,7 kg villisikapaketti. Huh, haaste vastaanotettu! Familian meille testiin antaman valtaisan pakasteen päällä luki villisian niska, alkuperämaa Espanja. Lihan sulaessa olikin hyvää aikaa tutustua tuon hurjannäköisen karvakasan elämään...

Villisika eli metsäkarju on levinnyt tehokkaasti joko omine sorkkineen tai ihmisen viemänä lähes koko Euraasian alueelle. Sitä tavataan luonnonvaraisena myös Pohjois-Afrikassa ja lisäksi sitä on tarhattu tai istutettu sinne tänne ympäri maailmaa riistaeläimeksi. Kotoinen kesysikamme polveutuu yhtä lailla samaisesta villisiasta. Karanneista tai vapaaksi päästetyistä kesysioista onkin muodostunut vielä omia villipopulaatioitaan.

Villisikaemakot painavat sata kiloa, etelä-eurooppalaiset karjut kasvavat 300-kiloisiksi ja länsi-aasialaiset jopa 400-kiloisiksi. Villisikoja on vähitellen 1950-luvulta kulkeutunut idästä takaisin Suomeenkin, mutta meidän pohjoisissa olosuhteissamme karjujen paino jää "vain" pariin sataan kiloon.

Kesysikaan verrattuna metsäkarjun liha on astetta tummempaa, tuhdimpaa ja vähärasvaisempaa. Siksi sitä valmistettaessa onkin varottava, ettei liha kypsyessään kuivu. Matalalla lämmöllä pitkän haudutettuna homma ei voi mennä pieleen.

Yhdeltä palalta se pakkauksen läpi jäisenä näytti...
Meidän villisikapakettimme sisälsi etiketin mukaan villisian niskan (englanniksi paketissa luki chuck, eli niskan ja lavan alue, leikkuusta on vaikea mennä tarkemmin sanomaan). Oletimme niskan olevan yksi valtava köntti, mutta sulaessaan paketista paljastuikin viitisentoista kappaletta toisiinsa tiiviisti kietoutuneita lihanpalasia. Eipä se mitään, jaoimme palaset kolmeen osaan niin, että suurimmat paistettaisiin riskialttiisti vartaassa (vrt. taivaallinen iberico-kasslervarras) ja pienemmistä valmistettaisiin takuumureaa villisikaragùa sekä nyhtövillisikaa ciabatta-burgereiden väliin.

Ragùohjeeksi valitsimme brittikokki Michel Roux Juniorin rikkaita makuja ja pullollisen punaviiniä sisältävän reseptin. Italialaisesta lihaisasta pastakastikkeesta eli ragùsta tuli näillä opeilla mahtavan intensiivisen makuista ja liha mureutui hauduttaessa juuri täydellisen lohkeilevaksi. Tätä herkkua söisi niin juhannuksena kuin kylminä sydäntalven iltoinakin!

Mutta miten kävi kahdelle muulle villisikakokeilulle? Stay tuned!

...mutta sulaessaan paljastuikin kokoelmaksi pienempiä lihanpaloja.

Villisikaragù
2 keltasipulia
4 porkkanaa
4 sellerinvartta
4 valkosipulinkynttä
5 rkl vehnäjauhoja
1,5 kg villisian niskaa/lapaa (chuck)
280 g pekonia
2 laakerinlehteä
10 cm suikale appelsiinin oranssia kuoriosaa
75 cl punaviiniä (meillä keskitäyteläistä tempranilloa)
4 rkl tomaattipureeta
4 dl vettä
2 rkl kuivattua oreganoa
oliiviöljyä paistamiseen
merisuolaa
mustapippuria

tarjoiluun:
laadukasta kananmunapastaa, esim. pappardelle all'uovo
200 g siitakesieniä (tai mieluiten herkkutatteja)
2 rkl voita
parmesanjuustoa

Kuutioi keltasipulit ja porkkanat, viipaloi sellerinvarret ja hinonna valkosipulinkynnet. Kuullota kasviksia miedolla lämmöllä oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia.

Kaada vehnäjauhot kulhoon ja rouhi sekaan reilusti suolaa ja pippuria. Leikkaa villisianliha suupaloiksi ja pyörittele palaset jauhoseoksessa. Ruskista leivitetyt lihat oliiviöljyssä kuumalla paistinpannulla muutamassa erässä.

Kuutioi pekoni ja sekoita kasviaten joukkoon. Nosta lämpöä ja paista seosta, kunnes pekoni kypsyy ja kasviksetkin hieman ruskistuvat. Sekoita joukoon tomaattipuree ja paista vielä pari minuuttia. Lisää kattilaan laakerinlehdet, appelsiininkuori ja ruskistetut lihat.

Kuumenna punaviini kiehuvaksi samalla pannulla kuin lihat aiemmin paistettiin. Kaada neste sitten kattilaan ja lisää perään 2 dl vettä ja oregano. Sekoita tasaiseksi, kiehauta ja pienennä lämpöä.

Hauduttele kastiketta kannen alla miedolla lämmöllä noin 2,5 tuntia tai kunnes liha on täydellisen mureaa. Sekoita kastiketta pariin kertaan haudutuksen aikana. Mausta kastike lopuksi vielä suolalla ja mustapippurilla.

Kun ragù on valmis, paista kokonaiset siitakesienet voissa ja keitä pasta al denteksi. Koristele annokset sienillä ja vastaraastetulla parmesanjuustolla.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

25. kesäkuuta 2016

Salaatinlehteen kääriytyneet grillivartaat ibericoporsaan sisäfileestä

Nopea ja helppo kesäruoka on mökkireissujen pelastus. Näihin vartaisiin tarvitset vain pari ainesosaa ja annoksetkin nälkäinen ruokaväki voi koota helposti itse. Salaatinlehti toimii lautasena ja tiskivuorten tuhoamisen sijaan aurinkoiset vapaahetket voi viettää vaikkapa riippukeinussa ruokalehtiä selaillen.

Mutta mikä ihmeen iberico ja miksi vieläpä mediumina? Tsekkaa lukuisat perustelumme mustan possun parhaudesta ja sen oikeasta paistoasteesta.

Iberico-grillivartaat
300 g Familian ibericoporsaan sisäfileetä
merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
5 puuvarrasta

Liota puuvartaita pari tuntia vedessä, jotta ne eivät syty tuleen grillissä.

Leikkaa porsaanfile suupaloiksi. Pyörittele palat suolassa ja pippurissa ja töki ne sitten vartaisiin. Anna lihojen maustua sillä välin, kun valmistelet salaattikupit.

Kuumenna grilli, valele vartaat ohuelti öljyllä ja grillaa ne nopeasti mediumiksi. Kääri vartaat löyhästi folioon ja annan niiden vetäytyä kymmenisen minuuttia. Nosta vartaat salaattikuppien päälle ja tarjoile annokset heti.

Salaattikupit
1 kerä isolehtistä jää-romainesalaattia
3 kevätsipulia
2 tl kuohuviinietikkaa
merisuolaa
mustapippuria
0,5 dl saksanpähkinöitä
0,5 dl marinoituja sweety drop -chilejä

Irrota salaatinlehdet varovasti, huuhtele ja kuivaa ne. Viipaloi kevätsipuli ja sekoita viipaleiden joukkoon viinietikka, suolaa ja pippuria. Paahda pähkinät kuivalla ja kuumalla pannulla niin, että ne ruskistuvat kevyesti.

Asettele kullekin salaattikupille marinoituja keväsipuleita, pähkinöitä ja chilejä. Grillaa sitten porsasvartaat.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

24. kesäkuuta 2016

Mustan possun secretoa, escalivadaa ja manchego-kesäkurpitsaa

Espanjan lahja maailmalle, ibericosika, eli cerdo ibérico on tuttu näky keskisellä ja eteläisellä Iberian niemimaalla. Onnekkaimmat kärsäkkäät, cerdo ibérico de bellota, vaeltelevat vapaana tammimetsiköissä terhoja ja muuta löytämäänsä kasvillisuutta ahmien. Runsas liikunta ja terhopitoinen ruokavalio antavat lihalle aivan omanlaisensa rakenteen, kauniin tumman värin ja pähkinäisen maun. Mustakavioisen (tästä pata negra -nimitys) ibericoporsaan lihan voi huoletta jättää kansainväliseen tapaan mediumiksi (lue perustelumme).

Secreto on lihakauppiaan salainen leikkuu (ks. kuva alla), joka voi olla napattu ibericoporsaan lavan ja kyljen välistä syvemmältä ruhoa (cruceta), mutta myös esimerkiksi sian kaulasta (secreto de papada). Laatulihoja Suomeen tuovan Familian secreto on mitä ilmeisimmin kauniisti marmoroitunutta crucetaa.

Lihan kaveriksi valmistimme grillikasviksia. Catalonian, Valencian, Murcian ja Aragónin alueella suosittu escalivada on savuisiksi grillatuista kasviksista koottu simppeli lisuke, joka on saanut nimensä katalaanin verbistä escalivar, paahtaa hiilloksella. Perinteisessä versiossa käytetään paprikaa ja munakoisoa, mutta muitakin kasviksia näkee välillä käytettävän. Ohjeeseen vilkuilimme vinkkejä Mediterrasian-sivustolta.

Kesäkurpitsojen päälle raastettu Manchego-juusto on puolestaan peräisin, nimensä mukaisesti, La Manchan alueelta. Manchega-lampaiden maidosta tehty juusto on valmistettu perinteisesti esparto-heinäkoreissa, mistä johtuu juustokiekkojen pintaan painautunut tumma pleita-kuvio. Elintarviketeollisuudessa kuvion juuston pintaan tuottaa tänä päivänä kaiverrettu muotti.

¡Buen provecho!


Grillattu ibericoporsaan secreto
400 g Familian ibericoporsaan secretoa
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria

Hiero secreton pintaan suolaa ja mustapippuria. Anna lihan maustua vajaan puolen tunnin ajan huoneenlämmössä.

Ruskista secreto ensin molemmilta puolilta kuumassa grillissä. Tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari. Vähennä grillissä lämpöä reilusti, nosta liha vaikka yläritilälle ja grillaa epäsuorassa lämmössä, kunnes mittari näyttää 62 astetta. Nosta liha grillistä ja kääräise löyhästi folioon. Anna vetäytyä 10-15 minuuuttia ennen leikkaamista (huomioi secretoa leikatessa, miten päin lihassyyt kulkevat ja leikkaa liha poikkisyin).

Escalivada eli grillattu paprika-munakoiso-salaatti
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 munakoiso
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl punaviinietikkaa
1 pieni valkosipulinkynsi
0,5 tl merisuolaa
0,25 tl mustapippuria
pieni nippu silolehtipersiljaa

Kuumenna grilli. Leikkaa munakoisot pitkittäin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Halkaise paprikat, poista siemenet ja leikkaa paprikannpuolikkaat vielä puoliksi. Pyörittele kasvikset 1 rkl öljyssä. Grillaa munakoisoihin kaunis paistopinta. Aseta paprikat grillin kuoripuoli alaspäin ja grillaa niitä, kunnes kuoret ovat täysin mustuneita. Siirrä kuumat paprikat ilmatiiviiseen astiaan tai pussiin höyrystymään. Irrota munakoisoista kuori ja suikaloi koisot. Irrota myös paprikoista mustunut kuori ja suikaloi paprikat. Sekoita 2 rkl oliiviöljyä, viinietikka, hienonnettu valkosipuli, suola ja pippuri kastikkeeksi ja pyörittele suikaleet siinä. Riivi kasvisten päälle lopuksi persiljaa.
Kuvan lähde: www.vamonosdetapas.com

Manchego-juustolla kuorrutetut grillatut kesäkurpitsat
1 kesäkurpitsa
50 g manchego viejo -juustoa (12 kk kypsynyttä)
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria

Viipaloi kesäkurpitsa vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Pyörittele viipaleet oliiviöljyssä ja rouhi niiden pinnoille suolaa ja mustapippuria. Grillaa viipaleita kuumassa grillissä niin, että e saavat kauniin paistopinnan. Raasta juusto ja ripottele kurpitsanviipaleille. Anna juuston vielä sulaa ja hieman ruskistua grillissä ennen tarjoilua.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

20. kesäkuuta 2016

Minestronekeitto

Minestronekeitosta tulee mieleen ensimmäiset kouluvuodet. Kyseinen keitto oli ainakin meilläpäin joka kerta elämys, negatiivisessa mielessä.

Ala-asteelta muistan, että minestronekeiton liemi oli laihaa ja lähes kirkasta ja seassa lillui epämääräisiä (pakaste)vihannesten paloja. Makaronia oli keitetty ainakin 5 minuuttia liian kauan, melkeinpä mössöksi. Viimeisen silauksen annokseen toi einessuikaleet, jotka olivat jonkinlaista kinkunkaltaista valmistetta.

Ei juuri naurattanut, mutta parempaa ei ollut lamasuomessa etelä-savolaisen ala-asteen ruokalassa tarjolla. Väkisin söimme.

Ala-asteajoista on jo neljännesvuosisata, joten heti vuonna 2016 uskalsin tarttua härkää sarvista. Koskaan aiemmin en ole itse minestronea tehnyt, enkä muista myöskään syöneeni sitä sitten ala-asteaikojen.

Tämänkin keiton, kuten kaikkien muidenkin, salaisuus on tietysti liemi ja sen maustaminen. Laadukkaat vihannekset ja juurekset, mausteet ja hyvä kanaliemi luovat todella intensiivisen pohjan keitolle.

Tomaatteihin kannattaa myös panostaa, parhaita ovat toki San Marzanot. Pastan on hyvä olla pientä, ja sitä ei saa keittää liian kypsäksi. Kokonaisuuden kun viimeistelee basilikalla ja laadukkaalla parmesanilla, niin ei tämä pieleen mene. Tästä tuli näin vuosien jälkeen yksi suosikkikeitoista.

Resepti löytyi täältä, ja sitä tuli hieman säädettyä.

Minestronekeitto
2 rkl oliiviöljyä
1 iso keltasipuli
4 savustettua valkosipulinkynttä
3 sellerin vartta
2 porkkanaa
150 g haricot-papuja
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua basilikaa
merisuolaa
mustapippuria
800 g kokonaisia säilyketomaatteja (esim. San Marzano)
1 l kanalientä (vaihda halutessasi kasvisliemeen)
175 g kidneypapuja
2,5 dl pienikokoista pastaa
parmesania
tuoretta basilikaa

Laita kattila liedelle lämpiämään ja lorauta sinne oliiviöljy. Kuutioi keltasipuli ja kuullota muutama minuuttia. Slippua valkosipulit ja kuullota hetken verran. Kuutioi seuraavaksi sellerin varret ja porkkanat, lisää kattilaan ja kuullottele viitisen minuuttia.

Huuhtele haricot-pavut ja pätki ne sopiviksi, noin parin sentin paloiksi. Lisää pavut myös kattilaan. Ripottele kattilaan myös kuivattu oregano ja basilika sekä merisuola ja mustapippuri. Sekoittele hyvin hetken aikaa.

Kaada kattilaan tomaatit ja litra kanalientä. Kiehauta ja alenna lämpöä. Hauduttele muutama minuutti. Kippaa sekaan valutetut kidneypavut ja pienet pastat. Keittele noin 10 minuuttia tai kunnes pastat ovat al dente.

Kauho lautaselle ja raasta päälle parmesania ja revi keiton sekaan vielä tuoretta basilikaa.

19. kesäkuuta 2016

Chimichurri-tomaatteja sekä grillattua maminhaa Frank Ostinin tapaan

Oletko jo tutustunut maminhaan? Se on etelä-amerikkalaisen leikkaustavan mukaan leikattu naudan kuvelihaksen ja paistin yhdistelmä. Samainen leikkuu on suosittu myös Yhdysvalloissa ja siellä sitä kutsutaan nimellä tri-tip. Suomeen kyseistä leikkuuta on nyt muutaman vuoden tuonut Familia.

Tri-tipistä muodostui Yhdysvalloissa bbq-klassikko vasta 1950-luvulla Kaliforniassa, sitä ennen kyseinen leikkuu päätyi  pihveiksi tai jauhelihaksi. Santa Marian kaupungissa, pari sataa kilometriä Los Angelesista luoteeseen, vanhan bbq-perinteen ja tri-tipin ympärille on kasvanut nopeasti kokonainen grillaustyyli, Santa Maria Style Barbecue. Sille ominaista on paikallisen tammipuun hiilten (quercus agrifolia, California live oak, coast live oak) ja valkosipulisen kuivamarinadin käyttäminen.

Koska punatammien sukuun kuuluvaa Kalifornian tammea (tai edes hiiligrilliä) ei juuri sattunut löytymään varastosta, päätimme kokeilla puritaanisen Santa Maria Style BBQ:n sijaan grillimestari Frank Ostinin astetta kokeilevampaa tri-tip-reseptiä. Ostini pyöritti maineikasta The Hitching Post -perhervintolaansa Santa Mariassa itse 1950-luvulta kuolemaansa asti 1977.

Ostinin reseptistä saimme erinomaisia oivalluksia niin rub-maustamisesta kuin valeluliemen käytöstäkin. Angus maminhasta tuli ohjeella täydellisen mehukas, juuri sopivasti maustettu ja hauskasti Kalifornia-henkinen. Lisää savun makua haimme lihaan savustetulla suolalla ja mustapippurilla.

Lihan kaveriksi teimme fuusio-henkeen etelä-amerikkalaisella chimichurri-kastikkeella marinoituja, uunissa puolikuiviksi hiljalleen paahdettuja tomaatteja. Kilo lihaa ja toinen tomaatteja hävisivät yhdeltä istumalta ihan vain kaksin nautiskeltuna! Pihalla rehottava punapinaatti toimi salaattipohjana ja ikkunalaudalla kasvavat herneenversot täydensivät viherpetiä.

Herneenversoja voi muuten näppärästi lähes ilmaiseksi kasvatella ympäri vuoden ihan tavallisista ruokaherneistä Kannattaa ehdottomasti kokeilla (ja antaa viattomille versoille anteeksi niiden 80-90-luvuilla tapahtunut ylikäyttö pikkukaupunkien lehtipihviravinteleissa).


Grillattu maminha Frank Ostinin tapaan
n. 1 kg Familian angus maminha

Santa Maria style rub:
1 tl vastajauhettua (savustettua) mustapippuria
1 tl vastajauhettua valkopippuria
3 rkl karkeaa savustettua merisuolaa
2 rkl valkosipulirouhetta
1 tl cayennepippuria
0,5 tl sipulijauhetta

valeluliemi:
0,5 dl punaviinietikkaa
0,5 dl oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä

Jauha pippurit morttelissa karkeaksi rouheeksi ja sekoita joukkoon muut ainekset. Hiero puolet kuivamausteseoksesta maminhan pintaan ja siirrä paisti jääkaappiin marinoitumaan vähintään muutamaksi tunniksi, mieluiten yön yli. Valmista myös valeluliemi etukäteen. Pilko valkosipulinkynnet muutamaan osaan ja sekoita ne öljyn ja viinietikan joukkoon maustumaan.

Ota maminha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Kuumenna grilli miedolle lämmölle ja grillaa maminhaa ensin makurasva alaspäin 7 minuutin ajan. Käännä liha, sudi sen pinta valeluliemellä ja ripottele päälle rub-seosta. Grillaa taas seitsemän minuutin ajan ja toista valelu ja maustaminen. Jatka samaan tapaan, kunnes lihan sisälämpötila on 49 astetta. Tähän menee miedolla lämmöllä grillatessa puolisen tuntia. Kääri liha kevyesti folioon vetäytymään ennen leikkaamista. Maminha koostuu useammasta lihaksesta, joten ole tarkka leikkuusuunnan vaihtumisen kanssa.



Chimichurri-marinoidut paahdetut tomaatit
1 kg pieniä tomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
0,25 dl punaviinetikkaa
0,5 tl savupaprikajauhetta
1 tl mietoa chilijauhetta (esim. ancho)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 dl tuoretta silolehtipersiljaa pieneksi hakattuna
1,5 tl merisuolaa

tarjoiluun:
vihersalaattia, esim. herneenversoja ja punapinaattia

Puolita tomaatit ja lado ne uunipellille leivinpaperi päälle. Sekoita loput ainekset kulhossa keskenään ja kaada seos sitten tomaattien päälle. Pyöräytä toaatteja käsin chimichurrissa ja kasaa tomaatit sitten leikkuupinta löspäin vierekkäin pellille ja nostele leivinpaperilta chimichurria niiden päälle.

Paahda tomaatteja hiljalleen 120-asteisessa kiertoilmauunissa noin 3 tunnin ajan tai kunnes ne ovat puolikuivattuja.





Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

17. kesäkuuta 2016

Rukiinen raparperikakku

Äidin kasvimaalla, raparperin alla... vaikka vein sammakolta päivänvarjonkin, eivät oman pienen raparperipenkkimme antimet aivan riittäneet raparperikakkuun. Kaupoissa on onneksi myynnissä nyt komeita, tuoreita raparperinvarsia, joten tilanne oli pelastettu.

Halusin leipoa oman maan raparpereista jotain peruspiirakasta poikkeavaa ja Kivistössä-blogin Pinterestistä löytämä ohje kiinnitti heti huomioni. Ruis ja raparperi sopivat hyvin yhteen ja appelsiininkuori ja valkoviini tuovat kompottiin hienon vivahteen. Rukiiset pikkukakut olivat parhaimmillaan vasta kaksi päivää leipomisesta, joten ohje sopii mainiosti esimerkiksi kesän ruokajuhlia suunnitteleville.

Seuraava probleemi onkin sitten oman mansikkasadon hyödyntäminen. Marjoja näyttäisi pienellä pihallamme kypsyvän peräti kaksinumeroinen määrä, jos eivät räkätit ehdi apajille ensin...

Rukiinen raparperikakku (⌀ 24 cm vuokaan tai  2 x ⌀ 18 cm vuokiin)
rarparperikompotti:
500 g raparperia
1,5 dl valkoista sokeria
1 dl intiaanisokeria
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna

taikina:
150 g voita
1 dl fariinisokeria
1,5 dl valkoista sokeria
2 kananmunaa
3,5 dl erikoisvehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl ruokasoodaa
3/4 tl hienoa merisuolaa
2, 5 dl nestettä: 1 appelsiinin mehu ja loput maitoa

Ota taikinaan tarvittava voi lämpenemään huoneenlämpöön.

Kuori raparperit ja pilko varret reiluiksi paloiksi. Raasta appelsiininsta oranssi kuoriosa talteen. Laita kompotin ainekset kattilaan ja anna seoksen kiehua välillä hiljalleen sekoitellen noin puoli tuntia tai kunnes kompotti on löysän hillomaista. Siirrä valmis kompotti jäähtymään.

Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Pingota irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoka huolellisesti.

Vaahdota sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon yksitellen kananmunat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kolmannes jauhoseoksesta taikinan joukkoon.

Purista appelsiinista mehu ja mittaa maitoa sen verran, että nestettä on yhteensä 2,5 dl. Sekoita puolet nesteestä ja toinen kolmannes jauhoista taikinaan. Lisää sitten loput jauhot ja neste ja sekoita taikina tasaiseksi.

Kaada taikina paistovuokaan. Levitä raparperikompotti taikinan päälle ja sekoittele kompottia ja taikinaa varovasti sieltä täältä sekaisin keskenään. Paista kakkua uunin keskitasolla 45 minuuttia tai kunnes taikinaa ei enää tartu kokeilutikkuun. Jäähdytä kakku ennen tarjoilua.

15. kesäkuuta 2016

Saksanhirven kruunukyljyksiä, kısır-salaattia ja ruohosipulidippiä

Saksanhirvi on jalohirvien heimoon kuuluva sorkkaeläin (jota Suomen nisäkäsnimistötoimikunta suosittaa kutsuttavan vakiintuneen nimensä sijaan isokauriiksi). Laji elelee luonnonvaraisena ympäri Eurooppaa aina Turkista Ruotsin eteläosiin asti. Lisäksi sitä on istutettu sinne tänne ympäri maailman. Punahirviksikin nimitettyjä saksanhirviä istutettiin Suomeenkin jo 1400-1500-luvuilla, mistä muistuttaa Ahvenanmaan vaakunassa edelleen komeileva sarvipää. Näillä leveysasteilla on kuitenkin liikaa lunta talvella, että laji olisi menestynyt.

Valmistimme Familian Uudesta-Seelannista maahantuomista muhkeista saksanhirven kareista kruunukyljyksiä, jotka saivat makunsa itäisen Välimeren huumaavantuoksuisista mausteista. Rub eli kuivista aineksista koostuva lihan pintaan hierottava mausteseos on vaivaton tapa marinoida liha. Yön yli levätessään liha ehtii marinoitua juuri sopivasti.

Mausteisen kruunukyljysten kera tarjosimme keltaisista tomaateista valmistettua maukasta turkkilaista kısır-salaattia ja raikasta ruohosipulidippiä. Alkukesä on muuten ollut ruohosipulin kasvun kannalta hyvinkin otollinen, joten omavaraisuus on sillä rintamalla tältä satokaudelta taattu.

Saksanhirven kruunukyljykset itäisen Välimeren tapaan
n. 1,2 kg Familian saksanhirven kareita leikattuna kruunukyljyksiksi

rub eli kuivamarinadi:
0,5 rkl jeeraa
0,5 rkl savupaprikaa
0,5 rkl persiljaa
1 tl hienoa merisuolaa
0,5 tl ceyloninkanelia
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl inkivääriä

Puhdista kareista kalvot terävällä veitsellä. Leikkaa kareet kruunukyljyksiksi. Sekoita rubin aineet keskenään ja hiero kruunukyljykset kauttaaltaan kuivamarinadilla. Anna lihojen marinoitua yön yli jääkaapissa.

Ota kruunukyljykset lämpenemään huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Tökkää yhden kyljyksen paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari. Kuumenna grilli ja paista lihoja suoralla lämmöllä, kunnes lihan sisälämpötila on noussut 50 asteeseen. Kääräise lihat kevyesti folioon ja anna niiden vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua.

Kısır eli turkkilainen bulgursalaatti
4 dl bulguria
3 rkl tomaattipyreetä
1,5 rkl chilitahnaa
3 keltasipulia
6 luumutomaattia (käytimme keltaisia)
1 kurkku
5 kevätsipulia (käytimme uuden sadon punasipuleita)
1 silolehtipersiljaruukku
1 mintturuukku
n. 1,5 sitruunan mehu

Kypsennä bulgur pakkauksen ohjeen mukaan suolavedessä. Kuutioi keltasipuli hienoksi ja kuullota palat öljyssä pehmeiksi. Sekoita kuumien jyvien joukkoon sipulit, tomaattipyree ja chilitahna. Anna seoksen jäähtyä.

Pilko tomaatit ja kurkku pieniksi kuutioiksi, viipaloi kevätsipulit ja silppua persilja.

Sekoita kaikki ainekset bulgurjyvien joukkoon ja mausta salaatti lopuksi vastapuristetulla sitruunamehulla.

Ruohosipuli-jogurttikastike
400 g turkkilaista jogurttia
0,75 dl ruohosipulisilppua
1 luomusitruuna
mustapippuria

Sekoita jogurtin joukkoon silputtu ruohosipuli. Raasta mukaan sitruunan keltainen kuoriosa. Purista joukkoon myös puolikkaan sitruunan mehu. Mausta dippi lopuksi mustapippurilla ja anna sen makujen tasaantua jääkaapissa hetken ennen tarjoilua.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

13. kesäkuuta 2016

Lähdeviitteettömät grillatut maissintähkät

Mikä onkaan parempaa, kuin suolavedessä hiljalleen mehukkaaksi hauduteltu, voilla valeltu ja lehtien sisällä grillattu maissi? Tee näitä kerran ja jätät jatkossa kaupan esikypsytetyt, vakuumipakatut maissintähkät niille sijoilleen.

Keräsin vinkkejä maissien valmistamiseen usealta eri USA:laiselta sivustolta, mutta niiden linkkejä ei valitettavasti tullut poimittua talteen. Usein kyllä huomaa, että ruokaskenessä kovin harva noudattaa akateemisesta maailmasta itseeni syvään juurtunutta pienimmänkin lähteen mainitsemiskäytäntöä.

Vaikka resepteillä ei juridista tekijänoikeussuojaa olekaan, erityisesti erilaisten ruokalehtien kategorinen tapa julkaista muiden tekemiä reseptejä ilman lähdeviitettä tuntuu moraalisesti väärältä. Reseptiikan tekeminen on toki - vaikka kuinka innovatiivista ideointia - silti lähes aina ruokakulttuuriperinteen ja muilta opittujen reseptien ylöskirjoittamista ja variointia, minkä vuoksi jonkin idean tai ruokalajin alkuperäistä tekijää on mahdoton osoittaa. Tästä huolimatta olisi huippua, jos vaikkapa alan kotimainen ykkösaviisi Glorian ruoka ja viini -lehti päättäisi julkaista ruokakirjoittamisen ohjeiston kaikenkattavine lähdeviitteiden merkintäohjeineen... :)

Grillattu maissi
4 tuoretta, lehtiin verhottua maissintähkää
1,5 l vettä
1 rkl merisuolaa
100 g voita

Aseta maissit isoon astiaan ja ripottele suola joukkoon. Kiehauta vesi ja kaada se maissien päälle niin, että ne peittyvät. Laita tarvittaessa lautanen painoksi maissien päälle niin, että ne pysyvät veden alla. Anna maissien hautua hiljalleen viilenevässä vedessä tunnin ajan.

Kuivaa maissit ja vedä pehmenneet lehdet varovasti taaksepäin niin, että saat poistettua maissien ympäriltä lankamaiset rihmat. Voitele maissit reilusti kauttaaltaan voisulalla ja käännä lehdet varovasti takaisin tähkien ympärille.

Grillaa maissintähkiä keskilämmöllä parikymmentä minuuttia, tähkiä aina välillä käännellen. Tarjoile grilliherkkujen lisukkeena.

12. kesäkuuta 2016

Makkara-lehtikaalikeitto

Tämän kesäisen raikkaan keiton ohje löytyi Glorian ruoka & viini -lehden numerosta 4/2016. Teimme pari pientä muutosta reseptiin ja hyvää tuli.

Keitossa voi käyttää melkeinpä mitä tahansa raakamakkaraa, meillä taisi olla tällä kertaa jokin italialaistyyppinen, kevyen mausteinen ja yrttinen makkara. Tästä tuli kertaheitolla yksi suosikkikeittojamme, koko satsi upposi viimeistä lusikallista myöden kertaistumalta.

Makkara-lehtikaalikeitto
300 g raakamakkaroita
1 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli
1,5 l kanalientä
1 dl punaisia linssejä
1 dl pastaa
150 g lehtikaalia
2 rkl sitruunamehua
reilu rouhaisu mustapippuria
0,5 tl suolaa
0,5 dl ruohosipulia silputtuna

Leikkaa makkarat suupaloiksi ja ruskista ne oliiviöljyssä kattilassa. Kuutioi sipuli, laske kattilan lämpöä ja lisää sipulit joukkoon kuullottumaan noin 5 minuutiksi. Kaada joukkoon kanaliemi.

Huuhtele linssit ja lisää pastan kanssa keittoon. Keittele noin 10 minuuttia tai kunnes linssit ja pasta ovat kypsiä.

Huuhtele lehtikaalit, irrota paksut lehtiruodit. Leikkaa lehtikaalit pienemmäksi, lisää keittoon ja ota samalla kattila liedeltä. Mausta sitruunamehulla, mustapippurilla, suolalla ja ruohosipulisilpulla.

10. kesäkuuta 2016

Kesäkurpitsa-tomaatti-oliivi-farinata

Farinata on italialainen, Ligurian alueelta kotoisin oleva kikhernejauhoista valmistettu leipä tai pannukakku, joka yksinkertaisimmillaan ei sisällä mitään muuta kuin jauhoja, vettä ja suolaa. Farinatan voi myös maustaa ja täyttää, kuten tässä teimme parmesanilla, kesäkurpitsalla, kirsikkatomaateilla ja oliiveilla. Farinata toimii antipastopöydässä mutta myös ruokaisana lisukkeena grilliherkkujen kera.

Idea lähti Glorian ruoka ja viini -lehdestä (3/2016) ja täsmentyi Sivumaku-blogin ohjeella.

Kesäkurpitsa-tomaatti-oliivi-farinata (45 x 28 cm vuokaan)
9 dl vettä
6 dl kikhernejauhoja
1 dl parmesanraastetta
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl merisuolaa
100 g kirsikkatomaatteja
1 pieni kesäkurpitsa
100 g laadukkaita oliiveja
mustapippuria

Sekoita kikhernejauhot kylmän veden joukkoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Lisää joukkoon suola. Anna seoksen levätä keittiöpyyhkeellä kevyesti peitettynä yön yli huoneenlämmössä.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele uunivuoka oliiviöljyllä ja lämmitä vuoka kuumaksi uunissa.

Kaavi seoksen pinnalta vaahto pois. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja parmesanraaste.

Halkaise kirsikkatomaatit puoliksi. Vuole juustohöylällä kesäkurpitsasta pitkittäin lastuja ja kääräise ne rullaksi.

Kaada taikina kuumaan uunivuokaan (n. 1 cm paksuisesti) ja asettele sen päälle tomaatinpuolikkaat, kesäkurpitsarullat ja oliivit. Rouhi pinnalle reilusti mustapippuria.

Paista farinataa uunissa noin puolen tunnin ajan. Anna vetäytyä 10 minuutin verran ennen tarjoilua.

8. kesäkuuta 2016

Siitakesieniä, vihreää parsaa ja fettuccine-pastaa


Parsakausi on vielä hyvin meneillään, joten vielä ehtii kokeilla kaikenlaisia reseptejä parsojen pään menoksi. Tällä kertaa maukas, kevyt ja raikas kesäinen parsapasta sienillä ja keltuaisilla höystettynä. Kokonaisuus toimi erinomaisesti ja keltuainen oli tervetullut muutos muutoin hieman perinteisempään pasta-annokseen.

Sanomattakin  lienee selvää (mutta sanon silti taas), että laadukas pasta on olennaisin osa tätäkin annosta, joten siihen kannattaa panostaa aina kun mahdollista. Jos pastassa ei ole kananmunaa, onko se edes pastaa.

Alkuperäinen resepti täällä, jota muokkasimme hieman.

Siitakesieniä, vihreää parsaa ja fettuccine-pastaa
3 rkl oliiviöljyä
nippu vihreää parsaa
merisuolaa
mustapippuria
100 g siitakesieniä
1 keltasipuli
1 rkl tuoretta oreganoa
1 rkl tuoretta timjamia
250 g laadukasta fettuccine-pastaa
parmesania
4 kpl keltuaisia

Ota esiin iso paistinpannu tai kasari ja kuumenna siinä 2 rkl öljystä. Huuhtele ja pilko parsat parin-kolmen sentin paloiksi. Mausta suolalla ja pippurilla, kypsennä kasarissa muutama minuutti, juuri ja juuri kypsäksi. Nosta syrjään.

Lämmitä ruokalusikallinne öljyä samassa kasarissa. Pilko sienet puoliksi ja lisää kasariin. Silppua sipuli, oregano ja timjami, lisää joukkoon. Kuullottele muutaman minuutin ajan. Lisää lopuksi joukkoon parsat.

Ota esiin pastakattila ja laita vesi kiehumaan. Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä al denteksi. Säästä keitinvettä pari desiä, valuta pasta. Lisää valutettu pasta muiden ainesten joukkon, sekoita hyvin keskenään. Lisää tarvittaessa joukkoon keitinvettä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Nostele pastat lautaselle ja raasta päälle reilusti parmesania. Kaada varovasti lopuksi annosten keskelle keltuaiset.

7. kesäkuuta 2016

Antilooppi-flatbread grillissä

Antilooppi on yleisnimitys kuuteen alaheimoon jakautuville onttosarvisille, sorkkajalkaisille eläimille, kuten vesiantiloopeille, hevosantiloopeille ja gaselleille. Yhteensä yli 90 eri lajia edustavia antilooppeja asustaa pääosin Afrikassa, mutta myös Euraasiassa. Familian Etelä-Afrikasta maahantuomia antiloopin fileepihvejä puolestaan kannattaa etsiä hyvinvarusteltujen markettien pakastealtaista.

Reilun sadan gramman painoisiksi leikatut antiloopin fileepihvit ovat väriltään kauniin tummanpunaisia ja lähes rasvattomia. Siksi pihvit kannattaakin paistaa voisulalla valellen ja jättää liha mediumiksi. Antilooppi maistuu todella maukkaasti riistalle, liha on mureaa eikä rasvattomuudestaan huolimatta lainkaan kuivaa. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen raaka-aine, siis!

Pitkästä aikaa muistin kirjoittaa viinisuosituksenkin ylös. Antiloopin kanssa sopi nimittäin kerrassaan mainiosti Italian Perugiasta kotoisin oleva, sopivasti tanniininen ja paahteinen, mutta silti marjaisa Perticaia Montefalco Rosso 2013.

Antiloopin pihvit
250 g antiloopin fileepihvejä (2 x 125 g, Familian pakasteena)
1 rkl rapsiöljyä
75 g voita
merisuolaa
mustapippuria

Ota lihat sulamaan jääkaappiin edellisenä päivänä ja nosta ne lämpenemään huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta. Voitele pihvit ohuelti öljyllä ja ruskista ne nopeasti grillissä kuumalla parilalla. Sulata voi paistinpannussa ja siirrä pihvit kypsymään pannulle.

Valele lusikalla voita pihvien päälle ja tökkää pihvin paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari. Jatka valelua, kunnes mittari näyttää 54 astetta, Nosta pihvit folion päälle ja kääri folio löyhästi kiinni. Anna lihojen vetäytyä viitisen minuuttia. Suolaa ja pippuroi pihvit ja leikkaa ne poikkisyin ohuehkoiksi viipaleiksi.

Antiloopin liha on kauniin tummanpuhuvan punaista.
Flatbread grillissä
2 dl vettä
0,5 tl merisuolaa
ripaus valkoista sokeria
2 rkl oliiviöljyä
5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa

Sekoita 42-asteiseen veteen suola, sokeri ja oliiviöljy. Kippaa jauhot veden päälle ja sekoita varovasti jauhojen joukkoon kuivahiiva. Sekoita taikina sitten tasaiseksi ja vaivaa taikinaa, kunnes se on sileää ja sitkasta. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Jaa taikina kahtia ja muotoile siitä varovasti sormin kaksi lättänää leipää.

Laita pizzakivi kylmään grilliin ja nosta lämpöä vähitellen. Kun grilli ja kivi ovat kunnolla kuumia, laita flatbreadit pizzakivelle ja sulje grillin kansi. Paista leipiä grillin kuumuudesta riippuen vajaa viitisen minuuttia, käännä leivät ja paista vielä pari minuuttia.

Lisäksi tarvitset
4 luumutomaattia
3 kevätsipulin vartta
1 ruukku silolehtipersiljaa
merisuolaa
mustapippuria
puoli ruukkua rucolaa

Kuutoi tomaatit, viipaloi kevätsipulit ja hienonna persilja. Sekoita edellämainitut keskenään ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kokoa leivät. Kasaa leipien päälle rucolanlehtiä, tomaattisalsaa ja antiloopinfileeviipaleita.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

6. kesäkuuta 2016

Paahteinen tomaatti-mustapapukeitto

Tarjoilija, keitossani on kärpänen! Kuvassa esiintyvä musta möykky ei kuitenkaan ole onnettoman lopun kokenut siivekäs vaan ujompien lajitovereidensa päällä päivää paistatteleva yksinäinen mustapapu.

Puolessa tunnissa valmistuva kasviskeitto saa mustapapujen lisäksi ruokaisuutta myös kuivahtaneesta leivästä (käytimme hapanjuureen leivottua ohraleipää) ja fetajuustosta. Paahtaminen puolestaan syventää tomaattien makua ja tuo esille niiden makeutta.

Resepti on minimaalisin tuunauksin napattu Glorian ruoka ja viini -lehden numerosta 4/2016.

Tomaattinen mustapapukeitto
8 isoa kypsää tomaattia
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 tl jeeraa
8 dl kasvislientä
2 siivua kuivahtanutta vaaleaa leipää
2 tl intiaanisokeria
290 g säilöttyjä mustapapuja
100 g fetajuustoa
0,5 ruukkua silolehtipersiljaa
mustapippuria
merisuolaa
oliiviöljyä

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Leikkaa tomaatit halki ja poista niistä kannat. Aseta puolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle, pirskottele niiden päälle pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja ripottele pinnalle suolaa. Paahda tomaatteja uunissa 15 minuutin ajan.

Kuutioi keltasiulit ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipuleita tilkkasessa oliiviöljyä kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon jauhettu jeera ja jatka kuullottamista vielä hetken. Lisää joukkoon kiehuva kasvisliemi.

Kippaa keittopohjan sekaan tomaatinpuolikkaat, leivänsiivut ja sokeri. Keittele soppaa muutaman minuutin ajan. Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimella.

Lisää keiton joukkoon huuhdellut mustapavut ja kuumenna kiehuvaksi. Mausta keitto suolalla ja mustapippurilla. Jaa keitto lautasille ja koristele annokset fetamurulla ja persiljasilpulla.

5. kesäkuuta 2016

Jättikatkarapuja ja broccoliinia

Tässä olisi kevyttä ja maukasta kesäruokaa parhaimmillaan. Maukkaan inkivääriset ravut ja grillatut mausteiset ja rapsakat broccoliinit sopivat erinomaisesti yhteen.

Rapujen alkuperäinen resepti on täältä. Ajatus broccoliineista lähti Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 4/2016.

Jättikatkaravut
5 rkl osterikastiketta
3 rkl soijakastiketta
1 puntti korianteria
600 g jättikatkarapuja
2 rkl rypsiöljyä
6 kevätsipulia
6 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raasteena
puolikas limetti
valkosipulinversoja
tarjoiluun keitettyä riisiä

Sekoita kulhossa osterikastike, soijakastike ja silputtu korianteri. Jätä syrjään. Laita wokkipannu tai iso paistinpannu kuumenemaan ja taputtele sillä välin ravut kuiviksi. Paista rapuja kuumalla pannulla minuutti per puoli ja siirrä syrjään odottamaan.

Anna pannun hieman jäähtyä ja lorauta siihen öljyä. Silppua kevätsipulit, valkosipulit ja raasta inkivääri. Kuullota niitä pannulla pari minuuttia.

Ota esiin ensimmäisenä tehty kastike ja kaada se pannuun sipulien ja inkiväärin sekaan. Kippaa perään myös ravut ja paistele, kunnes ravut ovat kypsiä ja kastike paksuuntunut sopivasti. Tarjoa esim. paahdettujen broccolinien ja riisin kera ja purista limetin mehua päälle.

Loputtomiin versovia valkosipulinversoja on helppo kasvattaa ikkunalaudalla.

Paahdetut broccolinit
250 g broccolinia
0,5 dl oliiviöljyä
2 rkl nam prik pao -chilitahnaa
ripaus merisuolaa
ripaus mustapippuria
2 valkosipulinkynttä
puolikas limetti

Huuhtaise ja kuivaa broccolinit, laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Sekoita oliiviöljy ja chilitahna keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla sekä silppua sekaan vielä valkosipulinkynnet. Dippaa broccolinien päät seoksessa ja laita broccolinit uunipellille. Lorauta päälle loput öljyseoksesta ja paahda uunissa noin 10 minuuttia. Kun broccolinit ovat valmiit, nostele ne uunipelliltä pois öljystä ja tarjoile rapujen ja riisin kera. Purista päälle vielä limetin mehua.

Loppuun vähän överimpi tarjoiluehdotus...

4. kesäkuuta 2016

Fasaanin rintafileitä, nokkos-siiderisipuleita ja murskaperunoita

Fasaani, tuo kaikille etelä-suomalaisille tuttu takapihojen tepastelija, on alkujaan aasialainen peltokanalintu. Koska se sopeutuu hyvin moninlaisiin olosuhteisiin, fasaaneja on istutettu riistalajiksi sinne tänne ympäri maapallon. Fasaanin alalajeja on kolmisenkymmentä ja Suomessa kaakattava ns. metsästysfasaani on sekoitus näistä monesta.

Suomeen fasaanit toi Saksasta metsästystä harrastanut kauppaneuvos Karl Fazer 1900-luvun alkuvuosina. Nykyään maassamme talvehtii 70 000 - 130 000 yksilöä. Linnun metsästysaika Suomessa on syyskuun alusta helmikuun loppuun. Suurista puheista huolimatta O:n taskusta ei edelleenkään löydy metsästyskorttia, mutta onneksi Familian pakastefasaanit pelastavat tilanteen.

"Sannien" kanssa tarjosimme sesonkia kunnioittaen ihan taivaallista kuivassa omenasiiderissä haudutettua nokkosta ja sipulia, sekä uusia perunoita. Mahtava Crash Hot Potatoes -resepti on kotoisin Australiasta ja löysi tiensä keittiöömme Pioneer Woman -blogin välityksellä.

Pekoniin käärityt fasaanin rintafileet
Familian fasaanin rintafileetä
9 pekoniviipaletta
mustapippuria
voita paistamiseen

Pyyhi rintafileet kuiviksi ja siisti pois mahdolliset haulit ja höyhenjäämät. Sulata voi kuumassa paistinpannussa. Kun voin tirinä on hiljentynyt, ruskista fasaaninfileet nopeasti kummaltakin puolelta pannulla.

Nosta fileet pois pannulta ja kääri kummankin ympärille kolme pekoninsiivua niin, että fileet peittyvät kokonaan. Tökkää suuremman fileen paksuimpaan kohtaan lämpömittari. Palauta fileet takaisin pannulle ja paista lihoja välillä niitä käännellen. Lusikoi samalla voisulaa pannulta fileiden päälle.

Ota lihat pannulta, kun sisälämpötila näyttää 56-58 astetta. Kääri lihat löyhästi folioon ja anna niiden vetäytyä hetken ennen tarjoilua.


Nokkos-siiderisipulit
2 isoa keltasipulia
75 g voita
0,25 tl valkoista sokeria
0,5 dl ryöpättyä nokkosta
2 dl kuivaa omenasiideriä (esim. La Brique Cidre Bouché Brut)
merisuolaa

Viipaloi sipulit. Sulata voi kasarissa ja lisää sipulit ja sokeri mukaan. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuutin ajan. Lisää joukkoon nokkonen ja jatka kuullottamista vielä toiset kymmenen minuuttia.

Lisää joukkoon siideri ja hauduttele muhennosta rauhassa, kunnes neste on lähes haihtunut. Mausta ennen tarjoilua suolalla.

Murskatut perunat uunissa
7 keskikokoista uutta perunaa
0,5 dl oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa
pieni nippu ruohosipulia
käenkaaleja eli ketunleipiä

Keitä perunat kypsiksi suolattomassa vedessä. Nosta kuumat perunat uunipellille leivinpaperin päälle ja murskaa ne kevyesti muusinuijan avulla. Pirskottele päälle reilusti oliiviöljyä, rouhi pinnalle mustapipuria ja ripottele lopuksi sormisuolaa. Paista perunoita 225-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat rapeita ja ruskistuneita.

Silppua ruohosipuli ja ripottele silppua reilusti perunoiden pinnalle ennen tarjoilua. Koristele annokset lopuksi ketunleivillä.


Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

1. kesäkuuta 2016

Appelsiininen vuohenjuusto-parsagalette

Vaikka tankoparsa ja appelsiini eivät samaan aikaan sesongissa olekaan, kaupoista löytyy onneksi nyt parsa-aikaankin jonkinmoisia appelsiinintapaisia. Jokapäiväiseen aamusmoothieen niitä ei viitsi ostaa, mutta tähän kauniiseen parsagaletteen niistä riittää aromikasta kuorta ja raikasta mehua.

Maku-lehdestä (3/2016) löytyneessä kivassa reseptissä galettetaikinan muhevoittaa porkkanaraaste. Vuohenjuusto taas tekee täytteestä täyteläisen ja appelsiinimarinoidut paahdetut vihreät parsat kruunaavat koko komeuden.

Niin hyvää, että valokuvaamisenkin muistaa vasta, kun koko piirakasta on lautasella enää pari suupalaa jäljellä!

Appelsiininen vuohenjuusto-parsagalette
taikina:
4 dl täysjyväspelttijauhoja
1 tl valkoista sokeria
1 tl merisuolaa
100 g voita
1 dl hienojakoista porkkanaraastetta

täyte:
500 g vihreitä tankoparsoja
1 rkl oliiviöljyä
2 tl appelsiininkuorta
0,5 dl appelsiinimehua
0,25 tl merisuolaa
150 g pehmeää vuohenjuustoa
mustapippuria
merisuolaa

voiteluun:
1 kananmuna

Sekoita jauhojen joukkoon sokeri ja suola. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi kuutiot jauhojen joukkoon. Lisää mukaan porkkanaraaste ja kääri taikina tuorekelmuun. Anna taikinan tasaantua jääkapissa tunnin verran.

Leikkaa parsoista puumaiset kannat pois, kuori parsojen tyviosat ja pilko parsa sitten noin viiden sentin mittaisiksi paloiksi. Pyörittele parsat oliiviöljyssä ja ripottele niille suolaa ja mustapippuria. Paahda parsoja 175-asteisen uunin keskiosassa 15 minuutin ajan.

Siirrä parsat kulhoon ja raasta perään appelsiininkuori. Purista joukkoon myös appelsiinimehu ja anna parsojen marinoitua samalla, kun taikina on vetäytymässä jääkaapissa.

Kauli taikina ohueksi, pyöreäksi, rosoreunaiseksi levyksi leivinpaperin päällä. Vedä leivinpaperi taikinoineen uunipellille. Levitä taikinalevylle vuohenjuusto iin, että reunoilta jää pari senttiä tyhjäksi. Nosta parsapalat appelsiiniliemestä vuohenjuuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Taittele piirakan reunat ylös täytteen päälle. Voitele reunat sitten kananmunalla. Paista parsagalettea 200-asteisen uunin keskitasolla puolen tunnin ajan.