Veriappelsiini-mannakakku

Ihanan makea ja maukas veriappelsiini on sesongissa vain kuukauden-pari, joten taroccojen ilmestyessä kauppaan meillä ostetaan niitä joka viikko vähintään pari säkillistä. Suurin osa päätyy joka-aamuisiin smoothieihin, mutta onpa niistä tehty esimerkiksi risottoakin. Tällä kertaa veriappelsiineilla maustettiin mehevä mannaryynipohjainen kermakakku.

Taroccorisottoa ja jänistä

Alkuvuosi on veriappelsiinien kulta-aikaa, joten tässä mahtava kunnianosoitus todella maukkaalle, makealle ja mehukkaalle - parhaalle veriappelsiinilajikkeelle - taroccolle! Hedelmäisen ja täyteläisen risottoannoksen kruunaa nopeasti mediumiksi rosmariinivoissa paistettu riistainen (metsä)jäniksen ulkofilee.

Helppo luumupiirakka

Tämän yksinkertaisempaa piirakkaohjetta saa hakea - ja parempaa! Äitini pääsi vihdoin katsomaan jo kuukauden ikään ehtinyttä nuorimmaistamme ja piirakasta hävisi teepannullisen kaverina kuin varkain puolet, ihan kahteen pekkaan ahmittuna. Jäljelle jäänyt puolikaskaan ei iltaan asti ehtinyt vanheta Pikkukokin ja O:n kotiuduttua.

Mantelinen viikunapiirakka

Tässä komeilee viikunasesongin kuningatar; ranskalaisella mantelikreemillä eli frangipanella ja rapealla mantelicrumblella aateloitu viikunatorttu. Se vaatii onnistuakseen kypsiä, mehukkaita ja makeita viikunoita, joten kaupassa kannattaa olla tarkkana. Kypsä viikuna on painava, pehmeä, mutta pinnaltaan edelleen joustava. Ja huomenna todennäköisesti jo pilaantunut :)

Paistettua merikrottia ja vietnamilaista nuudelisalaattia

Aika usein käy niin, että kokkaamme jotain hyvää, josta ei tule kirjoitettua sen enempää reseptiä talteen, ja kuukausia myöhemmin havahdumme, että kappas tällainenkin valokuva löytyy koneen uumenista.

Rommiliekitetty secreto-omenapannu

Kun raaka-aineiden ja ideoiden kirjo on maailmassa lähes loputon, on olemassa harvoja reseptejä, joiden pariin tulee palattua aina vain uudelleen. Yksi sellainen on muutama vuosi sitten Vera Jordanovan Don't Miss a Bite -kirjasta löytynyt persikka-pekoni-possupannun ohje, joka tosin on käsissämme kehittynyt Veran näkökulmasta jo tunnistamattomaksi.

Resepti nousee aivan uusiin sfääreihin, kun tavispossun korvaa ibericoporsaan secretolla. Kun suomipekonin vaihtaa vielä italialaiseen pancettaan, proteiinipuoli alkaa olla huippuunsa viritetty. Originaalireseptissä pannua ei liekitetä, mutta kertakokeilun jälkeen sitä ei enää muulla tavoin halua valmistaa (katso vaikka liekityskuvat Instasta). Rommin sijaan liekityksen voi tehdä myös sherryllä ja persikat olemme korvanneet onnistuneesti myös luumuilla, viinirypäleillä - ja tällä kertaa kirpeillä vihreillä omenoilla.

Mansikka-ananassmoothie

Paikallisessa kaupassa sattui viikonloppuna olemaan alennuskupongilla tarjolla kilo espanjalaisia mansikoita alle neljällä eurolla, joten päätimme maistaa niitä smoothien seassa. Mansikoiden kaveriksi sopi erittäin hyvin myös ananas ja kanelibasilika.

Tämä smoothie piristää mukavasti näin harmaana kevätpäivänä!

Mansikka-ananassmoothie
1 kg mansikoita
1 iso ananas
kourallinen saksanpähkinöitä
1 puntti kanelibasilikaa

Perkaa mansikat, kuori ja pilko ananas. Kippaa kaikki ainekset blenderiin ja valmista smoothieksi.

Veriappelsiini-crème brûlée

Nyt alkaa olla viimeiset hetket hyödyntää veriappelsiinisesonki ja mikäpä voisikaan olla parempi lopetus mahtavalle tarocco-kaudelle kuin crème brûlée!

Tämä versio on melkoisen tuhti ja uskomattomattoman maukas - pohjalla reilu kerros tummaa suklaata, vanukkaan ja päällisen kruunaa taroccon makean intensiivinen maku. Vaikka crème brûléen tekemiseen saakin uppoamaan tunnin jos toisenkin, niin lopputulos on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Tämä on ainakin omasta mielestäni yksi parhaista jälkiruuista ikinä.

Resepti napattiin täältä.

Veriappelsiini-crème brûlée
Suklaakerros:
90 g tummaa suklaata (80%)
1,8 dl kuohukermaa

Ota esiin pieni kattila ja kuumenna siinä kerma hiljalleen lähes kiehuvaksi. Lohko suklaa pieneen kulhoon ja kaada kuuma kerma päälle. Sekoita hyvin ja hiljalleen kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan. Jaa suklaaseos tasaisesti kuuteen annosvuokaan. Anna seoksen jäähtyä ja siirrä lopuksi annokset esim. jääkaappiin tai pakastimeen.

Vanukas:
7 dl kuohukermaa
3 tarocco-appelsiinia
2 vaniljatankoa
9 keltuaista
90 g valkoista sokeria
ripaus suolaa

pinnalle
valkoista sokeria
taroccoista leikattuja kiekkoja

Kaada kerma kattilaan, raasta perään taroccojen kuoret. Leikkaa vaniljat halki ja raavi siemenet joukkoon. Kuumenna seosta sekoitellen, kunnes se alkaa hiljalleen kuplia. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia.

Laita sillä välin keltuaiset, sokeri ja suola kulhoon, sekoita hyvin. Kaada kermaseos siivilän läpi keltuais-sokeriseoksen sekaan hitaasti, koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Laita uuni päälle tasalämmölle 150 asteeseen. Nosta annosvuoat korkeareunaiseen isoon uunivuokaan. Keitä vettä (ehkä noin pari litraa, riippuen astioiden koosta) ja kaada kiehuva vesi uunivuokaan niin, että sitä on noin annosvuokien puoleen väliin saakka. Siirrä koko komeus uuniin ja paista noin 25 minuuttia tai kunnes vanukas on hyytynyt, mutta ei paistunut liikaa.

Nosta vanukkaat uunista ja anna niiden jäähtyä hyvin. Kun vanukkaat ovat jäähtyneet, leikkaa jokaisen pinnalle ohut siivu taroccosta. Ripottele päälle valkoista sokeria ja polta kaasutoholla lasiksi.

Taroccojäätelö

Italialainen Tarocco on veriappelsiinilajikkeiden helmi - mahtavan aromaattinen, mehukas ja makea hedelmä. Kun mehun keittää kasaan, siirapilla voi maustaa esimerkiksi kotitekoisen jäätelön. Kauniin keltainen jäätelö maistuu yhtä aikaa sekä keväisen raikkaalta että täyteläisen kermaiselta.

Veriappelsiinijäätelö jäätelökoneella
2 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
4 kananmunankeltuaista
1 dl valkoista sokeria
2,5 dl vastapuristettua Tarocco-veriappelsiinimehua (n. 4 kpl)

Mittaa kerma, maito, sokeri ja keltuaiset kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna jäätelömassaa hitaasti, välillä sekoitellen, kunnes se on 82-asteista tai alkaa silmämääräisesti saeta. Varo keittämästä, jotta keltuaiset eivät kypsy liikaa. Ota kattila liedeltä ja anna massan jäähtyä rauhassa jääkaappikylmäksi.

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa toiseen kattilaan. Kiehuta mehua kasaan, kunnes siitä on vajaa puolet jäljellä ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Vatkaa vispilällä appelsiinisiirapin joukkoon kermaseos ohuena nauhana. On tärkeää, että molemmat nesteet ovat yhdistettäessä täydellisen kylmiä, jotteivät maitotuotteet juoksetu.

Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna koneen käydä, kunnes massa alkaa näyttää löysältä jäätelöltä.

Anna koneen käydä, kunnes se ei enää tahdo jaksaa pyörittää jääelöä, kaavi jäätelö pakasterasiaan ja pakasta vielä vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

Mustan possun secretopannu

Mitä olisi joulu ilman ibericopossua? Otimme varaslähdön ja porsastelimme jo aatonaattona tämän valloittavan mustan possun secretopannun kanssa. Secreton lisäksi pannuun päätyi mm. italialaista savupekonia eli pancettaa ja viinirypäleitä. Koko komeus liekitettiin sherryllä. Taivaallista!

Secreto on lihakauppiaan "salainen leikkuu", joka voi olla napattu ibericoporsaan lavan ja kyljen välistä syvemmältä ruhoa (cruceta), mutta myös esimerkiksi sian kaulasta (secreto de papada). Hyvinvarusteltujen ruokakauppojen pakastealtaista löytyvä Familian secreto on mitä ilmeisimmin kauniisti marmoroitunutta crucetaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein maukasta ja kaikin puolin herkullista joulua teille kaikille!

Mustan possun secretopannu
500 g Familian ibericoborsaan secretoa
100 g pancettaa
4 valkosipulinkynttä
1 punainen miedohko chili
1 ruukku oreganoa
200 g tummia viinirypäleitä
1 dl puolikuivaa sherryä
vuorisuolaa
mustapippuria

tarjoiluun:
rapeaa patonkia

koristeluun:
1 punainen miedohko chili
muutama oreganonoksa

Sulata pakastettu secreto ensin hitaasti jääkaapissa. Ota sulanut secreto lämpenemään huoneenlämpöön ja hiero sen pintaan suolaa. Leikkaa liha sitten suupaloiksi.

Leikkaa pancettaviipaleet parin sentin paloiksi ja paista ne rapeiksi tilkassa oliiviöljyä. Nosta pancettat talouspaperille kuivumaan ja ruskista pannulle jääneessä rasvassa secretopalat parissa erässä. Nosta lihat syrjään ja kaada pannulta suurin osa rasvasta pois (esim. tyhjään maitopurkkiin ja siinä roskikseen). Vähennä lämpöä ja kuullottele lopussa rasvassa hienonnettua valkosipulia, viipaloitua chiliä ja kokonaisia viinirypäleitä parin minuutin ajan. Lisää pannulle secretot, peitä pannu kannella ja hauduttele paistosta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Poista kansi, lisää lämpöä, kaada pannulle sherry ja liekitä possut nopeasti. Lisää joukkoon oreganonlehdet ja anna jäljelläolevien nesteiden kiehua kasaan sakeaksi kastikkeeksi.

Rouhi joukkoon suolaa ja mustapippuria. Viimeistele pannu pancettapaloilla, chiliviipaleilla ja muutamalla oreganonoksalla. Tarjoile esimerkiksi patonginsiivujen kera.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Confit de canard ruusukaalipaistoksen ja perunalastujen kera

Ranskan kielen käsite confit tarkoittaa omassa rasvassa säilöttyä lihaa. Confit de canard on Gascognesta kotoisin oleva ranskalaisen keittiön herkku, jossa ankka haudutetaan hiljalleen omassa rasvassaan täydellisen lohkeilevan mureaksi.

Kun näitä ankankoipia valmistaa isommalle porukalle, ankanrasvaa saa ostaa purkkitolkulla. Ylijäänyttä rasvaa on tietysti mukava käyttää vaikkapa herkullisten Hawksmoorin perunoiden valmistamiseen, mutta joskus pieni oikaiseminenkin on sallittua. Vakuutuimme nimittäin jo viime jouluna Familian valmiiksi paistettuina pakasteena myymien ankka-confitien herkullisuudesta. Joulupöydänkin helpoksi alkupalaksi sopivat pikkuannokset sisälsivät ankka-confitin lisäksi mm. granaattiomenan siemeniä.

Mahtavantuoksuiset ankankoivet saivat jälleen seurakseen pirsahtelevan raikasta granaattiomenaa, mutta myös vinkeän violettia ruusukaalipaistosta ja samaa sävyä noudattavia rapeita perunalastuja.

Ankankoipi-confit à la Familia
3 Familian ankan koipireisi -confitia (pakaste)
tarjoiluun:
1 blue congo -peruna
1 tl oliiviöljyä
1 granaattiomena
sormisuolaa
mustapippuria

Sulata ankankoivet ja siirrä vakuumipakkaukssta rasvoineen kattilaan nahkapuoli alaspäin. Lämmitä koivet kattilassa kannen alla hitaasti miedolla lämmöllä. Nosta koivet kattilasta varovasti reikäkauhalla talouspaperin päälle ja rouhi pintaan suolaa ja pippuria ennen tarjoilua.

Kuumenna kiertoilmauuni 250 asteeseen. Siivuta peruna kuorineen ohuiksi viipaleiksi ja pyörittele siivut öljyssä. Ripottele siivuille suolaa ja levitä siivut leivinpaperin pälle. Paista siivut rapeiksi perunalastuiksi, tähän menee noin 10 minuuttia.

Irrota granaattiomenasta siemenet ja tarjoile ne ja perunalastut ankan ja ruusukaalipaistoksen lisänä.

Verigreippi-balsamicokastike
1 dl verigreipin mehua (1 verigreippi)
1 dl vahvaa kanalientä
2 rkl laadukasta balsamicoa
1 rkl hunajaa

Mittaa ainekset kattilaan ja keittele kastiketta kasaan, kunnes sitä on noin puolet jäljellä.

Ruusukaalipaistos à la Jamie Oliver
300 g violetteja ruusukaaleja
loraus oliiviöljyä
50 g voita
4 siivua pancettaa (0,5 cm siivuina)
0,5 ruukkua salvian lehtiä
merisuolaa
mustapippuria
2 rkl Worcestershire-kastiketta
2 valkosipulinkynttä

Puhdista ruusukaalit ja aja ne yleiskoneessa tai tehosekoittimessa raasterouheeksi. Siirrä rouhe kylmään veteen odottamaan.

Pilko pancetta sentinlevuisiksi viipaleiksi. Lisää paistinpannulle öljy ja voi, lämmitä keskilämmölle ja lisää joukkoon pancetta, salvianlehdet, sekä pari rouhaisua suolaa ja pippuria. Paistele seosta kymmenisen minuuttia.

Kaada ruusukaalirouheesta enin vesi pois, lisää rouhe pannulle ja lisää lämpöä. Hauduta kaaleja kannen alla kymmenisen minuuttia ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos seos alkaa kuivua liikaa. Lisää joukkoon Worcestershire-kastike ja ota pannu levyltä. Silppua lopuksi valkosipulinkynnet ja lisää paistoksen joukkoon. Tarjoile.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Taginea ja tabboulehia

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinpä myös taginella. Tagine tunnetaan maailmalla myös ainakin nimillä tajine, maraq ja marqa. Suomessa tutuin nimitys lienee tagine, joka on siis sekä pohjoisafrikkalainen ruokalaji että savipata, jossa on kartiomainen kansi. Ruokalajin valmistus kotioloissa onnistuu kyllä ilman oikeaoppista taginepataakin - mieto lämpö ja pitkä haudutus ovat avaimet onnistumiseen.

Oli miten oli, kyseinen ruokalaji soveltuu hyvn myös esimerkiksi Suomen talveen tuomaan hieman mausteista piristystä. Karitsan tai lampaan niska (eli tässä tapauksessa entrecote) soveltuu erinomaisen hyvin taginen pääraaka-aineeksi.

Vaikka ruokalajin maustelista on pitkä, ei siitä kannata masentua, lopputulos on kaiken vaivan arvoinen - eikä aktiivinen valmistusaikakaan ole järin pitkä. Parin tunnin hauduttelulla lopputulos on todella murea ja uskomattoman maukas.

Taginen kylkeen soveltuu erittäin hyvin hieman raikkaampi tabbouleh runsailla yrteillä ja sitruunalla maustettuna.

Reseptin pohjana oli BBC Foodin versio tästä loistavasta ruoasta.

Tagine
noin 1 kg Familian karitsanniskaa (entrecote)
1 tl ras-el-hanoutia

0,5 tl jauhettua ceyloninkanelia

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,5 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jeeraa

0,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 tl kurkumaa

3 rkl oliiviöljyä

1 keltasipuli

2 valkosipulinkynttä

400 g säilöttyjä San Marzano -tomaatteja

0,5 g sahramia

3,5 dl kanalientä

125 g kuivattuja aprikooseja

100 g laadukkaita vihreitä kivettömiä oliiveja (esim. manzanilla)

75 g kokonaisia manteleita

1 puntti tuoretta korianteria

merisuolaa

Ota karitsanniskat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta ja paloittele ne isoiksi suupaloiksi. Sekoita ras-el-hanout, kaneli, inkivääri, savupaprika, jeera, mustapippuri ja kurkuma keskenään. Hiero mausteseos hyvin lihoihin. 

Ota esiin valurautapannu ja kuumenna se savuavan kuumaksi. Lorauta pannuun oliiviöljy ja ruskista karitsat useassa erässä pari minuuttia kerrallaan. Siirrä lihat syrjään odottamaan.

Laita isohko pata liedelle keskilämmölle ja lorauta sinne öljyä. Silppua kelta- ja valkosipulit, kuullota niitä padassa muutama minuutti. Lisää karitsat pataan ja sekoittele hyvin. Lisää pataan kaikki loput ainekset paitsi korianteri ja suola. Hauduttele pataa kannen alla vähintään puolitoista tuntia, mielellään parikin tuntia. Revi lopuksi pataan korianteri ja sekoita. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ennen tarjoilua.

Tabbouleh
175 g bulguria

7 dl kanalientä

2 punasipulia

300 g pistaasipähkinöitä

1 sitruunan mehu

3 rkl oliiviöljyä

iso puntti silopersiljaa

iso puntti korianteria

iso puntti minttua

merisuolaa

mustapippuria

Kun tagine on lähes valmista, aloita tabboulehin teko. Huuhtele bulgur ja hauduttele sitä kanaliemessä kattilassa, kannen alla noin 15-20 minuuttia. Kun bulgur on valmista, valuta se ja anna hieman jäähtyä. 

Kippaa bulgur isohkoon kulhoon. Pilko punasipulit hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita bulgurin sekaan yhdessä pistaasien kanssa. Lorauta perään sitruunan mehu ja oliiviöljy. Silppua yrtit ja sekoita nekin bulgurin joukkoon. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile taginen kera.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Intialainen juureskeitto

Kun marraskuussa taivaalta sataa puoli metriä lunta, täytyy keittiössäkin ottaa järeämmät keinot käyttöön. Mausteinen kasvissosekeitto lämmittää mukavasti lumitöiden jälkeen. Synkeä sää luo ruokakuvauksellekin omat haasteensa...

Aprikooseilla, persiljalla ja cashewpähkinöillä koristellun maukkaan keiton ohje on peräisin Pirkka-lehdestä 10/2016.

Juureskeitto intialaisittain
500 g porkkanoita
150 g sellerinjuurta
2 keltasipulia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl rypsiöljyä
0,5 tl inkiväärijauhetta
2 tl garam masalaa
8 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa
ripaus valkopippuria
1 dl cashewpähkinöitä
100 g kuivattuja pehmeitä aprikooseja
1 ruukku persiljaa

Kuutioi porkkanat, sellerinjuuri, keltasipulit ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja mittaa joukkoon inkivääri ja garam masala. Lisää hetken kuluttua mukaan kasviskuutiot. Kuullota kasviksia viitisen minuuttia.

Kaada kattilaan kasvisliemi ja keitä kasviksia miedolla lämmöllä kannen alla kymmenen minuuttia tai kunnes kasvikset tuntuvat kypsiltä.

Lisää kattilaan kookosmaito ja ripaus valkopippuria. Soseuta keitto tasaiseksi ja tarkista suolan määrä.Kiehauta keitto ennen tarjoilua.

Koristele annokset pähkinöillä, viipaloiduilla aprikooseilla ja hienonnetulla persiljalla.

Appelsiinikaritsaa ja viikuna-vuohenjuustosalaattia

Kauppojen hedelmähyllyille on syksyn saapuessa ilmestynyt ihanan mehukkaita viikunoita. Kuljeta ohutkuoriset, helposti lommoutuvat viikunat varovasti kotiin ja säilytä niitä mahdollisimman vähän aikaa ennen tarjoilua, silloinkin viileässä. Runsaasti kalsiumia sisältävien, kuitupitoisten hedelmien painosta jopa 55 % voi olla sokeria. Tästä huolimatta hedelmät maistuvat vastustamattoman raikkaille ja aavistuksen happamillekin. Ne sopivat täydellisesti tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi erilaisten juustojen kumppanina.

Tässä Ottolenghi-Tamimi-kaksikon kirjasta Ottolenghi the Cookbook lainatussa aromikkaita yrttejä ja mausteita pursuavassa reseptissä viikunoita tarjoillaan karitsankareiden kaverina vuohenjuuston, saksanpähkinöiden ja valloittavan appelsiinikastikkeen kera.

Karitsankare on karitsan ulkofileetä, jonka ympärille on jätetty aavistus rasvaa ja komea kylkiluurivi. Suussasulavan mureat, reilusti mediumiksi jätetyt karitsankareet valmistuvat helposti ja ovat näyttävä kruunu ruokapöytään. Familian karitsankareita löytyy pakastealtaasta näppärän kompaktissa kahden kareen paketissa. Kareet kannattaa ottaa sulamaan jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Karitsankareita, appelsiinikastiketta ja vuohenjuusto-viikunasalaattia

2 Familian karitsankaretta eli kruunukyljysriviä (n. 12 kylkiluun verran)

marinadi:

2 rkl tuoreita timjaminlehtiä

1 rkl tuoreita rosmariininlehtiä

2 valkosipulinkynttä

6 rkl oliiviöljyä

kastike:

1,25 dl vastapuristettua appelsiinimehua

0,6 dl punaviinietikkaa

50 g hunajaa

1 tähtianis

7 cm ceyloninkanelitankoa

salaatti:

50 g saksanpähkinöitä

0,5 ruukkua mintunlehtiä

0,5 ruukkua silopersiljanlehtiä

100 g vuohenjuustoa

2 rkl oliiviöljyä

4 viikunaa

merisuolaa

mustapippuria

Marinoi karitsat. Hienonna valkosipulinkynnet sekä yrtit ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Hiero marinadi karitsankareiden pintaan ja anna lihojen maustua viileässä yön yli.

Valmista kastike. Mittaa vastapuristettu mehu, viinietikka, hunaja ja mausteet kattilaan. Kuumenna seosta ja anna sen porista, kunnes kastike on redusoitunut kolmannekseen aluperäisestä (n. 40 minuutin ajan).

Hiero kareiden pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista kareet kuumalla pannulla ja siirrä ne uunivuokaan. Anna niiden sitten paistua 150-asteisessa kiertoilmauunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 55 astetta. Kääri kareet folioon ja anna niiden vetäytyä vartin verran. Leikkaa karitsankareet siivuiksi niin, että lihaa jää paksu kerros joka toisen luun ympärille ja joka toinen luu otetaan irti. Rouhi lihojen leikkuupinnalle suolaa.

Murskaa saksanpähkinät kevyesti ja paahda niitä kuumalla kuivalla pannulla, kunnes ne saavat kullanruskea paahteisen värin.

Kokoa salaatti. Riivi mintun- ja persiljanlehdet laakean kulhon pohjalle. Murskaa vuohenjuusto sormien välissä ja ripottele yrttien päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa. Leikkaa viikunat lohkoiksi ja asettele salaatin viereen yhdessä karitsojen kanssa. Lusikoi lopuksi kastike salaatin, karitsan ja viikunoiden päälle.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Ankanrintaa, aprikooseja ja vinokkaita

Mehukas aprikoosi, rapeanahkainen ankanrinta ja voissa paistetut osterivinokkaat muodostavat herkullisen tasapainoisen trion. Annosta voisi kutsua myös lämpimäksi salaatiksi, koska lautasen pohjalta löytyy myös miedosti pippuriselta maistuvia valkoretikan eli daikon-retiisin ituja sekä suolaisen kirpsakkaa viinisuolaheinää.

Paistettua ankanrintaa, aprikooseja ja vinokkaita
2 ankanrintaa
4 aprikoosia
100 g kuningasosterivinokkaita
2 rkl voita
100 g valkoretikan ituja (myös nimellä daikon-retiisi)
1 ruukku viinisuolaheinää
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria

Trimmaa ankanrinnat ja hiero pintaan reilusti suolaa sekä mustapippuria. Leikkaa nahkaan ristiviillot ja laita ankarinrinnat nahka alaspäin kylmälle valurautapannulle. Nosta pannun lämpöä hyvin hitaasti (mitä hitaammin, sitä parempi). Kun rasva on sulanut ja nahka on saanut väriä ja rapeutta, käännä ankat. Ruskista vielä hetki ja siirrä ankat sitten 150 asteiseen uuniin. Paista ankkoja, kunnes niiden sisälämpötila on 56 astetta. Nosta rintapalat lepäämään vartiksi ja siivuta ne ennen tarjoilua.

Puolita aprikoosit, poista kivi ja paahda puolikkaita 200-asteisessa uunissa kymmenen minuutin ajan.

Puolita osterivinokkaat ja paista sienet voissa kullanruskeiksi.

Kokoa lautasille salaattipeti ja lorauta päälle kevyesti oliiviöljyä. Asettele, sienet, aprikoosit ja ankanrintasiivut salaattipedille. Tarjoile.

Paahdettua peltopyytä ja sahramirisottoa

Ruskeankirjava peltopyy on fasaaninsukuinen kanalintu. Näitä pulleita siivekkäitä tavataan melkein kaikkialla Euroopassa ja myös läntisessä Aasiassa, lisäksi lintua on istutettu riistaksi Pohjois-Amerikkaan. Nimensä mukaisesti pellonpientareilla viihtyvä lintu syö siemeniä ja pikkuhyönteisiä.

Maanviljelyn tehostuessa peltopyiden elinympäristöjen säästämiseen ja lintujen suojeluun on Suomessa pyritty panostamaan, sillä kotimainen kanta on ehtinyt vähentyä noin 4000 pariin. Linnun syys-lokakuinen metsästys on vähäistä ja se pyritään kohdentamaan istutettuihin kantoihin. Euroopan mittakaavassa peltopyykanta on kuitenkin elinvoimainen, jopa 3 miljoonaa yksilöä kattava. Kauppojen pakastealtaista löytyvät Familian kokonaiset peltopyyt on tuotu EU-alueella, meidän testiyksilömme Isosta-Britanniasta.

Kuten linnun töpäkästä ulkonäöstä voi päätellä, sen rintafileet ovat kookkaat ja 300-grammaisessa siivekkäässä riittää reilusti syötävää yhdelle. Liha säilyy takuuvarmasti mehevänä, kun linnut käärii paistamisen ajaksi vielä kevyesti pancettaan (tai paremman puutteessa peruspekoniin). Kylkeen ruokaisa sahramirisotto ja kevyesti karamellisoituja viikunoita, ja onnellinen ähky on taattu.

Tarjoile peltopyyt runsaan ja paahteisen, perinteikkäältä Herdade do Esporãon viinitilalta Alentejon alueelta Portugalista tulevan Esporão Reserva Branco 2014 -valkoviinin kera.

Paahdettu peltopyy

2 Familian kokonaista peltopyytä (n. 300 g kpl)

merisuolaa

8 siivua pancettaa

Leikkaa lintujen kaulat irti ja käytä ne risoton teossa. Huuhtele ja kuivaa linnut huolella ja hiero ne sitten kauttaaltaan hienolla merisuolalla. Pyöräytä lintujen, erityisesti rintafileiden ympärille pancettasiivuja ja sido linnut pancettasiivuineen paistilangalla tiukoiksi paketeiksi.

Ruskista pyyt kuumalla pannulla voissa ja siirrä uunivuokaan. Paista lintuja 200-asteisessa uunissa 18 minuutin ajan. Poista paistinarut varovasti ja tarjoile paahdetut peltopyyt sahramirisoton ja karamellisoitujen viikunoiden kera.

Maailman kallein mauste. Hakaniemen etnokaupoista ostettu "espanjalainen" sahrami on todennäköisesti oikeasti peräisin Iranista. Hinta-laatusuhde pesee kuitenkin marketeissa myytävät suurten mausteketjujen puolen gramman jauhepussit koska tahansa.

Sahramirisotto

1,5 l kanalientä
2 isoa salottisipulia
100 g voita
250 g risottoriisiä, esim. carnaroli
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 g sahramia
50 g pitkään kypsennettyä parmesanjuustoa (käytimme 40 kk)
merisuolaa

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi kattilassa.

Hienonna salottisipulit ja kuullota niitä kasarissa miedolla lämmöllä puolessa voista (50 g) kymmenisen minuuttia (lisää joukkoon myös peltopyiden kaulat makua antamaan. Lisää joukkoon risottoriisi. Hienonna torvisienet ja lisää mukaan kasariin. Kuullota seosta varovasti, kunnes riisinjyvät muuttuvat läpinäkyviksi ja tuoksuvat kevyesti paahteisilta.

Mittaa riisien sekaan viini ja anna sen imeytyä jyviin. Lisää joukkoon kanalientä vähitellen kauhallinen kerrallaan, samalla risottoa hiljalleen hämmennellen. Kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Jatka näin reilun vartin verran, kunnes riisi on pehmentynyt al denteksi ja risoton rakenne on kermainen. Lisää loppuvaiheessa mukaan myös vesitilkkaan sekoitettu sahrami.

Ota kasari liedeltä ja lisää risoton sekaan loput voista (50 g) pieninä kuutoina. Raasta parmesan ja sekoita risoton joukkoon. Anna risoton tekeytyä viitisen minuuttia kannen alla ja notkista se tarvittaessa ennen tarjoilua kanaliemellä. Mausta lopuksi tarvittaessa suolalla.

Karamellisoidut viikunat
2 viikunaa
ripaus ruskeaa ruokosokeria

Halkaise viikunat ja ripottele leikkuupinnoille sokeria. Aseta viikunat leikkuupinta ylöspäin uunipellille ja paista niitä 225-asteisessa uunissa 4 minuutin ajan. Käytä uunin grillivastuksia tai viimeistele karamellisointi toholla.

Bonuskuvana aiempi kokeilumme, grillattu peltopyy viski-sienikastikkeella. Mehukas peltopyy toimi myös grillattuna aivan mainiosti. Linnut vain avattiin perhosiksi, maustettiin suolalla ja pippurilla ja grillattiin 8 minuutin ajan. 

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Lapsi, perhe ja ruoka

Rasti seinään, meillä nautiskeltiin juuri ensimmäisen kerran "lastenruokaa"! Jep, täällä ilmoittautuu kaksi pilttipurkit ja smoothiepussit aikanaan kaukaa kiertänyttä, kaiken itse tehnyttä ärsyttävää supervanhempaa... Sitä en tiedä, onko näillä asioilla minkäänlaista korrelaatiota, mutta joka tapauksessa meillä asustaa kaksi vuotta ja kolme kuukautta vanha kaikkiruokainen gourmethirmu. Toivotaan, että rakkaus ruokaan ja ruoanlaittoon säilyy läpi vuosien!

En ole tainnut kirjoitella tänne sen enempää Pikkukokin aterioinnin alkutaipaleesta, joten tässä postauksessa on jo ihan itsellekin muistiinpanoja aiheesta. Teille muille varoituksen sananen: tekstissä esiintyy tarkoituksella myös kärjekäs besserwisser. Etene siis omalla vastuulla tai skippaa lätinät suosiolla ihanaan Familia Kids -salaattireseptiin asti :)

Nelikiloisena syntynyt, äidinmaidolla hyvin kasvanut Pikkukokki sai ensimaistiaiset kiinteää ruokaa täytettyään neljä kuukautta. Soseutimme mm. parsakaalia, porkkanaa, bataattia, palsternakkaa ja avokadoa. Ensimmäisistä suupaloista alkoi myös hellyyttävä, mutta erittäin kovaääninen ja edelleenkin kuuluva mm-mm-mm-maiskutus. Ruokailusta tehtiin positiivinen juttu ja uusia raaka-aineita ihmeteltiin ja ihasteltiin yhdessä.

Noin kuukauden kuluttua kiinteiden aloituksesta karkeutin soseita aika nopeaan tahtiin niin, että pääsimme soseutuksesta kokonaan eroon ja tarjoilimme lapselle lusikalla pieniä paloja kasviksia. Höyrytetty kesäkurpitsa ja munakoiso maistuivat aivan erityisen hyvältä ja vähän myöhemmin syöntikerralla saattoi upota kokonainenkin koiso.

Olikohan Pikkukokki sitten puolivuotias, kun lisäsimme ruokavalioon lihaa ja kalaa. Valmistimme ensimmäiselle liha-aterialle pitkään hauduttaen nyhtypossumaista riivittyä lihaa ja sekoitimme lihasilpun kasvisten joukkoon. Samoihin aikoihin mukaan tulivat myös erilaiset puurot. Ruokia teimme kerralla enemmän ja pakastimme, aluksi jääpalakuutioina ja myöhemmin pienissä rasioissa. Olimme liikkeellä vauvavuotena todella paljon ja ruoat kulkivat näppärästi mukana pienessä PackIt-kylmälaukussa.

Puolen vuoden tietämillä saimme maksaa myös vanhemmuuden oppirahoja, kun Pikkukokki-parka kärsi ensimmäistä ja onneksi ainoaa kertaa pahasta ummetuksesta. Vika oli varmasti meissä, kun emme ymmärtäneet rajoittaa annoskokoja toisen syödessä niin innolla. Samainen ongelma on säilynyt näihin päiviin asti; hyvän ruokahalun varjopuolena Pikkukokilta tuntuu puuttuvan minkäänlainen järki siitä, kuinka paljon kerralla kannattaa syödä. Vaatii valppautta valvoa, paljonko ruokaa kerralla menee, ettei tyyppi ahmi itselleen pahaa oloa.

Puolivuotiaasta vuoden ikään laajensimme vähitellen raaka-aineiden repertuaaria ja lisäsimme mukaan laajasti myös mausteita ja yrttejä. Sormiruokaillen vedeltiin mm. kurkkutikkuja, mutta pääosin Pikkukokkia syötettiin lusikalla ja hän opetteli samalla itsekin käyttämään lusikkaa. Itse syöminen kiinnosti varmasti myös siksi, ettei kukaan osannut lapata ruokaa tarpeeksi nopeasti pikku ahmatin kitaan... Vuoden ikäisenä lusikka pysyi jo kauniisti omassa kädessä ja kukin sai keskittyä omiin annoksiinsa.

Lukiessani vauvavuotena Facebookissa Sormiruokailijat-ryhmän kirjoituksia tuskailin ihmisten mustavalkoisuuden kanssa. Miksi ihmeessä vaihtoehtoina nähdään vain kokoaikainen sormiruokailu tai soseet? Meillä lopetettiin ruoan soseuttaminen kuukaudessa ja nautiskeltiin suupaloja siististi ja helposti lusikalla. Eikä tuo lapsi varsinaisesti Sormiruokailijat-ryhmässä stereotypisoidulta "traumatisoituneelta syöttöporsaalta" silti näytä :)

Pikkukokin täytettyä yhdeksän kuukautta vaihdoimme O:n kanssa kotona vahtivuoroa ja minä palasin töihin. Poika sattui onneksi samaan aikaan vierottamaan itsensä imetyksestä ihan oma-aloitteisesti, se ei vain enää kiinnostanut häntä. Ongelmitta rintamaidosta luopuminen ei kuitenkaan todellakaan sujunut, sillä itsepäinen pikkutyyppi ei suostunut koskemaan korvikkeeseen tai edes veteen pitkällä tikullakaan. Meni viikon päivät, tuskahikeä ja itkua (ja paljon nestettä sisältäviä ruokia ja puuroja), ennen kuin Pikkukokki luovutti ja alkoi juoda lasista (tuttipullo ja nokkamuki eivät kelvanneet). Vaikka olin pumppaillut maitoa ja poika oli siten tottunut pienenä juomaan myös pullosta, korvike maistui aivan ilmeisen hirveälle (ja niinhän se kyllä totuuden nimissä maistuukin, oli pakko kokeilla). Oppina tästä voi todeta, että jos imetys loppuu ennen vuoden ikää, korviketta kannattaa aika-ajoin tarjoilla jo aiemmin. Suositusten mukaisten valtavien maitomäärien tarjoilu on muutenkin yhtä tuskaa. Onneksi korvikejauhetta sai kätkettyä jäähtyneen puuron sekaan ja viilit ja jogurtit tulivat mukaan jo 10 kuukauden iästä.

Aamulla puuroa, lounaaksi kunnon ruokaa, välipalaksi hedelmiä ja myöhemmin myös viiliä tai jogurttia, päivälliseksi taas kunnon ruokaa ja iltapalaksi jotain toista puuroa. Aamu- ja iltapalavalikoimat laajentuivat vuoden iässsä myös Talk-muruihin ja Weetabixeihin. Vaikka olemmekin poissa kotoa paljon, pidämme huolta rutiineista ja aikataulutetusta syömisestä. Koko perhe on ruokapöydässä aina, kun se vain on mahdollista ja yleensä se onneksi on.

Vuoden iässä O:kin palasi töihin ja Pikkukokki aloitti varhaiskasvatustaipaleensa. Onneksi kodin lähellä sattui sijaitsemaan päiväkoti, jossa nuori mies viihtyy mainiosti ja jossa vieläpä on oma keittäjä, joka pyöräyttää ruokailijoille kotiruoan kaveriksi niin tuoreet leivät kuin välipalasmoothietkin. Omat sokerittomat extravälipalat (jogurtit, viilit ja hedelmät) kulkevat edelleen Pikkukokin mukana päiväkotiin. Muuten herra on syönyt niin kotona, ravintoloissa kuin tietysti päiväkodissakin täysin samaa ruokaa kuin muutkin.

Maissinaksuihin yms. naposteltavaan emme ole koskeneet ja välipalaa syödään vain kerran päivässä iltapäivällä. Vaikka lisättyä sokeria Pikkukokki ei tosiaan vielä saakaan (eikä ymmärrä sellaista haluta), olemme vähitellen alkaneet viikonloppuiltapäivisin myös herkutella. Palasiksi pilkotut kuivatut aprikoosit ovat Pikkukokista ihan parasta, samoin karpalot ja rusinat. Jäätelökoneella pyöräyttää banaanilla makeutetun jäätelön ja hyydytetty smoothiekakku maistuu juhlapäivinä. Palanpainikkeeksi herra ryystää kahvipöydässä teekupistaan rooibosta tms. yrttihauduketta.

Kun nyt aloitin myös avautumisen, eräs asia, joka saa lapsiperheruokailuissa hermoni kiristymään ovat ravintolat. Tai siis niiden sotkuiset lattiat. Lapsi oppii kyllä hyvinkin pienenä, reilusti alle vuosikkaana, ettei ruokaa heitetä lattialle. Sitä kutsutaan kasvattamiseksi, ei traumatisoinniksi. Jos kuitenkin antaa lapsen "olla lapsi" ja viskoa ruokaa minne sattuu, on se tietysti jokaisen oma valinta, mutta jälkikasvun jälkien korjaus ei tällöin ole ravintolan, vaan vanhemman tehtävä. Liian monta kertaa olen sivusta hampaita kiristellen seurannut, kuinka naapuripöydässä lapsen ympärille lentää parin metrin säteelle hirveä määrä ruokaa ja vanhemmat kävelevät vain tyynesti pois tilanteesta. Vahinkoja sattuu tietysti meilläkin, mutta ennen poistumista vilkaisen aina pöydän alle ja kerään mahdolliset miinat lautasliinaan. Näin ravintolat pysyvät lapsiystävällisinä paikkoina jatkossakin.

Ruokapöytään emme ole tuoneet leluja tai muuta viihdykettä, pöydässä on keskitytty ihmettelemään lautasella olevia herkkuja tai ympäröivää mailmaa. Leikeissä ruoanlaitto on toisaalta vahvasti mukana. Jos Pikkukokilta kysyy, hänen lempiruokaansa ovat sushi, ravut ja mustekala, joten veimme herran kaksivuotissyntymäpäivänään syömään ravintola Yumeen. Vaikka track recordimme ravintolasaralla onkin erinomainen ja syömme ulkona viikoittain, täytyy myöntää, että vähän jännitti, miten herra jaksaa istua tyylikkäämmässä paikassa läpi pitkän maistelumenun.

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin totesin, että huoli oli ollut täydellisen turha. Jälkiruoaksi mukava henkilökunta toi synttärisankarille vielä yllätyskulhollisen tuoreita hedelmiä ja marjoja. Niiden keskellä paloi kynttilä, jonka Pikkukokki silmät loistaen puhalsi. Siitä ravintolakokemuksesta puhuttiin meillä pitkään!

Vielä vaativampaan testiin Pikkukokki pääsi kesäkuun alussa, kun päätimme ex tempore varata seuraavaksi päiväksi lounaan Michelinravintola Askiin. Paikan avautuessa lauantaina oven takana seisoi kauluspaitansa tarkasti valinnut innokas nuori mies. Syöttötuoleja ei ravintolassa ollut, eikä sellaista olisi tarvittu.

Tilasimme kaikille kolmelle neljän ruokalajin menut, itsellemme puolikkaat viinipaketit ja Pikkukokille omenamehua. Pikkukokkia kohdeltiin koko ruokailun läpi ihanasti kuin ketä tahansa asiakasta. Nautiskelimme keittiön tervehdyksistä jälkiruokaan asti puolisentoista tuntia innosta hihkuen, mutta viimeisen annoksen kohdalla alkoivat päiväunet puskea päälle ja jälkiruoka jäi Pikkukokilta kesken. Lähtiessämme tyytyväinen pieni mies kömpi kärryynsä nukkumaan ja menukortti otettiin mukaan muistoksi ensimmäisestä Michelin-ravintolakokemuksesta. Jos tarkkoja ollaan, käynti oli itse asiassa jo toinen, vaikkakin menu vasta ensimmäinen itse nautittu. Pikkukokin ollessa kolmekuukautinen ajelimme nimittäin Saksaan ja herra kiikkui yhtenä iltana sitterissään neljän ruokalajin Michelin-illallisen läpi.

Yksi syy, miksi ruokailun monipuolistamiseen ja suvujuuteen kannattaa panostaa, onkin juuri matkustelu. Vuosi sitten kesällä kuukauden rinkkareissullamme Thaimaahan ja Malesiaan aiheutimme paikallisten keskuudessa suurta hämmennystä tulisiakin ruokia syövällä länsimaisella taaperollamme. Tilanne on koominen, sillä joudun aina herkkähipiäisenä varmistelemaan, että omaan annokseeni ei ole liikaa chiliä eksynyt, noiden miespuolisisten annoksista ei sitten niin väliä. Pitäisikin ottaa taas itseään niskasta kiinni ja totutella syömään kunnolla tulista pöperöä. Sietokyky nousee nopeasti, mutta laskee yhtä lailla nopeasti, olen huomannut.

Mutta nyt jäsentelemättömäksi romaaniksi muodostunut höpötys saa riittää ja palataan takaisin alkuun. Meillä syötiin siis ensimmäistä kertaa nimenomaan lapsille suunnattua ruokaa. Saimme Familialta testiin setin Familia Kids -tuotteita, eli laatulihaa luomuna, lapsen suuhun sopivina annoksina. Ja sopivathan ne supermureat fileepihvit yhtä lailla myös aikuisen suuhun - tällaisten lastenruokien päälle minäkin ymmärrän! Samaten pidän nyt sesongissa olevista ihanan mehukkaista paraguayoista eli lättänistä persikoista. Ne muodostavat kerrassaan oivan makuparin naudanlihan kanssa. Familia Kids -sarjasta löytyy lisäksi kätevinä annosnappeina pakattua naudan luomujauhelihaa. Näppärät kiekot voi käyttää sellaisenaan jauhelihapihveinä tai niistä voi valmistaa lapselle kerta-annoksen muuta ruokaa.

Lapsellisen helppo sesonkisalaatti
Familia Kids -luomunaudan ulkofileepihvejä (300 g paketti)
kananmunia
vihersalaattia (esim. lollo rosso + punapinaatti)
paraguayoja
ruohosipulia
balsamicoa
oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa

Ota lihat sulamaan huoneenlämpöön.

Laita kananmunat kattilaan kylmään veteen, peitä kattila kannella ja kuumenna vesi kiehuvaksi. Ota kattila liedeltä, anna kananmunien kypsyä kuumassa vedessä 8 minuutin ajan ja säikäytä ne sitten kylmällä vedellä. Kuori ja halkaise munat.

Riivi salaatinlehdet lautasille. Lorauta perään balsamicoa ja oliiviöljyä ja rouhaise mukaan myös mustapippuria. Viipaloi paraguayot ja lisää ne kananmunien kanssa salaattipedille. Leikkaa nnoksille reilusti ruohosipulia.

Kuivaa sulaneet lihat. Kuumenna paistinpannu, lisää tilkka öljyä ja paista lihoja hyvin nopeasti kummaltakin puolelta hetken verran niin, että ne jäävät mediumiksi. Leikkaa lihat poikkisyin suikaleiksi ja asettele salaatin päälle. Rouhi pinnalle suolaa (ei lapsille) ja mustapippuria.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Luomunautaa ja kesäsalaattia

Kesällä tekee mieli syödä monesti hieman kevyemmin, ja ihan hyvä niin. Tällä kertaa grillasimme aivan järjettömän mureasta ja maukkaasta Familian maahantuomasta luomunaudan sisäpaistista tehtyjä ohuita pihvejä sekä monipuolisen kesäisen salaatin raikkaalla vinaigrettella.

Ennakkoasenne naudan sisäpaistin suhteen hieman epäileväinen. Aiempien kokemusten perusteella naudan sisäpaisti on joskus ollut hieman sitkas ja maussakin on ollut toivomista. Yllätys olikin melkoinen, kun tämä luomuversio oli jotain aivan muuta. En muista milloin olisi noin mureaa paistia syöty, tuskin koskaan. Syödessä suorastaan nauratti, oli nimittäin niin hyvää.

Kesäistä, kevyttä, maukasta, parasta.

Naudanpihvit
300 g Familian luomunaudan sisäpaistipihvejä
merisuolaa
mustapippuria

Nosta pihvit huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista. Rouhi pihveille suolaa ja pippuria. Anna maustua, kunnes (grilli on kuuma ja) lisukkeet ovat valmiita.

Grillaa todella kuumassa grillissä nopeasti molemmin puolin, jätä pihvit mediumiksi sisältä. Nosta leikkuulaudalle ja siivuta poikkisyin, nosta salaatin päälle lautasille ja nauti.

Vinaigrette
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1,5 tl shampanjaetikkaa
ripaus merisuolaa
ripaus mustapippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Salaattipeti
1 oranssi paprika
2 persikkaa
2 kourallista rucolaa
1 ruukku viinisuolaheinää
1 ruukku basilikaa
3 kevätsipulia
100 g kirsikkatomaatteja
nippu herneenversoja

Puolita paprika ja persikat. Paahda puolitettu paprika kuumassa grillissä mustaksi. Laita puolikkaat paprikat hetkeksi muovipussiin, ja irrota kuori lopuksi. Grillaa persikoihin grillin makua pikaisesti ja siirrä jäähtymään.

Sekoita keskenään rucola, viinisuolaheinä ja basilikanlehdet. Siivuta kevätsipulit ja lisää sekaan. Sekoita vinaigrette joukkoon ja nostele koko komeus salaattipohjaksi lautaselle. Puolita kirsikkatomaatit ja nostele salaatin sekaan. Laita salaatin joukkoon myös grillatut persikat ja koristele vielä herneenversoilla.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Mustan possun presa ja keväinen versosalaatti

Kaikille lienee tässä vaiheessa selvää varaukseton rakkautemme ibericoporsaan lihan upeaa makua kohtaan. Uusin tuttavuus tällä saralla on Familian maahantuoma mustan possun presa de paleta, jolle ei suoraa suomennusta kai liene olemassa. Presa sijaitsee lavan tietämillä, lähellä fileetä.

Murea, kauniisti marmoroitunut presa kannattaa vain paistaa nopeasti kuumassa grillissä tai pannussa. Lihan uskaltaa melko lailla huoletta jättää kansainväliseen tapaan mehukkaasti mediumiksi (lue perustelumme täältä). Näin sen hieno ominaismaku pääsee parhaiten esille.

Presa on helppoa ja nopeaa, mutta ylellisen herkullista grillattavaa. Oletko jo maistanut?

Kuvan lähde: www.vamonosdetapas.com

Presa iberica ja keväinen versosalaatti
400 g Familian ibericoporsaan presaa
140 g erilaisia versoja (esim. paksoi, japaninsinappi, sango, tatsoi, rucolanverso ja punamangoldi)
1 porkkana
1 kirpeä vihreä omena
2 rkl suolaamattomia pistaasipähkinöitä
laadukasta balsamicoa
hyvää oliiviöjyä
sormisuolaa
mustapippuri

Ota presa lämpenemään huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen grillausta.

Kokoa versosalaatti suoraan lautasille. Asettele pohjalle reilusti versoja. Suikaloi porkkanasta kuorimaveitsellä ohuita suikeroita. Kuutioi omena. Paahda pistaasipähkinöitä kuivalla kuumalla pannulla. Ripottele porkkanasuikaleet, omenakuutiot ja pistaasipähkinät versojen päälle. Pirskottele päälle balsamicoa, oliiviöljyä sormisuolaa ja vastarouhittua mustapippuria.

Hiero presan pintaan suolaa, pippuria ja paistoöljyä. Paista liha nopeasti kuumassa grillissä, pienennä lämpöä ja tökkää lihan paksuimpaan kohtaan lämpömittari. Kun presan sisälämpötila on 62 astetta, nosta liha grillistä ja kääri se hetkeksi folioon vetäytymään.

Viipaloi liha ja asettele siivut versosalaatin päälle. Tarjoile.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Mango-passion-pavlova

Kotijäätelö, mikä loistava syy käyttää valkuaiset pavlova-marenkiin! Aivan taivaallisen pehmeästä jäätelöstä kertova juttu saa kuitenkin vielä hetken odottaa, koska mangon ja passionhedelmän satokausi on jo päättymässä. Tätä herkkua kannattaa siis tehdä heti.

Pumpulimaisen pehmeä sokeriunelma on yhtä aikaa sekä överi että kevyt. Ja koukuttava - kuvan passion-mango-pavlova hävisi kahteen pekkaan syötynä viimeistä murua myöten lautaselta yhden kahvihetken aikana. Thaibasilika kruunaa eksoottisen kakun täydelliseksi.

Resepti on muunnelma ihanasta sydäntalven granaattiomena-pavlovasta.

Mango-passionhedelmä-pavlova
marenkipohja:
4 kananmunan valkuaista
2,5 dl tomusokeria
2 tl maissitärkkelystä
1 tl shampanjaetikkaa (tai valkoviinietikkaa)

rahkatäyte:
2 dl vispikermaa
0,5 dl valkoista sokeria
200 g maitorahkaa
2 ml vaniljajauhetta

koristeluun:
1 mango
8 passionhedelmää
4 oksaa thaibasilikaa

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon vähitellen kaksi kolmasosaa tomusokerista ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kovaa ja kiiltävää. Sekoita lopun tomusokerin joukkoon maissitärkkelys. Vatkaa valkuaisvaahdon joukkoon viinietikka ja vatkaa sitten joukkoon vähitellen sokeri-maissitärkkelysseos.

Siirrä marenkivaahto pursottimeen. Pursota uunipellille noin kaksi kolmassosaa vaahdosta spiraalikuvioiseksi ympyräksi. Pursota lopusta vaahdosta ympyrälle reunalaidat.

Lämmitä kiertoilmauuni 100 asteeseen ja paista marenkipohjaa uunissa 1 tunnin ja 30 minuutin ajan niin, että marengin kuori on kovettunut, mutta sisältä marenki on edelleen pehmeää ja sitkasta. Jäähdytä marenki ja siirrä se sitten tarjoiluvadille.

Halkaisen pasionhedelmät ja kaavi siemenet talteen, mutta jätä pari puolikasta koristeluun. Kuori ja kuutioi mango. Lusikoi puolet siemenistä ja mangopaloista marenkipohjan päälle.

Sekoita vaniljajauhe sokerin joukkoon ja vatkaa sitten kerma ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja lusikoi täyte varovasti marenkipohjan päälle.

Koristele pavlova lopuilla passionhedelmänsiemenillä, mangokuutioilla, thaibasilikan lehdillä ja passionhedelmänpuolikkailla. Tarjoile heti.