Ravintolatärppejä Fuerteventuralle

Kaikki alkoi läpästä: joka vuosi täsmälleen samaan aikaan eri Kanariansaarelle, hehee. Ja kuinkas sitten kävikään, tänä vuonna löysimme itsemme Fuerteventuralta. Viime vuonna pyörähdimme Teneriffalla, toissavuonna Lanzarotella. Ja ensi vuonna - kuka tietää :) Seitsemänhän noita saaria olisi...

Fuerteventura on yllättävän iso, mutta sen ehtii nippa nappa nähdä päästä päähän oleellisilta osin kahdeksan päivän reissussa. Majapaikkamme oli aivan saaren pohjoisosassa Corralejon pikkukaupungissa. Auton vuokrasimme tuttuun tapaan edulliselta mutta luotettavalta Cicarilta. Heti Corralejon eteläpuolelta alkaa upea hiekkadyynien kansoittama luonnonpuisto. Pääkaupungista Puerto del Rosariosta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta karun kauniissa sisämaassa, vuoristoteiden varrella on yhtä sun toista nähtävää.  Matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää Betancurian ja Pájaran välinen maisemareitti (kuva yllä).

Sisämaasta, pienestä Vallebrónin kylästä löytyi sattumalta myös artesaanijuustola Quesería Artesanal La Casita de Vallebrón. Kanojen kansoittaman pihatien varrella, talopahasen takapihan sivurakennuksessa sijaitseva juustola esitteli paikallista käsityötaitoa parhaimmillaan. Pääsimme tutustumaan juustolan tiloihin ja valitsemaan ostoksemme takahuoneen juustovalikoimista. Jos maaseutumatkailu ei mahdu reissusuunnitelmiin, La Casitan majorero-juustoja myydään myös lähempänä Corralejoa, La Olivan kylässä.

Saaren keskellä, pääkaupungin eteläpuolella on lentokenttä, ja vähän matkaa sen eteläpuolella puolestaan vanha suolatehdas Salinas del Carmen suola-altaineen. Paikan museo myy altailta kuivattua merisuolaa naurettavan halpaan hintaan - mukava tuliainen pakollisen aloe vera -purkin kaveriksi.

Fuerteventuran eteläosassa on vältettävien asioiden kategoriaan kuuluva valtava turistikeskittymä, mutta myös komeaa luontoa. Lapsiperheen mieleen oli väljästi asutettu Oasis Park, jossa eläimiä pääsi syöttämään tuoreilla kasviksilla. Pitkäkielisestä kirahvista puhutaan meillä ilmeisimmin vielä pitkään... Aivan saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Jándian luonnonpuistoon asti emme ehtineet, eteläisimmäksi kohteeksi jäi Morro Jablen pikkukaupunki (joka löytyy, kun sinnikkäästi jaksaa ajaa rannikon turistihelvetin läpi). Morro Jablessa söimme aivan tajuttoman kokoiset kalmarit, joita paikallissa marketeissa myytiin pohjoismaalaisen näkökulmasta käsittämättömän halvalla.

Saaren ravintolatarjonta oli yllättävän mielenkiintoinen ja monipuolinen. Valitsimme seitsemän suosikkiamme esiteltäväksi. Viisi ravintoloista sijaitsee majapaikassamme Corralejossa, mutta nappasimme mukaan myös charmantin michelinravintolan Betancuriasta ja raikkaan rantaravintolan El Cotillossa.


Tio Bernabe
Corralejossa riitti rivitolkulla erilaisia kanarialais/espanjalais/välimerellis-teemaisia tavernaravintoloita. Omaan makuumme mukavimmaksi osoittautui Tío Bernabé, jossa yhdistyivät kanarialaisen keittiön klassikot (juottokaritsaa ja -porsasta), tilauksesta leikattu jamón ibérico ja laadukas viinivalikoima. Ripeä ja asiantunteva palvelu kruunasivat kokemuksen.


Iberic HAM Factory
Pari korttelia Corralejon pääkadulta syrjään sijaitsee kaupungin helmi, ibericoporsaaseen ja espanjalaisjuustoihin keskittynyt Iberic HAM factory. Kävimme paikallisten suosimassa pikku ravintolassa tapastelemassa kolmesti ja loppuviikosta kuuluimmekin jo kanta-asiakaskaartiin. Pikkukokki tilaili sujuvasti itselleen lisää jamónia ja viinilasit täyttyivät ennen kuin ehti kissaa sanoa. Paikka myy tuotteitaan myös vakuumipakattuna, ja matkalaukussa kotiin kulkeutuikin useampi pötkö parhainta Ibérico de Bellotaa. Salchichón, chorizo ja lomo maistuivat kaikki täydellisiltä joulupöydässä!

H2O Juice Bar & Vegan Cafè
Kävimme parikin kertaa lounaalla Corralejon suositussa vegeravintolassa H2O:ssa. Mahtavat, tuorepuristetut mehut ja hyvin nälän loitolla pitävät maukkaat vegaaniburgerit toivat kaivattua vastapainoa eläinproteiinipitoisille illallisille.

The Ugly Duckling
Miksi ihmeessä sitä haluaisi viikon kanarianlomallaan käydä tanskalaisessa ravintolassa? Koko Tripadvisor tuntui olevan vakuuttunut ideasta, joten lähdimme uteliaisuudesta katsomaan, minkälainen mesta superkehuttu The Ugly Duckling oikein on. Kannatti! "Kehittyvälle alueelle" keskelle ei mitään muuttaneessa ravintolassa ei ole kuin muutama hassu pöytä, mutta niistä pöydistä salin puolella huhkiva omistaja Henrik pitääkin sitten huolta sellaisella innolla, ettei vastaavaa ole Kanarialla nähty. Ruoka oli yleiseurooppalaista, kaikin puolin laadukasta ja sopivan tuhtia, mitään modernia skandinaaviaa ei lautasilla siis näkynyt. Aterian päätti kotoisasti itse tehty salmarishotti - hauska sattuma, kun olimme paikalla Suomen itsenäisyyspäivänä.

Casa Santa Maria
Pittoreskin Betancurian vanhan kaupungin keskellä sijaitsee michelinoppaassakin paikkansa vakiinnuttanut Casa Santa Maria. Espanjalais-kanarialaiseen keittiöön keskittyneen ravintolan annokset olivat tyylikkäitä lastenlistaa myöten (Pikkukokin täydelliseksi paistettu turska perunaruusukkeineen olisi kelvannut minullekin).  Oman annokseni sahramikastikkeessa ei luotteja oltu säästelty ja sinänsä simppelin annoksen intensiivinen väri ja maku saivatkin hymyn huulille.

500 gr. Meat'n'Burger Lab
Nimensä mukaisesti 500 gr. Meat'n'Burger Lab on täydellisen överi liharavintola. Jättiburgereiden sijaan valitsimme vitriinistä upean t-luupihvin, joka leikattiin nenämme edessä. Vaatimattomat 1300 grammaa painanut pihvi paistettiin juuri oikeaan medium rare -kypsyyteen ja liha vei kielen mennessään.

La Vaca Azul
La Vaca Azul sijaitsee komealla paikalla El Cotillon kalastajakylässä. Tilasimme lounaaksi äyriäispainotteisen valikoiman maukkaita tapaksia, jotka ahmimme samalla aaltojen tyrskeestä ja linnunlaulusta aurinkovarjon alla idyllisesti nauttien.

Espanjalaismakuja Santa Cruz de Tenerifellä

San Andrésin kylästä löytyi erinomainen kalaravintola La Posada del Mez.

Ihan alkuun täytyy todeta, että Kanariansaaret kärsivät aivan turhaan junttiturismimaineestaan. Kun jättää väliin muutamat, hiekkarantojen ympärille tyhjästä nousseet hirveät turistirysät, löytää itsensä upeista luontokohteista, komeiden vuoristomaisemien ja viiniköynnöspeltojen kehystämistä pikkukylistä ja Teneriffan pääkaupungin Santa Cruzin osalta myös tunnelmallisesta, ihania ravintoloita täynnä olevasta espanjalaiskaupungista. Kaikeksi onneksi turistirannoilla itseään grillaavat kanssaihmiset löytävät tiensä ulos näistä maanpäällisistä helveteistä yllättävän harvoin, joten rauhallinen rinnakkaiselo saarella on mahdollista.

Puolikuivattuja tomaatteja Tasca el Callejon -ravintolan terassilla.

Tonnikalatartar tarjoiltiin D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Itsenäisyyspäivänä, reilun kuuden tunnin lentomatkan ja kahden tunnin aikaeron päässä kotoa meitä odotti pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sekä kosolti vehreyttä ja kukkia. Santa Cruzin läpötilat pysyttelivät päivisin noin 25 asteessa ja iltaisinkin mittari näytti 20 astetta. Viikko näissä olosuhteissa auttoi katkaisemaan joulukuun alun pahimman pimeän kauden ja teki omalle olotilalle ihmeitä, kuten olimme viime vuonna samaan aikaan naapurisaari Lanzarotella vieraillessa oppineet.

Paikallisia juustoja mainiossa El Taperio -ravintolassa.

Vuokrasimme lentokentältä auton ja ehdimme viilettää ees taas ympäri saarta lähemmäs 800 kilometrin verran, joten paikka tuli kahdeksassa päivässä hyvin tutuksi. Kapeat, hurjan mutkaiset vuoristotiet ja uudet leveät moottoritiet halkovat saarta huikeissa maisemissa, joten auton vuokraaminen on ehdottomasti suositeltavaa (ja halpaa).

Taisimme syödä joka päivä ilmakuivattua ibericopossua, niin myös D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Restaurante La Langosteran uskomattoman herkullinen paella tarjottiin isosta kasarista.

La Langosteran paella lautasella.

Saarella nauttimamme ruoka oli kautta linjan hyvää (paria virhettä lukuunottamatta - nälkäisenä lankeaa välillä vääriin paikkoihin) ja useimmiten erinomaista. Söimme lounaat tien päällä ja vietimme illat Santa Cruzissa. Parhaat lounaskokemukset olivat Los Abrigos -kylän rantakadun Restaurante La Langostera -nimisessä ravintolassa (elämäni kevyesti parasta paellaa) sekä San Andrésin kylästä, ihan santa Cruzin kupeesta löytyneestä La Posada de Pez -ravintolasta (aivan taivaallista mustekalaa).

Tasca La Reboticassa kävimme kahdesti. Paikka on ollut pystyssä vaatiattomasti vuodesta 1702. 

Lasillinen viiniä ja lautasellinen ilmakuivattua ibéricopossua maistuivat El Duquessa.

Santa Cruzissa suosikkiravintolamme keskittyivät parille kadunpätkälle. Calle de San Fransiscolla kivan pikku puistikon reunalla sijaitsevat Tasca La Rebotican ja Plaza 18 terassit, Calle Teobaldo Power -kadulla taas ravintolat El Tapeiro, El Duque ja D'Tapas 26 sekä Callejon Del Combate -kadulla Tasca El Callejon.

Söimme pariinkin kertaan paikallisten suosikkia, voissa paistettua munakoisoa ja sen päällä hunajaa ja toisella kertaa palmusiirappia. Jännällä tavalla ihan hyvää!

Puerto de la Cruz oli pääosin turismin valtaama, mutta kyllä siellä päivän viihtyi. Oliiviöljypohjainen mangojäätelö oli todella täyteläistä ja maukasta.

Tasca el Callejonissa maistoimme erinomaista paikallista Ycoden-Daute-Isora-alueen punaviiniä. Viñátigo-viinitilan Graciano-rypäleen kanarialaisversio Tintilla de Rotasta tehty Viñátigo Tintilla 2012 maistui mahtavalta tuhdimpien tapasten kanssa.

Viinifestivaalin maistelulasi.

Koko Teneriffan laaja (!) oma viinitarjonta yhteen vitriiniin koottuna Casa del Vino -museossa El Sauzalissa.

Jouluvalojensa vuoksi Tähtipuistoksi nimeämässämme Plaza del Príncipe de Asturia -puistossa istuimme pariin kertaan lasillisella ja yhtenä iltana Plazan oli sattumalta sopivasti vallannut Teneriffan viinifestivaali. Maistelulasin ja neljä viinikuponkia sai vaivaisella viidellä eurolla ja ne maistelut olivat muuten kaikkea muuta kuin pieniä...

Kokken poikkesi tyyliltään saaren muista ravintoloista.

Rennot tapas-ravintolat ovat näillä saarilla ehdottomasti Se Juttu. Aavistuksen kunnianhimoisempaan, mutta edelleen maanläheiseen tyyliin espanjalaiskeittiötä esitteli korttelin verran ydinkeskustan kävelykaduista syrjässä oleva, Calle La Lunalta löytyvä Kokken Gastrobar. Illallinen oli kokonaisuutena reissun paras - miten esimerkiksi purjosta annoksen pääraaka-aineena voikaan tehdä jotain niin taivaallisen hyvää?

Kokken-ravintolan mahtava purjoannos. Velhoja keittiössä!

Kokkenissa nautittu punaviini oli yksi parhaista maistamistamme paikallisista. Ja tietysti jamón ibéricoa kaverina...

Paikallisen marketin vaatimaton jamón-valikoima. Yhtään en ole kade, en... Viime vuonna raahasimme yhden jamón ibérico de bellota -koiven joulupöytään Lanzarotelta.

Kotiinkaan emme lähteneet tyhjin käsin. Joulunaikaan meillä on herkuteltu kanarialaisilla viineillä, juustoilla, ilmakuivatulla ibéricolla ja ibérico de bellotalla monessa eri muodossa, laatuoliiviöljyillä, turrónilla...

Tuliaiset.

Saborea Lanzarote 2014

Joulukuisen Lanzaroten reissumme aikana saarella sattui olemaan viini- ja ruokafestivaali Saborea Lanzarote / Tasting Lanzarote. Kuin Taste of Helsinki, mutta tarjoiluiltaan rouheampi ja 5 kertaa halvempi (ei sisäänpääsymaksua, plus annokset ja juomat maksoivat euron - ihan oikeasti, vain euron!).

Vaatimattomat neljäkymmentä annostikettiä taskussamme marssimme yli viidenkymmenen näytteilleasettajan kansoittamalle Gastro Market -alueelle. Mukana olivat niin saaren tärkeimmät viinitilat kuin laaja valikoima ravintoloitakin. Kaksipäiväinen ohjelma olisi sisältänyt myös luentoja, kursseja ja näytöksiä, mutta rajasimme ne vierailustamme suosiolla ulos.

Hyviä viinejä ja maukkaita annoksia riitti, valitettavasti vain järjestelmäkameramme akku sanoi ensimmäisen kuvan jälkeen sopimuksensa irti ja tietysti pokkaristakin oli akku lopussa, joten kuvia tuli otettua mukavasta päivästä kovin vähänlaisesti. Tässä kuitenkin jotain!

Festarit järjestettiin Teguisen pikkukaupugissa ja kaupugin oma La Cantina -ravintola vakuutti leipäsillään. Paikassa olisi makujen perusteella mieluusti käynyt illallisellakin.

Emme ehtineet vierailla Bodegas Rubicónissa La Gerian viinialueella kierrellessämme, mutta onneksi viinitila oli näytteilleasettajien joukossa, sillä heidän elegantti, mutta raikas Amalia Malvasia Seco -valkoviininsä oli juuri minun makuuni.

Euron panttia vastaan sai oman maistelulasin.

Kävijöitä alueella riitti ensimmäisen suht rauhallisen tunnin jälkeen niin, ettei kääntymään päässyt.

Suosittu La Tabernita del Charco -ravintola sijaitsee Lanzaroten aika tympeässä pääkaupungissa Arrecifessä. Ravintolan festarikojulta tarttui mukaan useampi annos, mm. tämä maukas äyriäissetti ja jutun ensimmäisessä kuvassa näkyvä minihamppari.

O maistoi chili con carnea, jossa oli minimaalinen määrä vulkaanisessa maaperässä kasvatettua Trinidad Scorpion -chiliä. Trinidad Scorpion ehti muutaman vuoden ajan olla maailman tulisin chililajike, kunnes 2012 Carolina Reaper meni sen ohitse.

Saarella tuotetaan myös ihan kelpo roseviinejä.

Ilmakuivattua ibericoporsasta oli tarjolla kaikkialla, tietysti siis myös festareilla. Yksi possunkoipi lensi mukanamme jouluksi kotiinkin. Aivan näin hienoa telinettä emme kuitenkaan hankkineet...

 La Cantina -ravintolan kojulta sai myös suussasulavaa suklaabrownieta butterscotch-päällisellä ja granaattiomenansiemenillä.

Lanzaroten viinialue La Geria

Viime päivien blogihiljaisuuden syy on ollut ihana tapasten, viinien ja auringon täyttämä lomareissu Lanzarotelle. La Gerian tuulisella, laavakivipeitteisellä viinialueella on viljelty viimeisimmän suuren tulivuorenpurkauksen (1730-1736) jälkeen viiniköynnöksiä korkeiden kivimuurien suojassa tai kivimuureilla suojatuissa kraaterinmallisissa kuopissa. Lajikkeena käytetään pääasiassa Malvasía Volcánicaa. 52 neliökilometriä kattavan viinialueen maisema on kuin toiselta planeetalta - ehdottomasti vierailun arvoinen!

Syy erikoiseen kuoppaviljelytekniikkaan löytyy paitsi tuulista, myös laavakiven alla piilossa lymyävästä viljavasta maasta, johon viiniköynnösten juuret näin saadaan ulottumaan. Laavakivimurske estää yökasteen haihtumisen, mikä on osaltaan ehdoton edellytys vähäsateisen saaren viininviljelylle. Vulkaaninen maaperä antaa viinille myös omaperäisen, viehkon makuvivahteen.

Viinialuella on useita bodegoja, jotka toivottavat vierailijat tervetulleiksi. Erinomaisten viinien lisäksi maisteltavana on tavallisesti myös paikallisia juustoja ja espajalaisia kuivalihamakkaroita.

Vuokra-auto maksoi viikoksi vain reilun satasen (vuokrafirma Cabrera Medina toimi moitteettomasti) ja saareen kannattaakin tutustua itse ajellen. Lisää reissukuulumisia mm. mahtavasta ruokaan ja viiniin keskittyvästä Saborea Lanzarote (Taste of Lanzarote) -tapahtumasta seuraa myöhemmin!