Pastavuoka ja 2000-luvun kotiruokaa lapsiperheille

Pikkukokin ja pikkusiskonsa ruokaan liittyvät lapsuusmuistot tulevat olemaan aivan toiselta planeetalta kuin omani. Aika kauas on tultu lapsuuteni lempiruoasta, maustepippurilla maustetusta ja ruisjauhoilla suurustetusta makkarakastikkeesta (joka sekin toki maistuu edelleen). Ruokakulttuurin murros näkyy hienosti ruokatoimittaja Suvi Rüsterin ja Marja Samulin sekä valokuvaaja Elvi Ristan kokoamassa Suomen lasten kotiruoka -teoksessa (Otava 2018). Siinä maailman maut yhdistyvät kotimaisiin klassikoihin, ja kun 2010-lukua eletään, lähes kaikki ainekset ovat saatavilla ihan lähikaupasta.

Harissakukkakaalia ja brunssiunelmia

Me kolmekymppiset (ex-)kaupunkilaiset taidamme olla brunssisukupolvea, sen verran usein itse kukin lie viikonloppuaamujaan hitaasti herkutellen viettänyt. Nelivuotias Pikkukokkikin kyselee jo toiveikkaasti, koska voitaisiin taas syödä "blunssia". Ravintolan sijaan syömme brunssin yhä useammin kotona, joten hyviä ideoita pitkän kaavan aamiaiselle ei koskaan ole liikaa.

Nerokkaasti ruokataiteilijaksi itsensä brändäämään onnistunut Jenni Häyrinen sekä hänen assarinaan aiemmin toiminut lahjakas Saara Atula julkaisivat keväällä yhteisteoksen Brunssikirja - brunch all day (Tammi 2018). Kirja ihastuttaa paitsi upealla ulkoasullaan, myös monipuolisella reseptikavalkadillaan. Näillä ruokaisilla ohjeilla taikoo brunssin lisäksi monen monta muutakin onnistunutta ateriaa ja herkkuhetkeä.

Hapanleivän vallankumous

Rakastan vaaleaa leipää, jossa on painavan pehmeä sisus ja sitkeän rapea kuori. Ja kunnolla makua! Vielä jokin aika sitten moista herkkua oli tarjolla vain harvoin, kun sitä hyvästä ravintolasta tai leipomosta sattui saamaan. Kotona olemme leiponeet säännöllisesti hapan-ruisleipää, mutta vaalean hapanleivän valmistus on siitä aivan erillinen maailmansa. Tuohon maailmaan lähdimme tutustumaan bongattuani Facebookista silloin vastaperustetun Hapanjuurileipurit-ryhmän. Ihanan kannustava ryhmä kasvoi nopeasti, samaan tahtiin oman innostuksen kanssa. Lopulta viime syksynä muunsimme sitten ruisjuurestamme myös vaalean spelttijuuren ja se oli menoa.

Facebook-ryhmän perustaja ja ylläpitäjä, itseoppinut hapanjuurileipuri Eliisa Kuusela on jaksanut ihailtavalla tarmolla jakaa leipätietoutta ja kädestä pitäen opastaa ryhmän aloittelijoita leipomaan. Ryhmä on kasvanut nopeasti ja tänään kun tarkastin, jäsenmäärä oli noussut jo yli kolmeentuhanteen! Kokeneemmat leipurit auttavat auliisti keltanokkia ja (epä)onnistumiset jaetaan yhdessä. Evankelista Kuuselan missio hapanjuurileivän palauttamisesta suomalaisten ruokavalioon on siis lähtenyt komeaan lentoon.

Opettamisesta on ollut hyötyä paitsi meille oppilaille, myös Eliisalle itselleen - toistamalla samoja perusasioita eri sanakääntein, kuvin ja videoin hän on pystynyt tiivistämään hapanjuurileivonnan salat aloittelijallekin selkeäksi prosessiksi. Nyt kaikki tämä kokemuksen tuoma tietotaito on saatavilla kootusti yksissä kansissa. Jos hankit tänä vuonna vain yhden kirjan, olkoon se Eliisan kirjoittama Leipävallankumous (Readme 2018).

Gluteeniton raparperipiirakka ja muita buffetherkkuja

Laktoositon, gluteeniton, maidoton, kananmunaton, vegaaninen... erikoisruokavaliot ovat uusi normaali. Kevään ja kesän juhlien järjestäjä on äkkiä sormi suussa pohtiessaan, mitä vieraille voi tarjota. Voittajan valinta on monipuolinen buffetpöytä, josta löytyy jokaiselle jotakin. Lohjalainen konditoria Pink Lemon on koonnut kotileipurin avuksi Pink Lemonin parhaat: herkkubuffet kaikille -kirjan (Otavan Moreenikustannus 2018). Kati Koskisen kokoama teos sisältää seitsemän raikasta buffetkokonaisuutta, jotka koostuvat konditorian suosituimmista resepteistä ja uusista ideoista.

Keittokirjakerho ja valkoinen gazpacho

Vauvavuosi kotona. Kun intensiivisistä ensihetkistä on selvitty, avoimen yliopiston kursseja on tehtailtu koko lukuvuoden edestä ja vaunulenkit äänikirjojen kanssa alkavat puuduttaa, jotain uutta pitää keksiä. Mothers in Business ry:n Facebook-ryhmässä syntyi Tara Austen Weaverin artikkelin pohjalta loistava idea keittokirjakerhosta. Valitaan keittokirja, jokainen kokkaa siitä valitsemansa ruokalajin ja ruoat syödään yhdessä. Innostusta riitti pääkaupunkiseudun lisäksi myös Tampereen seudulla, joten keittokirjakerhoja perustettiin kerralla useampi.

Porukkamme sopi nopeasti tapaamisen ja helmikuun arkiaterialle lasten kanssa ilmoittautui viisi toisilleen ennestään tuntematonta äiti-vauva-paria. Ja lisäksi Hesarin toimittaja! Lupauduin toimimaan ensitapaamisen emäntänä, eli tarjoamaan tilat ja kattauksen. Koska keittokirjoja on sattuneesta syystä kertynyt pari hyllymetriä, ehdotin vaihtoehdoiksi muutamaa opusta, joista ajattelin saavan kokattua järkevän ateriakokonaisuuden. Eniten kiinnostusta kerholaisissa herätti Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirja.

Paikoillanne, valmiina, grillaa!

Kesän grillikauteen valmistautuminen kannattaa aloittaa viimeistään nyt. Ei ehkä vielä tositoimissa ulkona, mutta vaikkapa takkatulen ääressä tulevaa kesää fiilistellen. Kuivaharjoittelun tueksi sopii myös kevättalven mainio uutuusteos Tammen suuri grillikirja (Tammi 2018).

Ruotsalaisen kokki, kirjailija ja journalisti Jens Linderin alkuperäisteoksen Grill - Bonniers stora bok om att grilla on Tammelle suomentanut Jenna Pahlman. Kirjan aluksi esitellään lyhyesti välineitä, menetelmiä ja raaka-aineita, jotta aivan aloittelijakin oppii grillauksen perusteet. Teoksen pääpaino on kuitenkin resepteissä. Niissä riittää kokattavaa niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin grillaajalle.

Stroganov ja tarinoita klassikkoruokien takaa

Tammikuu lähenee jo loppuaan, joten alkaa olla korkea aika korkata alkaneen vuoden ruokakirjatarjonta. Ja mikä lämmittääkään vanhan humanistin mieltä enemmän, kuin ajattomien klassikkoannosten syntyä valottava teos! Klassikkoruokia - reseptit ja tarinat (Otava 2018) on ruokatoimittaja ja tietokirjailija Tiina Rantasen seitsemäs ruokakirja. Täällä blogosfäärissä toimittajakonkari tunnetaan myös Himahella-ruokablogin Blonditiinana.

Avasin kirjan sopivasti lauantaiaamuna kotibrunssin lomassa, samalla kun suunnittelimme viikonlopun ja seuraavan viikon ruoka- ja ostoslistaa. Tehtäisiinkö burgundinpataa? Hei tiesittekö, mistä chimichurrin väitetään saaneen nimensä? Ihan pakko saada venäläisklassikko stroganoffia! Kohta olinkin ahminut yhdeltä istumalta suuren osan kirjan mielenkiintoisista tarinoista.

Suomalaisen gastronomian historia yksissä kansissa

Ruokatoimittaja, valokuvaaja Kari Martiala ja keittiömestari Helena Lylyharju ovat toteuttaneet mittavan projektin ja julkaisseet kirjajärkäleen Parasta pöytään – suomalaisen gastronomian historia (Gummerus 2017). Kirjailijapariskunnan kymmenes ruokakirja on upea kulttuuriteko ja kunnianosoitus suomalaista ruoka- ja ravintolakulttuuria kohtaan. Harhaluulo siitä, ettei Suomella olisi mainitsemisen arvoista gastronomista historiaa, tuntuu istuvan suomalaisissa kummallisen tiukassa. Parasta pöytään rikkoo toivottavasti osaltaan tätä lyhytmuistisuutta ja opettaa arvostamaan ruokakulttuurimme pitkälle historiaan ulottuvia juuria.

Kasviksia sekaaneille

 

Ihme on tapahtunut! Rakenteettomasta, mauttomasta tofustakin voi saada oikein tehtynä hyvää. Jaa miten? Se selviää kohta...

Hanna Hurtta on pitänyt suosittua Hannan soppa -blogiaan jo kymmenen vuoden ajan. Melkoinen saavutus! Lähes yhtä pitkään olen myös lukenut ja tietysti kokkaillutkin Hannan reseptejä. Ihan mahtavan hyviä olivat esim. blogista bongatut täytetyt vietnamilaiset riisiletut. Nyt Hannan ohjeita on saatavilla kokonaisen kirjan verran hänen uunituoreessa esikoisteoksessaan Kasvis: ruokakirja (WSOY 2017).

Punajuuri-siskonmakkarapataa ja uusiutuvia perinteitä

Ammattikokiksi opiskellut ruokabloggari Mika Rampa on koonnut kotimaisista klassikkoherkuista ja omista lapsuusmuistoistaan ammentamiaan reseptejä yksien kansien väliin. Blogin nimeä kantava Perinneruokaa PRKL -teos (Tammi 2017) ei kuitenkaan sisällä hernekeiton, korvapuustien tai graavilohen valmistusohjeita, vaan Rampa on varustanut kotimaiset perinneruoat aivan uudella twistillä.

Tacopiiras ja kirjan täydeltä muita kasvisruokia

Kesälomakausi vetelee kohta viimeisiään ja moni raapii päätään arkiruokien suhteen. Meillä rutiini on selvä; viikonloppuna suunnitellaan maanantain ja torstain välille kasvisruokapainotteinen menu ja ostetaan kaikki tarvittava, jotta ruoanlaitto sujuu jouhevasti ja Pikkukokki ei ehdi päiväkodin jälkeen musertua nälkäkiukkuunsa. Eipä ole omena kauas puusta pudonnut tuon alhaisen verensokerin aiheuttaman hirmuisen murinan suhteen... Mutta mistä ammentaa ideoita viikon ruokalistaan?

Ihan ulkona Anikón kanssa

Törmäsimme Anikó Lehtiseen ensi kertaa vajaa neljä vuotta sitten panimoravintola Bryggerissä järjestetyssä pienimuotoisessa olut-tastingissa. Odotin silloin Pikkukokkia, joten oluenmaistelu jäi todellakin maisteluksi, mutta Bryggerin tarjoamat herkut ja Anikón asiantuntevat jutut painuivat sitäkin paremmin mieleen. Punavuori Gourmet -blogia pitävän Lehtisen Yks olut! -kirja (WSOY 2014) päätyi ilmestyessään O:lle kokoaamaani lahjapakettiin ja siitä on kokkailtu moneen kertaan maistuvia olutruokia.

Lehtisen uunituore teos, Ihan ulkona (WSOY 2017), ilmestyi sopivasti kesäkauden kynnyksellä. Kirja esittelee kattavan kavalkadin erilaisia helppoja reseptejä, joiden tuotoksia voi nauttia ulkotiloissa. Kunhan nyt vain tuo räntäsade ja jäätävä tuuli poistuisivat päiväjärjestyksestä ja antaisivat tilaa toukokuun auringolle. Tänään näyttää taas asteen lupaavammalta!

Espanjalaiset simpukat kuin suoraan Andalusian auringosta

"Tätä teen, kun kaipuu Andalusiaan yltyy ylitsepääsemättömäksi", toteaa Ariela Säkkinen espanjalaisista simpukoista upeassa uutuuskirjassaan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin (WSOY 2017). Maaliskuun alussa ilmestyneen kirjan valmistumisvaiheita pääsi seuraamaan jo kirjan Facebook-sivulla. Kun painotuore teos sitten avautui postipaketista, olin myyty. Kerrankin keittokirja, jonka reseptit voisi kokata läpi melkeinpä kannesta kanteen!

Ensimmäisenä resepteistä kokeiluun lähtivät tosiaan espanjalaiset simpukat. Heittämällä paras kokeilemamme simpukkaresepti. Espanjalaista makumaailmaa rakastava perheemme popsi kerralla kaksi kiloa (!) simpukoita. Kohta kolmevuotias Pikkukokki ja vanhempansa huokailivat lautasten äärellä yhtä innoissaan ihastuksesta. Liemen kaikki ainesosat olivat tasapainossa keskenään ja korostivat toistensa ominaisuuksia. Aromaattisen raikas appelsiini, umaminen serranokinkku, paahteinen sherry, hienostunut sahrami... Tätä ihanuutta tehdään vielä monta kertaa!

Säkkisen kulinaristiretket kattavat koko eteläisen Välimeren alueen Espanjan eteläosista Pohjois-Afrikkaan sekä Israeliin ja Palestiinaan. Kyseisillä alueilla asustanut, sittemmin töölöläistynyt Häkkinen on onnistunut kokoamaan esikoiskirjaansa joukon kiinnostavia ohjeita niin pienempään ja isompaan nälkään kuin makeanhimoonkin. Kirjasta huokuu elämänilo, suunnaton rakkaus ruokaa kohtaan ja muiden kanssa jaettujen ruokailuhetkien vilpitön lämpö. Kauniit kuvat ja selkeä taitto ovat piste iin päälle. Ainoana haasteena teoksen suhteen keksimme muutamassa reseptissä hyödynnettyjen harvinaisempien ainesosien löytymisen näiltä leveysasteilta.

Vaikka nyt on vasta maaliskuu, veikkaukseni on, että Andalusian auringossa tulee olemaan vuoden suosikkikeittokirjojani. Vahva suositus vaikkapa kevään juhlien lahjapaketteihin!

Espanjalaiset simpukat
1 kg sinisimpukoita
100 g serranokinkkua
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 punainen miedohko chili
0,5 ison luomuappelsiinin kuoriraaste
1 dl kuivaa oloroso-sherryä, (käytimme puolimakeaa Valdespino Olorosoa)
hyppysellinen sahraminluotteja
3 dl kuohukermaa
2 kevätsipulinvartta
1 ruukku silolehtipersiljaa
vastajauhettua mustapippuria

(tarjoiluun rapeakuorista leipää)

Puhdista simpukat, nouki joukosta mahdolliset avautuneet kuolleet pois ja laita kiinniolevat elävät yksilöt jääkylmään veteen odottamaan.

Suikaloi kinkku, kuutioi keltasipuli, hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi chili. Raasta appelsiinin oranssi kuoriosa talteen.

Kuumenna tilkka oliiviöljyä isossa kasarissa ja paista kinkkusuikaleita, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Lisää joukkoon sipulit, puolet chilistä ja appelsiininkuori. Kuullota muutaman minuutin ajan ja lisää sitten joukkoon sherry ja sahrami.

Anna kastikkeen kiehua pari minuuttia, lisää joukkoon kerma ja keitä vielä hetken verran. Rouhi joukkoon mustapippuria.

Kaada simpukoista vesi pois. Kuumenna kastike niin, että se kiehu täysillä. Lisää simpukat kasariin, peitä se kannella ja hölskyttele sisältöä niin, että simpukat peittyvät kastikkeeseen. Anna simukoiden porista vajaan viiden minuutin ajan kannen alla, kasaria välillä hölskytellen.

Nouki pois aukeamattomat simpukat ja koristele kasari kevätsipuli- ja chiliviipaleilla ja riivityllä persiljalla ennen tarjollenostamista. Tarjoile leivänsiivujen kera.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Organica - oodi aidolle ruoalle ja hyvinvoinnille

Olen viime aikojen vege-einesbuumia seuratessa ihmetellyt, milloin prosessoidusta lisäainemössöstä tuli tavoiteltavaa. Kasvispainotteisempi ruokavalio on - ilman muuta ja tietysti - välttämättömyys niin maapallomme kuin yksilönkin näkökulmasta. Mutta mutta. Eeropekka Rislakki tiivisti ajatukseni hyvin Viisi Tähteä -lehdessä: "Luonnollisuuteen ja luonnonmukaisuuteen liittyvät vaatimukset peittyvät hyvää tarkoittavan eettisyyden alle. Valinnan perusteena on ekologisuus ja eettisyys. Eettinen on synt_eettinen. Jokin tässä ei täsmää."

Tervettä vastapainoa eineshehktukselle tarjoaa painotuore Organica-opus, Marcel Hägglundin apujoukkoineen kasaama kokonaisvaltainen katsaus ihmisen hyvinvointiin. Jokaiselta 280 sivulta välittyy Hägglundin pirteän intohimoinen suhtautuminen hyvää elämää kohtaan sekä tietysti aito, luonnollinen ruoka sen avaintekijänä. Varsinaisesta tietokirjasta ei ole kyse, vaan teos on täynnä kansantajuista faktaa ja fiilispohjaista tarinointia, useasta erityppisestä lähteestä. Ja koska kirjan kantava teema on aattelepa ite, tuon myös tässä arvostelussa reippaasti omat kantani esiin.

Hägglund tiimeineen tarjoilee ratkaisumalleja erilaisiin arkisiin ja elämänhallinnallisiin pulmiin. Allekirjoitan täysin esimerkiksi kirjan ytimekkäästi esitetyt ratkaisut parempaan ruoanlaittoon ja arkiaterioihin (tosin listan kärjestä puuttuu se tärkein; ennakkosuunnittelu). Orgnica tarjoilee vinkkejä myös oleellisista keittiövälineistä, oivaltavasti kahdessa kategoriassa. Ensin käydään läpi perusasiat veitsistä mortteliin ja lämpömittarista jäätelökoneeseen (jes, kyllä, myös minun maailmassani jäätelökone on joka kodin perusvaruste!). Sitten päästään ruokahifistelijän toivelistan kimppuun. En edes ole osannut haaveilla Thermomixistä saati Pacojetista, mutta nyt kun niistä luki ja googlaili hieman lisää...

Kokin ruokakaappi -luku oli hyvistä raaka-aineista intoilevalle mukavaa luettavaa - massiivinen lista suklaasta savukylkeen oli oikea laadukkaiden ainesosien ylistyslaulu. Myös tietopaketti superfoodeista kuului samaan sarjaan (vaikka Hägglund olisikin voinut jättää mainitsematta, että lista noudattaa myös syövän vaihtoehtohoitojen ravintosuosituksia). Opin lisää esimerkiksi ruoan paistamiseen soveltuvista öljyistä. Jostain joskus kuulemani viisaus siitä, että laadukas extra-neitsyt-oliiviöljy kestää halpaversioita huomattavasti paremmin kuumennusta, sai vahvistuksen.

Kirjan lopun reseptiosuus hyödyntää aiemmissa luvuissa opeteltuja tekniikoita ja raaka-aineita. Tutuksi tulevat villiruoan eri muodot riistasta kalastukseen ja villiyrtteihin, sekä fermentoinnin ja vakumoidun matalalämpökypsentämisen (sous vide) perusteet. Organican ohjeella pyöräytät vaikkapa valloittavan villiyrtti-mojiton tai herkullisen hapankaalin. Kokeilunhaluinen asenne ja oikeat raaka-aineet, välineet ja menetelmät - siinä eväät parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.

Jos sinulla on mahdollisuus viljellä omaa kasvimaata, kirjassa on kattava perustietopaketti maaperän parantamisesta erilaisilla kompostointimenetelmillä. Vaikka nykyinen pihamme ei salli kuin pienimuotoisen yrttiviljelmän ruukuissa, mukaansatempaavasti kirjoitettu luku omavaraisesta viljelystä vei mukanaan. Jos vaikka meidänkin jengi vielä joskus saisi sen punaisen tuvan ja perunamaan...

Organican terveysosuuksiin on koottu enemmän ja vähemmän tutkittua tietoa lukijalle helposti lähestyttävään muotoon. Kirja nostaa esiin monia tärkeitä jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttavia valintoja, mutta taiteilee välillä turhan vaarallisilla vesillä. Osa väittämistä onkin pakko kyseenalaistaa. Kirjassa esimerkiksi todetaan, että liiallista hedelmäsmoothieiden syömistä pitää välttää, koska "tehokkaat tehosekoittimet muuttavat hedelmien ominaisuuksia". Maalaisjärki ja lukion pakollinen kemiankurssi eivät vielä avaa miksi näin olisi, joten kirjan tekijöiltä olisi kaivannut selityksiä tarkkoine lähdeviitteineen tämäntyyppisten väitteiden tueksi.

Karvat nousevat pystyyn myös tästä sivun 49 tekstikulusta, pehmentävistä sanamuodoista huolimatta: "Lukuisten kakkostyypin diabetesta ja jopa syöpää sairastavien ihmisten väitetään parantuneen pelkällä ruokavaliomuutoksella. Näissä tapauksissa ruokavalio on toki ollut hyvin tiukka, mutta hoito on perustunut pitkälle luonnolliseen ruokavalioon. Tämä aihe on erittäin herkkä, enkä ota syvällisemmin kantaa. Kannattaa hakeutua hoitoon sellaiselle ammattilaiselle/lääkärille joka käsittelee ruokavaliotasi ja terveyttäsi kokonaisvaltaisesti, eikä keskity vain sairautesi oireiden hoitamiseen lääkkeiden avulla." Ruokavaliomuutoksilla suht helpostikin kuriin saatavan elintasosairauden ja syövän rinnastaminen on edesvastuutonta. Olisihan pelkkä kakkostyypin diabeteskin jo toiminut aivan riittävän vakuuttavana esimerkkinä terveellisen ravinnon merkityksestä. Organican terveysosuuksista kannattaakin yksityiskohtiin paneutumisen sijaan napata onnistumisen ohjenuorakseen kolme tärkeää sanaa: luonnollisuus, kohtuus ja maalaisjärki.

Vielä lopuksi muutama sana teoksen ulkonäöstä ja rakenteesta. Kirjan taitto on tyyliltään selkeä ja arvokkaan asiallinen. Kauniit suuret kuvituskuvat ja klassiset lyijykynäpiirrokset ihastuttavat, mutta sisältöjä seurailevat pienet valokuvat ovat niihin nähden turhan kotikutoisia. Kirjan aluksi lukija saa kahlata peräti 30 sivua metatietoa kirjoittajista ja ohjeita lukumahdollisuuksista. Sama ote jatkuu läpi teoksen erilaisissa johdantopätkissä. Ehkäpä ylimääräinen toimituskierros olisi ollut paikallaan kirjan punaisen langan ja rakenteen napakammaksi jäsentämiseksi? Nykymuodossaankin kirja on mukavan monipuolinen ja inspiroiva teos, jonka toivon ilmestyvän niin innokkaiden kotikokkien kuin hyvinvoinnistaan huolehtivienkin lukulistoille.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Piparihiiren paras pikkujoululahja

 

Ruokastylisti Mima Sinclairin toinen oma kirja, Gingerbread Wonderland - 30 Magical Houses, Biscuits & Bakes on suomennettu sopivasti joulusesongiksi. Pipari-ihmemaa - 30 piparkakkuohjetta leivontaan ja koristeluun sisältää paitsi seikkaperäiset ohjeet perustaikinoiden ja koristeluiden tekemiseen, myös vinon pinon piparkakkutalojen kaavoja idioottivarmasta perustönöstä arkkitehtonisesti haastaviin luomuksiin. Kirjasta onkin iloa niin perusleipurille kuin taitavammallekin tekijälle. Kunhan joulu on vielä vähän lähempänä, meillä leivotaan kirjan ohjeella ainakin supersöpöjä minipiparkakkutaloja.

Pipari-ihmemaasta löytyy myös valikoima muunlaisia pipariherkkuja makusiirapista murupiirakkaan. Valitsin ensimmäisenä testiin piparikierrepullien ohjeen. Taikina sai kivasti jouluista makua inkivääristä ja kardemummasta (olin myyty siinä vaiheessa, kun Sinclair kehotti jauhamaan taikinaan kuuden vihreän kardemummapalkon siemenet). Joulufiilistä lisäsi voista, fariinisokerista ja piparkakkumausteista pyöräytetty syntinen täyte.

Sinclairin taikinaohje on omaan perinteiseen luottoreseptiini nähden nurinkurinen, mutta nerokas. Kardemummalla maustettu maito kiehautetaan, mikä tuo kardemumman maun ihanan intensiivisesti esille. Taikina jätetään myös intuitionvastaisen tahmaiseksi ja löysäksi, mutta kymmenen minuutin (katsoin kellosta) vaivaamisen jälkeen puhtaassa öljytyssä kulhossa kohotettu taikina kuitenkin leipoutuu yllättävän kauniisti. Ja on aivan upean pehmoista!

Reseptissä kuivahiivan määrä oli kerrottu epämääräisesti pussimitalla, mutta pienellä pohdinnalla (14 dl = 910 g jauhoja. 1 g kuivahiivaa nostattaa 70 g jauhoja, joten kuivahiivaa tarvitaan 13 g.) siitäkin selvittiin. Suomessa on myynnissä ainakin 7g ja 11 g pusseja, joten hiivan määrää voinee hyvin säätää sen pohjalta.

Tein taikinasta kirjan mallin mukaisia kierrepullia, mutta mieli teki pyöritellä äitini opettaman mallin mukaisesti myös solmupullia eli vintturoita. Jälkimmäisistä tuli näillä nakkisormilla kivamman näköisiä, joten ne päätyivät Pikkukokin rakkaan Poron ihmeteltäväksi valokuvaan asti.

Pikkukokista puheen ollen, heppu on nyt vihdoin 2,5 vuoden kypsässä iässä hahmottanut, että hän jää jostain paitsi muiden syödessä sokeriherkkuja. Kauan siinä kestikin! Osallistuttuaan innokkasti taikinan tekoon, sen kaulitsemiseen ja kierteiden tekemiseen ei ollut kysymystäkään, etteikö Pikkukokki olisi myös saanut maistaa itse tekemäänsä pullaa. Hyvin upposi uunituore vehnänen maiskutuksen säestämänä, mutta herran ykkösherkkua - kuivattuja aprikooseja - ei pulla ainakaan vielä syrjäyttänyt.

Piparkakkukierrepullat
taikina:
1 rkl kardemummansiemeniä jauhettuna (12 palkoa)
6 dl täysmaitoa
100 g voita
14 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 rkl inkiväärijauhetta
13 g kuivahiivaa
1 dl valkoista sokeria
1 tl merisuolaa
2 kananmunaa

muut aineet:
1 rkl oliiviöljyä
2 kananmunaa
0,5 dl raesokeria

piparitäyte:
1 luomuappelsiini
200 g voita
2 dl fariinisokeria
4 tl inkiväärijauhetta
2 tl ceyloninkanelijauhetta
1 tl raastettua muskottipähkinää
0,5 tl jauhettua neilikkaa
1 tl merisuolaa

Jauha kardemummasiemenet morttelissa. Kaada maito ja kardemummajauhe pieneen kattilaan ja kiehauta. Ota kattila liedeltä, lisää joukkoon voi ja anna nesteen jäähtyä 42-asteiseksi.

Siivilöi inkivääri, kuivahiiva, sokeri ja suola vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita huolellisesti, kunnes mausteet ovat levinneet tasaisesti. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja sekoita joukkoon kananmunat. Kaada mukaan myös 42-asteinen maitoseos ja vaivaa ainekset mieluiten koneella tasaiseksi, tahmeaksi taikinaksi.

Vaikka taikina vaikuttaa todella löysältä, älä lisää enempää jauhoja. Jatka taikinan vaivaamista kymmenen minuutin ajan. Sitkastuessaan taikina alkaa irrota kulhon reunoilta ja muuttuu vähitllen käsiteltäväksi.

Voitele toinen kulho oliiviöljyllä ja kaavi taikina kulhoon. Peitä kulho liinalla ja siirrä vedottomaan lämpimään paikkaan, kuten hetken päällä olleeseen uuniin, kohoamaan. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi, tähän menee puolisen tuntia.

Valmista taikinan kohotessa piparitäyte. Raasta appelsiinin oranssi kuoriosa talteen ja sekoita se kuivamausteiden, voin ja sokerin kera tasaiseksi tahnaksi. Tahna saa olla huoneenlämpöistä, jotta se on helppo levittää.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja käsittele sitä jauhotetuin käsin. Leikkaa taikina kahtia ja kaulitse puolikas taikinasta suorakaiteen malliseksi ohueksi levyksi. Levitä puolet piparitäytteestä nuolijalla tasaiseksi kerrokseksi taikinan pinnalle. Taita taikina kolmin kerroin ja leikkaa levy parin sentin levyisiksi viipaleiksi. Kieputa viipaleet kierteiksi tai solmuiksi ja asettele leivinpaperille uunipellin päälle. Toista sama toisella taikinapuoliskolla ja piparitäytteellä. Kohota pullat rauhassa kaksinkertaisiksi, tähän menee jälleen puolisen tuntia.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki haarukalla ja voitele pullat kevyesti kananmunalla. Ripottele pullien pinnalle raesokeria. Paista pullia 180-asteisessa kiertoilmauunissa n. 10 minuutin ajan tai kunnes pullat ovat kullanruskeita.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Maapähkinä-suklaapatukat ja sivukaupalla muita terveysherkkuja

Hyvinvointivalmentaja Hanna Stolt on julkaissut toisen keittokirjansa. Herkku - ravintorikasta ruokaa koko perheelle  (Readme 216) ei saarnaa lukijalleen elämänmuutoksesta. Päinvastoin, ismitön opus näyttää Stoltin perheen oman esimerkin voimin, miten laadukas, prosessoimaton ruoka nivoutuu vaivattomasti osaksi lapsiperheen elämää.

Uskon Stoltin tavoin vahvasti yhdessä tekemiseen. Ruokien suunnittelu ja kaupassakäynti, ruoanlaitto (+ maistelu sen tärkeänä osana) sekä ruokailu ovat perheemme yhteistä aikaa. Tällä yksinkertaisella reseptillä pyrimme kasvattamaan ennakkoluulottoman ja uusista makuelämyksistä innostuvan pienen kulinaristin. Veikkaan, että Pikkukokki osaa nimetä esimerkiksi enemmän kasviksia kuin keskiverto aikuinen - ja rakastaa niitä kaikkia!

Stolt puhuu kasvisten lisäksi myös sesonkien, luomun ja ravintorikkaiden raaka-aineiden puolesta. Tutut jutut kuten taatelit, ceyloninkaneli, vanilja, hunaja, kookos ja kaakao saavat kirjassa seurakseen joukon eksoottisempia ainesosia moringasta lucumaan ja spirulinaan.

Halusin testata kirjasta ensimmäisenä koukuttavan herkullisen kuuloista Snickers-tyylisten patukoiden ohjetta. Ostoslistaan ilmestyi ihan uudenlaisia tuotteita, ja pian etsimme hyllyjen välistä kookoskermaa ja -öljyä, kaakaovoita ja raakakaakaojauhetta. Kaikkia aineksia oli helposti saatavilla ihan perusmarketista.

Aloittelevalle Herkuttelijalle maapähkinäpatukoiden ohjeteksteillä pärjäsi, mutta yksityiskohtaisemmista neuvoista ei olisi ollut haittaa. Suklaakuorrutteen levitys ei onnistunut kirjan menetelmällä, mutta sovelsimme ja saimme kuin saimmekin patukat kuorrutettua.

Valmiit patukat olivat todella tuhteja, mahtavia herkkupaloja. Ehdoton suosikkini oli samettinen, taateleilla makeutettu karamellitäyte. Toffeemaisen tahnan olisi voinut lusikoida ihan sellaisenaan! Makeat reseptit ovatkin kirjan vahvuus ja korvamerkitsin kokeiltavaksi heti ainakin banoffee-raakakakun ja banaani-pekaanipähkinämuffinien sekä kookospallojen ja -macaronien ohjeet. Suolaisista ohjeista testiin pääsevät ainakin aasialaisvaikutteinen, nerokkaasti lasipurnukkaan koottava lounaskeitto sekä simppeli parsakaalimousse.

Kirjan taitto on väljä ja Stolt luottaa vahvasti kuvalliseen kerrontaan. Kesäisen ilmavat kuvat perheen yhteisistä herkutteluhetkistä toistavat kauniisti reseptien selkeää, tervehenkistä linjaa. Toisaalta 304-sivuiseen kirjaan olisi helposti mahtunut enemmänkin reseptejä fiilistelevän kerronnan kärsimättä.

Jos pohdit sopivaa täytettä esimerkiksi lapsiperheelle pukinkonttiin, Herkku on varma valinta, josta riittää iloa pitkäksi aikaa.

Karamelli-nougatpatukat (16 kpl)
nougat:
100 g cashewpähkinöitä
50 g saksanpähkinöitä
0,75 dl kookoskermaa
0,5 dl kookosöljyä
2 rkl vaahterasiirappia
0,25 tl vaniljajauhetta (1 ceyloninvaniljatangon siemenet)
0,25 tl hienoa merisuolaa
80 g mantelijauhetta

karamelli:
1,25 dl kookosöljyä
280 g kivettömiä mehukkaita taateleita
140 g sileää maapähkinävoita
0,75 dl kookoskermaa
0,5 tl hienoa merisuolaa

päälle:
150 g suolattuja ja paahdettuja maapähkinöitä

suklaakuorrute:
180 g kaakaovoita
2,5 dl raakakaakaojauhetta
0,5 dl kookosöljyä
0,75 dl vaahterasiirappia

Valmista nougatmassa. Mittaa mantelijauhetta lukuunottamatta kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon mantelijauhe ja pyöräytä seos vielä tasaiseksi. Levitä seos kahteen suorakaiteenmuotoiseen silikoniseen leipävuokaan (tai käytä mitä tahansa vuokaa ja vuoraa se leivinaperilla. Siirrä nougatlevyt pakastimeen jähmettymään.

Valmista karamellimassa. Sulata kookosöljy juoksevaksi. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi massaksi. Kun nougatmassa on jähmettynyt, levitä karamellimassa sen päälle. Ripottele karamellin pinnalle suolapähkinät ja painele ne kevyesti kiinni karamellimassaan. Siirrä levyt takaisin pakastimeen ja pakasta niitä vähintään kaksi tuntia.

Valmista suklaakuorrute. Sulata kaakaovoi ja sekoita kaikki ainekset tasaiseksi.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja nosta uuniritilä sen päälle. Irrota nougatkaramellilevyt vuoista ja leikkaa ne suklaapatukan levyisiksi palasiksi.

Nosta patukat ritilälle ja valuta suklaata niiden päälle (oma versio: pyöritä kahta haarukkaa apuna käyttäen patukat kauttaaltaan suklaasulassa ja nosta ne ritilälle jähmettymään).

Säilytä patukoita jääkaapissa tai pakastimessa.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Vaca frita ja arvostelu kirjasta Don't miss a bite

WSOY toimitti meille arvostelukappaleeksi uutuakaisen kirjan "Don't Miss a Bite - Makuja ja muistoja maailmalta". Kirjan kirjoittaja on suomalais-bulgarialainen malli ja elokuvanäyttelijä, New Yorkissa asuva Vera Jordanova. Kirjaan on koottu kirjoittajan suosikkireseptejä ympäri maailmaa, jonka vuoksi kirjasta ei ehkä ihan suoraan löydä mitään yhteistä linjaa resepteille, hyvän maun lisäksi.

Kirja on jaettu selkeästi neljään osaan: "aamiaiset ja brunssi", "lounaat", "päivälliset" ja "jälkiruoat". Sivuja kirjassa on noin 250, joilla 100 reseptiä. Jokaiselle jotain siis aivan varmasti.

Silmäilimme aluksi kirjaa läpi, samalla kiinnostavia reseptejä poimien ja näin päädyimme kokeilemaan ensimmäisenä vaca fritaa. Tämän kuubalaisen ruokalajin resepti on ilmeisesti peräisin Miamista, Little Havanan alueelta. Vaca frita on melko yksinkertainen ruokalaji, joka tosin vaatii hieman marinointiaikaa. Kirjan resepti oli tämän ruokalajin osalta ainakin nappisuoritus, ei mitään valittamista. Juuri sellaista ruokaa, josta itsekin pidämme, maukasta ja mutkatonta.

Vaca fritan lisäksi olemme kokanneet kirjasta valkoviinissä paistettuja katkarapuja sekä persikka-pekoni-possupannua. Jälkimmäinen näistä oli todella maukas, suorastaan loistava ruoka, josta julkaisemme hieman myöhemmin oman muunnelmamme, joten malttakaa vielä hetki. Possun kaverina tuossa ruuassa toimi äärettömän hyvin tumma rommi sekä makeutta tuovat hedelmät. Chili tuo ruokaan vielä kaiken lisäksi mukavan pienen potkun. Tätä kannattaa tehdä, useasti.

Katkarapuannos taasen epäonnistui surkeasti. Vika ei varmaan ollut silti reseptissä, vaan omissa raaka-aineissamme. Käytimme pakastettuja rapuja, jotka olimme sulattaneet kyllä jääkaapissa reilun vuorokauden aikana, mutta kun ravut oli tarkoitus paistaa valkoviinissä, meillä pannuun muodostui lähinnä keitto. Ravuista irtosi siis aivan liikaa nestettä, jotta ruuan olisi voinut paistaa. Parin kikan jälkeen saimme pelastettua vielä annokset, mutta lopputulos ei silti ollut mikään erikoinen. Tuoreista, vasta merestä nostetuista ravuista tehtynä tämäkin olisi voinut olla hieman erilainen kokemus.

Yhteenvetona voi silti ilman muuta todeta, että kirjaan kannattaa tutustua. Meillä tämä on ollut yllättävänkin ahkerassa käytössä siitä asti, kun se postiluukkuun kolahti. Seuraavaksi testiin taitaa päätyä kirjan reseptit "ceviche mixto leche de tigren kera" ja "viskipäärynät filotaikinaruuduilla". Kuulostaa ainakin melko houkuttelevalta!

Alla vielä vaca fritan resepti ja ohjeet siitä, kuinka me tuon herkun valmistimme.

Vaca frita
1,2 l vettä
2 vihreää paprikaa
4 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti
15 korianterinsiementä
5 mustapippuria
1 tl suolaa
5 rkl kuivaa sherryä
750 g naudan kuvepaistia (flank steak)
yhden limetin mehu
reilu maustemitta jeeraa
2 rkl oliiviöljyä
2 tuoretta limettiä

Valmista ensin keitinliemi. Kaada vesi  isoon laakeaan kattilaan. Kuutioi paparikat ja kaksi keltasipulia reiluiksi lohkoiksi ja heitä veden sekaan. Murskaa kolme valkosipulinkynttä ja heitä myös veden joukkoon. Lisää laakerinlehti, korianterinsiemenet, mustapippurit ja suola sekä 4 rkl sherryä kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi.

Lisää kuvepaisti kiehuvaan veteen, leikkaa tarvittaessa kahtia, jotta se mahtuu kattilaan. Hauduta kannen alla liemessä tunnin ajan.

Nosta lihat lautaselle ja anna lihanpalojen jäähtyä kokonaan. Valmista marinadi, ota isohko kulho ja purista sinne limetin mehu. Lisää joukkoon 1 murskattu valkosipulinkynsi sekä jeera. Sekoita.

Kun liha on jäähtynyt, revi se suikaleiksi haarukoiden avulla. Lisää lihasuikaleet marinadin joukkoon, peitä kulho ja anna maustua vähintään tunnin ajan huoneenlämmössä.

Viipaloi kaksi sipulia suikaleiksi ja kuullota sipulit öljyssä pannulla; noin 3 minuuttia. Lisää joukkoon ripaus suolaa sekä 1 rkl sherryä. Paista sipuleita vielä niin kauan, kunnes kaikki neste on haihtunut ja nosta sipulit tämän jälkeen syrjään.

Lisää pannulle öljyä ja kippaa lihasuikaleet pannuun. Paista riivittyä lihaa pannulla noin 10 minuuttia tai kunnes liha on sopivan rapsakkaa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ota pannu liedeltä ja sekoita sipulit lihan joukkoon. Tarjoa limettilohkojen kera.

Yhteistyössä WSOY.

Jauheliha-sienimuhennos

Verna Kaunisto-Feodorow on koonnut makumuistojaan yksiin kansiin kirjassaan Reseptien aarteet sukupolvelta toiselle (2014). Kyseessä ei siis ole vain keittokirja, vaan kirjoittajan omat lapset mukaan lukien opus antaa välähdyksen yhteensä viiden sukupolven elämästä. Nämä pikku tarinat sekä hauskat kuvat vanhoista käsinraapustetuista reseptilappusista ovatkin teoksen parasta antia, antaen samalla siivet omille lapsuusmuisteloille.

Arvostelukappaleena saamassamme kirjassa on omat lukunsa kasvis-, kala- ja liharuuille, mutta myös alkuruuille, juomille ja säilykkeille. Lisäksi oman osansa saavat jälkiruuat ja leivonnaiset. Lukujen sisällä on vielä omia alateemoja - vaikkapa kaali - ja myös vuodenkierron juhlat laskiaisesta jouluun ovat päässeet kirjan sivuille.

Periaatteessa Kaunisto-Feodorowin  teos esittelee kotimaisia klassikkoruokia eri vuosikymmeniltä, mutta ei sitten aivan kuitenkaan - esimerkiksi kirjan hernekeitto-ohjeeseen sisältyykin odotuksista poiketen tomaattia, valkoviiniä ja sitruunaa. (Kaunisto-Feodorow tosin muistuttaa lukijoitaan myös siitä, että suomalaiset kotoiset perinneruokamme ovat pääosin peräisin viime vuosisadan sota-ajalta ja pulavuosilta. Ennen sotia yläluokan pöydissä nähtiin vuosisatojen aikana huomattavasti laajempi valikoima raaka-aineita oliiviöljystä sahramiin, hummerista kaviaariin ja kaakaosta viineihin.)

Tästä syystä jäin hieman arpomaan, kelle reseptikokoelma on lopulta suunnattu. Kirjoittajan omalle perheelle ja suvulle tietenkin, mutta entä kustantajan näkökulmasta? Ruuanlaittoa harrastavalle reseptit ovat aika arkisen yksinkertaisia, ja kokkailu-uraansa aloitteleville taas tämäntyyppisessä opuksessa esimerkiksi se perinteistä perinteisempi hernekeiton ohje olisi Kaunisto-Feodorowin tuunaamaa versiota oleellisempi. Tästä huolimatta olisin kuitenkin helposti valmis antamaan kirjan vaikkapa valmistujaislahjaksi tai omaan kotiinsa muuttavalle nuorelle hyödylliseksi tuparilahjaksi.

Valitsimme ensimmäisenä kirjan ohjeista arki-illan kokkailukokeiluun Kaunisto-Feodorowin Eija-tädin jauheliha-sienimuhennoksen. Kotoista lohturuokaa parhaimmillaan keitinperunoiden ja etikkakurkkulohkojen kera! Kuola valuen jäämme myös odottamaan matikka-aikaa, jolloin pöytään pääsevät herkullisen kuuloiset majoneesiin dipattavat friteeratut madesuikaleet.

Sieni-jauhelihamuhennos
200 g suppilovahveroita
1 keltasipuli
400 g sika-nautajauhelihaa
reilu ripaus currya
2 rkl erikoisvehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa
merisuolaa
mustapippuria

Hienonna sipuli ja sienet aivan pieneksi silpuksi. Kuullota sipuleita öljyssä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, lisää lämpöä ja heitä jauheliha sekaan paistumaan. Sekoita joukkoon sienisilppu sekä curryä maun mukaan. Hauduttele muhennosta ilman kantta, kunnes neste on haihtunut. Kääntele sekaan jauhot ja sekoita, kunnes seos alkaa paksuuntua. Kaada sitten joukkoon kerma ja mausta seos lopuksi suolalla ja pippurilla. Hauduta vielä vartin verran ennen tarjoilua.

Yhteistyössä Gummerus Oy. Kirjan kuva: Gummerus Oy.

Marc Aulénin minttuhernari Nordic Dynamitella

Blogiimme on sen reilun vuoden olemassaolon aikana päätynyt peräti 22 keiton reseptit, joten kun meille tarjoutui mahdollisuus saada arvostelukappale Sopat! -kirjasta, tartuimme heti innolla kauhan- ja kynänvarteen.

Marc Aulénin keitokset ovat tulleet minulle aiemmin tutuksi Kruununhaassa sijaitsevan, vuonna 2010 avatun Qulma-ravintolan kautta. Aiemmassa työpaikassani Qulman tarjoama kolmen keiton buffet oli yksi lounassuosikeistamme ja kävimmekin usein maistelemassa Aulénin kekseliäitä soppia ja herkullisia lisukkeita. Qulmassa on tullut myös todistettua, että keitoillakin voi saada itsensä ahdettua melkoiseen ähkyyn!

Mutta palataanpa takaisin kirjaan. Aulénin soppafilosofia lähtee siitä, että edullisistakin raaka-aineista saa niitä kaikessa yksinkertaisuudessaan kunnioittamalla loihdittua mahtavia makunautintoja, ja vieläpä nopeasti. Aulén noudattaa tätä periaattettaan kirjansa reseptiikassa hyvinkin johdonmukaisesti, joten ohjeet ovat selkeitä ja tarvittavien ainesosien määrä pysyy maltillisena ja lähikauppaystävällisenä. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole tappanut luovuutta -päinvastoin! Kirjan ja Qulman lounaiden perusteella Aulénin tavaramerkiksi ja vahvuudeksi muodostuu juuri ennakkoluuloton makujen yhdistely.

Toisaalta samainen yksinkertaisuus ja nopeuden tavoittelu on ainakin itselle läpi koko kirjan toistuvuudessaan myös sen kompastuskivi; meillä kun keittiössä viihdytään usein kelloon katsomatta näpertelemässä ja uskotaan, että ne kirjan resepteistä karsitut "ylimääräiset" työvaiheet, kuten vaikkapa keitossa käytettävien kasvisten paahtaminen, tuovat makuun vaivan arvoisen lisän. Samaan hengenvetoon on kuitenkin lisättävä, että nopeasti valmistuvan, silti innovatiivisen ja herkullisen arkiruoan kokkaaminen on yhtä lailla tavoiteltava taitolajinsa. Tähän tarkoitukseen Sopat! tarjoaakin monta hyvää oivallusta ja uutta makukokemusta.

Yksi tällainen raikas tuulahdus on Aulénin keksimä minttuhernekeitto, joka saa potkunsa kirjan mainiossa lisuke-osuudessa kuvatusta, mm. reilusti habaneroa, puolukkaa ja rusinoita sisältävästä Nordic Dynamite -chilitahnasta.

Minttuhernari (3 hengelle)
1 keskikokoinen keltasipuli
1 isohko jauhoinen peruna
0,75 l kasvislientä
2 ml tulista chilitahnaa (esim. Nordic Dynamitea, jonka ohje löytyy kirjan sivulta 87)
400 g pakasteherneitä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl valkoista sokeria
0,5 dl tuoreita mintunlehtiä
0,5 dl smetanaa

Kuori ja kuutioi sipuli ja porkkana. Lisää kuutioit kattilaan yhdessä kasvisliemen, chilitahnan, herneiden, sitruunamehun ja sokerin kera ja keitä aineksia puolen tunnin ajan. Lisää joukkoon minttu ja smetana ja soseuta keitto tasaiseksi. Tarjoile.

Yhteistyössä Gummerus Oy. Kirjan kuva: Gummerus Oy.