31. tammikuuta 2017

Paluu Madeiralle

Vietimme kaksi heinäkuista viikkoa Atlantin vehreällä paratiisisaarella Madeiralla. Ensimmäisellä, vuoden 2013 reissulla ennakkokäsitykset tylsästä eläkeläiskohteesta romuttuivat täydellisesti ja kummallekin jäi fiilis, että Madeiran kauneutta pitää päästä ihastelemaan vielä uudelleen. Siispä tuumasta toimeen ja kahden viikon matka varaukseen.

Lapsiperheenä annamme arvon suorille lennoille, joten nappasimme kohtuuhintaisen pakettimatkan kivalla keskustahotellilla. Hotel Four Views Baía sijaitsee pääkaupunki Funchalin länsiosassa, kymmenen minuutin reippailumatkan päässä suoraan ylös pääkadun isolta suihkulähde-liikenneympyrältä. Todellakin suoraan ylös. Upeiden maisemien lisäksi hotellivalinta takasi myös huiman kunnonkohotuksen, kun marssimme katuja lastenrattaiden kanssa ylös-alas. Onneksi Pikkukokin ketterissä kärryissä on kolme isoa rengasta. Hotellivalinta oli silti mitä mainioin, sillä keskustahotelliksi paikassa oli mukavankokoinen ja -lämpöinen uima-allas, jossa iltapäivällä oli mukava käydä pyörähtämässä ennen paluuta keskustan ravintoloihin.

Aikaisemmalta matkalta muistiin oli jäänyt muutama hyvä ravintola, joihin halusimme ehdottomasti palata. Tunnelmallinen Restaurante Armazém do Sal oli paluun arvoinen ja päädyimme syömään siellä kahtena iltana - kummankin pitemmän maistelumenun, mitä ravintolassa sillä hetkellä oli tarjolla.




Toinen aiemman reissun suosikkiravintola, Beef and Wines, lunasti myös odotukset ja kuinka ollakaan, söimme sielläkin kahtena iltana. Kun pakollinen churrasco/rodízio-ahminta saatiin hoidettua ja ihanaa miekassa grillattua picanhaa tuli korvista, oli aika tutustua ravintolan muihin antimiin. Perinteinen pitkään hauduteltu vuohipata vei kielen mennessään. Beef and Winesin massiivinen viinilista on vaikuttavaa luettavaa, mutta onneksi tarjoilijamme tiesi täsmälleen mitä suositella. Jälkiruoaksi maistelimme tietysti vuosikertamadeiraa. Vuoden 1969 D'Oliveiran Sercial, oh wow...



Funchalin länsipuolella, ehkä puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Câmara De Lobosin pikkukaupungissa sijaitsee kaksi mainiota ravintolaa; liharavintola Vila da Carne ja kalaravintola Vila do Peixe (jep, täälläkin tuli käytyä siis lounastamassa kahdesti). Ravintoloista on hienot näkymät keskustan yli merelle. Vaikuttavin näky on kuitenkin metriset espetada-lihavartaat, perinteiseen tapaan laakeripuusta veistetyssä kepukassa avotulella grillattuna. Mahdoton vastavalo pilasi vartaista otetut kuvat, mutta allaoleva alkuruokana tarjoiltu makkaravarras antaa jonkinlaisen käsityksen homman mittasuhteista.




Funchalin itäisessä keskustassa sijaitsee pieni keltasävyinen linnoitus, jonka muurit nykyään suojelevat nälkäisiä turisteja Atlantin tuulilta. Restaurante Do Forte on melkoisen turistinen, mutta kuitenkin kertakäynnin arvoinen paikka. Liukuhihnatyönä tehdyt annokset ovat kauniita, mutta itseään toistavia, ja mielikuva vain vahvistuu kurkkiessa naapuripöytien samoista elementeistä koostuvia annoksia. Ihan kiva, muttei lainkaan spesiaali kokemus.



Jos mieleenpainuvia kokemuksia haetaan, niin vanhankaupungin Lá Ao Fundon nimi kannattaa painaa mieleen. Jos käy tuuri, ja satut tietämään mitä listan ohi tilata, edessä on show. Herra maestro, chef Jaime Cruz tulee pöytäsi vierelle pyöräyttämään sellaisen tartar-annoksen, että heikompaa hirvittää. Vannoutuneena tartarin ystävänä nautin suuresti jokaisesta haarukallisesta, joita siis todellakin riitti. Ravintolan muukin, mukavasti fuusiotyylinen tarjonta oli kaikin puolin mainiota ja söimme paikassa lopulta kertaalleen lounasta ja kahdesti illallista.



 Madeiranmatka ei olisi Madeiranmatka ilman illallista meren antimiin keskittyvässä ravintolassa. Koska pidimme viimeksi Marisqueira Lareira Portuguesan annoksista, päätimme ottaa varman päälle ja varata pöydän jälleen sieltä. Turvallisuushakuisuus jatkui menun suhteen ja tilasimme saman taskurapuannoksen ja grillatut madeiranlobsterit kuin viime kerrallakin. Aivan yhtä herkullista, onneksi!



Uusiakin ravintolatuttavuuksia matkaan toki mahtui. Ydinkeskustan O Calhau tarjosi trendisapuskaa, mutta kivalla tvistillä. Pihvin paistaminen pöydässä kuuman kivilaatan päällä oli toki mahdollista melkein jokaisessa Funchalin ravintolassa (mikä lie turisti-innostus), mutta O Calhaussa asia hoidettiin astetta tyylikkäämmin. Tonnikalapihvin pystyi itse paistamaan haluamaansa kypsyyteen tulikuumalla mustalla rantakivellä. Madeiralaiset syövät tonnikalansa jostain käsittämättömästä syystä yleensä kypsänä, joten oman elämänsä huippukokkina toimiminen oli tämän ruokalajin suhteen tervetullut vaihtoehto.


Suosikkipaikkojemme listalle pääsi vanhan kaupungin sivukujalla sijaitseva kotoisa Taberna Madeira. Raikkaalla otteella pidetty paikka tarjosi mainion valikoiman tapaksia suurempia, ración-tyyppisiä jaettavia annoksia, jotka toimivat niin lounaalla kuin illallisellakin.


Teen ystävän pakollinen pit stop on Funchalin keskustassa sijaitseva Loja do Chá Madeira. Yritäpä poistua sieltä ilman tuliaisia! Myös vitriinin kakut ovat suussasulavia.


Tuliaisista puheen ollen. Viime reissulla satuimme ummikkoina maistamaan vuosikertamadeiran parhaimmistoon kuuluvaa Blandys'n Terrantez 1976:ta. Palasimme takaisin Blandys'n myymälä-ravintolaan ja kokeilimme suosikkimme rinnalla vuotta nuorempaa Terrantezia. Pullo mahtavaa seiskakutosta tarttui mukaan myös kotiinviemisiksi, ja nyt vain ihmettelemme, koska moisen ihanuuden voisi kuvitella avaavansa.


Sokerina pohjalla suosittelemme lämpimästi kiipeämään Funchalin itälaidan rantatietä pitkin ylös maauimalan ohi, pysähtymään viinilasilliselle rentoon, jopa hipsterihenkiseen Barreirinha Bar Café'seen ja jatkamaan siitä vielä mäen ylös O Tascoon asti. Välipalaksi maistuu ah-niin-murealla, marinoidulla mustekalalla täytetty sämpylä, suurempaan nälkään taas kannattaa tilata ración-tyyppisiä jaettavia annoksia - ja tietysti paljon sitä taivaallista mustekalaa.


Kahden viikon lomasta vietimme ensimmäisen puoliskon Funchalissa ja sen lähettyvillä, toisella viikolla taas vuokrasimme auton ja kiersimme saarta ristiin rastiin. Pikkukokki oli kesällä vasta vähän päälle kahden, joten levada-patikoinnit jäivät tällä kertaa välistä. Autollakin pääsi kuitenkin näkemään toinen toistaan kauniimpia maisemia. Pohjoisrannikon pikkutiet ja vettä valuvat pilkkopimeät tunnelipahaset ovat hurjia, mutta kokemisen arvoisia. Älä kuitenkaan lähde noille teille liian isokokoisella autolla, jotta hullut ohittelijat ja kapeat tienpätkät eivät käy liian hurjiksi. Erityisesti São Jorgen suunnasta São Vicenteen ajaessa tulee vastaan pätkiä, joissa pelkääjän paikalla oli pakko vain laittaa silmät kiinni ja toivoa parasta.



30. tammikuuta 2017

Melanzane alla parmigiana


Melanzane alla parmigiana vaiko kenties parmigiana di melanzane - rakkaalla herkulla on Italiassa monta kirjoitusasua. Yksinkertaisimmillaan melanzanen voi koota tomaattimurskasta, munakoisoviipaleista ja juustoraasteesta, mutta näkemällä hieman vaivaa melanzanen voi viedä aivan uusille leveleille. San Marzanoista hartaudella kasaan keitetty, punaviinistä syvyyttä saava kastike ei synny hetkessä töiden jälkeistä nälkää lieventämään, mutta onneksi tämä laatikkoruoka vain paranee uudelleenlämmittäessä.

Ohjeeseen löytyi vinkkejä kotoisasti Savon Sanomien suunnalta.

Melanzane alla parmigiana
6 munakoisoa (n. 1800 g)
0,5 dl oliiviöljyä
4 x 125 g mozzarella di bufalaa
200 g parmesaania
2 dl basilikanlehtiä

tomaattikastike:
2 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
2 dl punaviiniä
1600 g kuorittuja säilyketomaatteja (mieluiten San Marzano)
2 rkl tomaattipyreetä
1,5 rkl kuivattua basilikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 tl valkoista sokeria
2 tl vastajauhettua mustapippuria
1 tl merisuolaa

Itketä munakoisot. Leikkaa koisot pitkittäin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi, ja ripottele leikkuupinnoille suolaa. Anna nesteiden irrota vajaan puolen tunnin ajan ja kuivaa koisot nukkaamattomalla keittiöpyyhkeellä.

Valmista tomaattikastike. Kuutioi keltasipulit ja hienonna valkosipuli. Kuullota näitä isossa kattilassa öljyssä kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon punaviini ja nosta lämpöä niin, että neste kiehuu reippaasti. Keitä kastiketta kasaan, kunnes siitä on vajaa puolet jäljellä.

Lisää kattilaan säilyketomaatit, tomaattipyree, basilika, oregano, sokeri, mustapippuri ja suola. Hauduta kastiketta kannen alla kaksikymmentä minuuttia, nappaa kansi pois ja kiehauta kastiketta kasaan vielä kymmenen minuutin ajan.

Levitä munakoisoviipaleet vieri viereen kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ja voitele koisot kevyesti oliiviöljyllä. Paista viipaleita 225-asteisessa kiertoilmauunissa 20 minuutin ajan tai kunnes siivut ovat ottaneet mukavasti väriä.

Riivi mozzarellapallot palasiksi ja raasta parmesan. Silvi basilikanlehdet pienemmiksi.

Kokoa melanzane. Levitä ison uunivuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta ja lado kastikkeen päälle kerros munakoisoviipaleita. Lisää päälle kerroksittain kastiketta, mozzarellaa, parmesania, basilikaa ja taas koisoviipaleita niin, että lopulta päällimmäiseksi tulee kastiketta ja juustoja.

Paista melanzanea puolen tunnin ajan 200-asteisessa kiertoilmauunissa. Anna melanzanen jäähtyä ja vetäytyä rauhassa ennen tarjoilua.

25. tammikuuta 2017

Taroccojäätelö


Italialainen Tarocco on veriappelsiinilajikkeiden helmi - mahtavan aromaattinen, mehukas ja makea hedelmä. Kun mehun keittää kasaan, siirapilla voi maustaa esimerkiksi kotitekoisen jäätelön. Kauniin keltainen jäätelö maistuu yhtä aikaa sekä keväisen raikkaalta että täyteläisen kermaiselta.

Veriappelsiinijäätelö jäätelökoneella
2 dl kuohukermaa
2 dl kevytmaitoa
4 kananmunankeltuaista
1 dl valkoista sokeria
2,5 dl vastapuristettua Tarocco-veriappelsiinimehua (n. 4 kpl)

Mittaa kerma, maito, sokeri ja keltuaiset kattilaan ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna jäätelömassaa hitaasti, välillä sekoitellen, kunnes se on 82-asteista tai alkaa silmämääräisesti saeta. Varo keittämästä, jotta keltuaiset eivät kypsy liikaa. Ota kattila liedeltä ja anna massan jäähtyä rauhassa jääkaappikylmäksi.

Purista veriappelsiineista mehu ja mittaa toiseen kattilaan. Kiehuta mehua kasaan, kunnes siitä on vajaa puolet jäljellä ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Vatkaa vispilällä appelsiinisiirapin joukkoon kermaseos ohuena nauhana. On tärkeää, että molemmat nesteet ovat yhdistettäessä täydellisen kylmiä, jotteivät maitotuotteet juoksetu.

Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna koneen käydä, kunnes massa alkaa näyttää löysältä jäätelöltä.

Anna koneen käydä, kunnes se ei enää tahdo jaksaa pyörittää jääelöä, kaavi jäätelö pakasterasiaan ja pakasta vielä vähintään tunnin verran ennen tarjoilua.

22. tammikuuta 2017

Perheen kanssa safkalla Murussa


Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa perheystävällisemmän ravintolakulttuurin puolesta puhuva Perheet safkaa -tapahtuma. 13 helsinkiläistä laaturavintolaa osallistui tempaukseen, josssa lapsiperheitä kannustettiin viettämään yhteistä aikaa hyvän ruoan parissa. Sattumalta bongasin tapahtuman hyvissä ajoin, joten onnistuimme saamaan pöydän ravintola Murun lounaskattauksesta.

Ravintolan ulkopuolella oli heti yhdeltätoista melkoinen rivi vaunuja ja kärryjä. Pöydät tulivat täyteen ja pienimmille ruokailijoille oli jopa onnistuttu taikomaan tarpeeksi syöttötuoleja. 2½-vuotias Pikkukokki istuutui aikuisten penkille mutta sai huomaavaisesti käyttöönsä astetta normaalia pienemmät aterimet.


Lounasmenu koostui jaettavasta alkupalasta, kala-pääruoasta ja suklaisesta jälkkäristä. Alkupalasetin savulohituutit, pastramibriossit ja aioliin dipatut perunakroketit veivät kaikki kielen mennessään. Pääruoka oli pelattu varman päälle - paistettu siikafile, sitrus-perunapyree ja tomaattivaahto -combo näytti toimivan naapuripöytienkin lapsiasiakkaille. Jäätelöstä unelmoineen Pikkukokin haave toteutui, kun jälkiruokana tarjoiltiin pähkinäistä suklaakakkua, banaanijäätelöä ja herttainen itse tehty vaahtokarkki.


Ruoan päälle pääsimme ihmettelemään Murun pientä keittiötä, jossa lapsille oli tarjolla vielä yllätyksenä suklaatikkarit. Sokeriin tottumatonta Pikkukokkia ei ihan vähään aikaan tarvinnutkaan sitten pistää päiväunille. Lopulta kaikkensa antanut heppu kuitenkin sammui Ruoholahdessa autoon jo ennen kuin ajoimme parkkihallista ulos.


Perheet safkaa -tapahtuma oli liikkeellä tärkeän asian puolesta. Lapsi oppii ravintolaetiketin, niin kuin minkä tahansa muunkin asian, vain harjoittelemalla. Vaikka uhmaikäisen kanssa ravintolassa käyminen onkin aina vähän venäläistä rulettia, olemme toistaiseksi välttyneet raivokohtauksilta ravintoloissa pidemmänkään kaavan ruokailuissa. Sen sijaan minikulinaristi on vuodattanut useammankin ylidramaattisen krokotiilinkyyneleen, kun olemme kävelleet ravintoloiden ohi menemättä sisään... Haasteensa kullakin :)


16. tammikuuta 2017

Ravintolatärppejä Fuerteventuralle


Kaikki alkoi läpästä: joka vuosi täsmälleen samaan aikaan eri Kanariansaarelle, hehee. Ja kuinkas sitten kävikään, tänä vuonna löysimme itsemme Fuerteventuralta. Viime vuonna pyörähdimme Teneriffalla, toissavuonna Lanzarotella. Ja ensi vuonna - kuka tietää :) Seitsemänhän noita saaria olisi...

Fuerteventura on yllättävän iso, mutta sen ehtii nippa nappa nähdä päästä päähän oleellisilta osin kahdeksan päivän reissussa. Majapaikkamme oli aivan saaren pohjoisosassa Corralejon pikkukaupungissa. Auton vuokrasimme tuttuun tapaan edulliselta mutta luotettavalta Cicarilta. Heti Corralejon eteläpuolelta alkaa upea hiekkadyynien kansoittama luonnonpuisto. Pääkaupungista Puerto del Rosariosta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta karun kauniissa sisämaassa, vuoristoteiden varrella on yhtä sun toista nähtävää.  Matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää Betancurian ja Pájaran välinen maisemareitti (kuva yllä).

Sisämaasta, pienestä Vallebrónin kylästä löytyi sattumalta myös artesaanijuustola Quesería Artesanal La Casita de Vallebrón. Kanojen kansoittaman pihatien varrella, talopahasen takapihan sivurakennuksessa sijaitseva juustola esitteli paikallista käsityötaitoa parhaimmillaan. Pääsimme tutustumaan juustolan tiloihin ja valitsemaan ostoksemme takahuoneen juustovalikoimista. Jos maaseutumatkailu ei mahdu reissusuunnitelmiin, La Casitan majorero-juustoja myydään myös lähempänä Corralejoa, La Olivan kylässä.


Saaren keskellä, pääkaupungin eteläpuolella on lentokenttä, ja vähän matkaa sen eteläpuolella puolestaan vanha suolatehdas Salinas del Carmen suola-altaineen. Paikan museo myy altailta kuivattua merisuolaa naurettavan halpaan hintaan - mukava tuliainen pakollisen aloe vera -purkin kaveriksi.

Fuerteventuran eteläosassa on vältettävien asioiden kategoriaan kuuluva valtava turistikeskittymä, mutta myös komeaa luontoa. Lapsiperheen mieleen oli väljästi asutettu Oasis Park, jossa eläimiä pääsi syöttämään tuoreilla kasviksilla. Pitkäkielisestä kirahvista puhutaan meillä ilmeisimmin vielä pitkään... Aivan saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Jándian luonnonpuistoon asti emme ehtineet, eteläisimmäksi kohteeksi jäi Morro Jablen pikkukaupunki (joka löytyy, kun sinnikkäästi jaksaa ajaa rannikon turistihelvetin läpi). Morro Jablessa söimme aivan tajuttoman kokoiset kalmarit, joita paikallissa marketeissa myytiin pohjoismaalaisen näkökulmasta käsittämättömän halvalla.

Saaren ravintolatarjonta oli yllättävän mielenkiintoinen ja monipuolinen. Valitsimme seitsemän suosikkiamme esiteltäväksi. Viisi ravintoloista sijaitsee majapaikassamme Corralejossa, mutta nappasimme mukaan myös charmantin michelinravintolan Betancuriasta ja raikkaan rantaravintolan El Cotillossa.


Tio Bernabe
Corralejossa riitti rivitolkulla erilaisia kanarialais/espanjalais/välimerellis-teemaisia tavernaravintoloita. Omaan makuumme mukavimmaksi osoittautui Tío Bernabé, jossa yhdistyivät kanarialaisen keittiön klassikot (juottokaritsaa ja -porsasta), tilauksesta leikattu jamón ibérico ja laadukas viinivalikoima. Ripeä ja asiantunteva palvelu kruunasivat kokemuksen.


Iberic HAM Factory
Pari korttelia Corralejon pääkadulta syrjään sijaitsee kaupungin helmi, ibericoporsaaseen ja espanjalaisjuustoihin keskittynyt Iberic HAM factory. Kävimme paikallisten suosimassa pikku ravintolassa tapastelemassa kolmesti ja loppuviikosta kuuluimmekin jo kanta-asiakaskaartiin. Pikkukokki tilaili sujuvasti itselleen lisää jamónia ja viinilasit täyttyivät ennen kuin ehti kissaa sanoa. Paikka myy tuotteitaan myös vakuumipakattuna, ja matkalaukussa kotiin kulkeutuikin useampi pötkö parhainta Ibérico de Bellotaa. Salchichón, chorizo ja lomo maistuivat kaikki täydellisiltä joulupöydässä!



H2O Juice Bar & Vegan Cafè
Kävimme parikin kertaa lounaalla Corralejon suositussa vegeravintolassa H2O:ssa. Mahtavat, tuorepuristetut mehut ja hyvin nälän loitolla pitävät maukkaat vegaaniburgerit toivat kaivattua vastapainoa eläinproteiinipitoisille illallisille.



The Ugly Duckling
Miksi ihmeessä sitä haluaisi viikon kanarianlomallaan käydä tanskalaisessa ravintolassa? Koko Tripadvisor tuntui olevan vakuuttunut ideasta, joten lähdimme uteliaisuudesta katsomaan, minkälainen mesta superkehuttu The Ugly Duckling oikein on. Kannatti! "Kehittyvälle alueelle" keskelle ei mitään muuttaneessa ravintolassa ei ole kuin muutama hassu pöytä, mutta niistä pöydistä salin puolella huhkiva omistaja Henrik pitääkin sitten huolta sellaisella innolla, ettei vastaavaa ole Kanarialla nähty. Ruoka oli yleiseurooppalaista, kaikin puolin laadukasta ja sopivan tuhtia, mitään modernia skandinaaviaa ei lautasilla siis näkynyt. Aterian päätti kotoisasti itse tehty salmarishotti - hauska sattuma, kun olimme paikalla Suomen itsenäisyyspäivänä.



Casa Santa Maria
Pittoreskin Betancurian vanhan kaupungin keskellä sijaitsee michelinoppaassakin paikkansa vakiinnuttanut Casa Santa Maria. Espanjalais-kanarialaiseen keittiöön keskittyneen ravintolan annokset olivat tyylikkäitä lastenlistaa myöten (Pikkukokin täydelliseksi paistettu turska perunaruusukkeineen olisi kelvannut minullekin).  Oman annokseni sahramikastikkeessa ei luotteja oltu säästelty ja sinänsä simppelin annoksen intensiivinen väri ja maku saivatkin hymyn huulille.



500 gr. Meat'n'Burger Lab
Nimensä mukaisesti 500 gr. Meat'n'Burger Lab on täydellisen överi liharavintola. Jättiburgereiden sijaan valitsimme vitriinistä upean t-luupihvin, joka leikattiin nenämme edessä. Vaatimattomat 1300 grammaa painanut pihvi paistettiin juuri oikeaan medium rare -kypsyyteen ja liha vei kielen mennessään.


La Vaca Azul
La Vaca Azul sijaitsee komealla paikalla El Cotillon kalastajakylässä. Tilasimme lounaaksi äyriäispainotteisen valikoiman maukkaita tapaksia, jotka ahmimme samalla aaltojen tyrskeestä ja linnunlaulusta aurinkovarjon alla idyllisesti nauttien.


12. tammikuuta 2017

Tahinipaahdettu kukkakaali

Tammikuu etenee ja kasvisruokakokkailut jatkuvat - vaikka mitään vegetammikuuta tai muutenkaan lihatonta kuukautta tässä ei tosiaan olla viettämässäkään. Joulun porsastelun jälkeen on kuitenkin välillä hyvä hieman keventää ja kokeilla myös jotain totaalisen uutta.

Baharatilla ja tahiniseoksella maustettu kokonainen kukkakaali uunissa kuulosti todella erikoistelta, joten sitähän oli tietenkin päästävä kokeilemaan heti. Onneksi baharatin aineksetkin löytyivät kaapista. Tuota mahtavaa maustetta kannattaa valmistaa kerralla isompi satsi, se säilyy kyllä hyvin.

Lopputuloksena saimme erittäin maukasta rapeakuorista, mutta sisältä pehmeää kukkakaalia. Kerrankin kukkakaalissa oli makua! Resepti napattiin täältä.

Baharat-mausteseos
1,5 rkl mustapippureita
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl jeeransiemeniä
5 neilikkaa
1 tl kaardemumman siemeniä
1 tl jauhettua kanelia
0,25 tl muskottipähkinää
1 rkl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa

Mittaa kaikki mausteet valurautapannulle, kuumenna ja paahda kunnes tuoksut irtoavat hyvin. Kippaa mausteet pannulta mortteliin ja jauha hienoksi, sekoita hyvin ja purkita.


Tahinipaahdettu kukkakaali
2 kukkakaalia
6 rkl vaaleaa tahinia
1 sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl baharat-mausteseosta
2 rkl vettä
1 tl suolaa

Trimmaa kukkakaalit, mutta jätä kanta paikoilleen. Keitä kukkakaaleja vedessä 7 minuuttia. Valmista sillä välin tahiniseos. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään niin, että tahnasta tulee levitettävää. Lisää tarpeen mukaan hieman vettä tai oliiviöljyä sekaan.

Nosta kukkakaalit kiehuvasta vedestä, valuta ja kuivaa ne sekä anna hieman jäähtyä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun kukkakaalit ovat jäähtyneet, asettele ne uunivuokaan kannastaan pystyyn. Levitä tahiniseos kukkakaalien pintaan.

Laita kukkakaalit uuniin ja paista noin tunti tai kunnes kukkakaalit alkavat olla pehmentyneitä. Nosta uunin lämpöä reippaasti ja paahda vielä 5-10 minuuttia tai kunnes tahiniseos alkaa tummua. Valmista tällä välin mausteöljy (ks. alla).

Nostele kukkakaalit uunista, halkaise ja tarjoile. Valuttele lopuksi mausteöljyä pintaan.

Mausteöljy
puntti persiljaa
puntti korianteria
3 rkl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
raastettu sitruunan kuori
ripaus suolaa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tahnaksi.

11. tammikuuta 2017

Angus flank steak "kebab" style

Olipa kerran sunnuntai ja mielemme teki kebabia. Päätimme tarttua härkää sarvista, ja tehdä "kebabia" ihan itse, alusta alkaen. Noh, varsinaista kebabia tästä ei tosiaan tullut (eikä varsinaisesti ollut tarkoituskaan sen jälkeen kun kurkkasimme pakastimeen), mutta ehkäpä jotain vielä parempaa.

Pakastimesta tosiaan löytyi vielä jostain aiemmista kokkailuista jäänyt pala black anguksen flank steakia, jota päätimme käyttää tähän "kebabannokseen". Valmiin annoksen ulkonäkö muistutti toki hieman kebabia - ohuiksi suikaleiksi leikattu ja littanaksi paineltu flank steak riisin ja kebabkastikkeen kera. Mediumiksi paistettu anguksen flank aina herkkua, mutta kebabkastike onnistui myös lonkalta erittäin hyvin! Lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen.

Angus flank steak
700g black anguksen flank steakia
omenapuulla savustettua merisuolaa
mustapippuria

Leikkaa flank steak pitkittäin kahdeksi palaksi. Siivuta palat noin sentin paksuisiksi suikaleiksi poikkisyin. Jauha suola ja mustapippurit morttelissa hienoksi ja hiero lihan pintaan. Anna maustua pari tuntia. Painele suikaleet ennen paistamista kevyesti käsin littaniksi "kebablastuiksi".

Paista flank steakin suikaleet savuavan kuumalla pannulla tilkassa paistoöljyä mediumiksi. Tarjoa esim. riisin ja kastikkeen sekä turkkilaisen jogurtin kera.

Kastike
2,5 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
puolikas keltasipuli
1 punainen paprika
1 tuore punainen chili
130 g tomaattipyreetä
1 tl savupaprikajauhetta
2 rkl paprikajauhetta
1 tl chilirouhetta
1 rkl punaviinietikkaa
800 g kokonaisia säilyketomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
merisuolaa

Laita kattila liedelle ja lorauta sinne oliiviöljy. Silppua valkosipulit, keltasipuli, paprika ja chili. Kuullota silppua öljyssä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes keltasipuli alkaa karamellisoitua.

Sekoita joukkoon tomaattipyree, savupaprikajauhe, paprikajauhe ja chilirouhe. Anna hautua jälleen muutaman minuutin ajan. Lorauta sekaan punaviinietikka ja tomaattisäilykkeet. Sekoita hyvin ja anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti tai niin kauan kunnes kastike sakenee sopivaksi.

10. tammikuuta 2017

Vege-pho

Pho-keittoa on tullut tehtyä aiemminkin useampaan kertaan, koska se nyt vaan on niin hyvää. Tällä kertaa päätimme hieman keventää keittoa, ja valmistimme siitä vegeversion. Normaalista pho-liemestä jätettiin siis kalakastike pois ja lihaliemen sijaan käytettiin kasvislientä. Lihalisukkeet korvasimme sienillä ja herneillä.

Lientä kannattaa itse asiassa valmistaa kerralla reilumpi satsi ja vaikkapa pakastaa, niin seuraavalla kerralla keiton tekeminen onnistuu todella nopeasti. Tätä tekee mieli tasaisin väliajoin aivan varmasti.

Vege-pho
1 keltasipuli
5 cm inkivääriä
1 ceyloninkanelitanko
1 tähtianis
2 kokonaista neilikkaa
1 tl korianterinsiemeniä
1-1,5 l kasvislientä
1 rkl soijakastiketta
2 porkkanaa
350 g portobellosieniä
1 pieni parsakaali
150 g sokeriherneitä
1 punainen chili
1 ruukku korianteria
1 ruukku silolehtipersiljaa
1 limetin mehu
nuudeleita

Valmista ensin liemi ja varaa sen tekemiseen reilusti aikaa. Halkaise sipuli puoliksi ja kuori se. Halkaise inkivääri pitkittäissuunnassa ja paahda, grillaa tai kärvennä sipuli ja inkivääri lähes mustaksi (esim. avotulella, toholla tai grillivastuksilla).

Ota esiin valurautapannu ja kuumenna sitä kuivana keskilämmölle. Paahda kanelia, tähtianista ja korianterinsiemeniä kuivassa pannussa, kunnes mausteet alkavat tuoksua kunnolla. Kippaa mausteet kattilaan ja kaada kasvisliemi päälle. Lisää liemeen kärvennetyt sipulin ja inkiväärin puolikkaat, soijakastike ja pilkotut porkkanat. Laita kansi päälle ja hauduttele lientä vähintään puoli tuntia, mutta mielellään vaikka parikin tuntia. Siivilöi liemi ja pidä se lämpimänä.

Valmista seuraavaksi keiton "täytteet". Siivuta portobellot, pilko parsakaali ja huuhtele sokeriherneet, lisää liemeen. Siivuta chili ja lisää chilirenkaat myös liemeen. Hauduttele miedolla lämmöllä kunnes sokeriherneet ja parsakaali alkavat olla kypsiä, mutta vielä hieman napakoita.

Lisää joukkoon lopuksi silputtu korianteri, silolehtipersilja ja purista joukkoon vielä yhden limetin mehu. Valmista lopuksi nuudelit paketin ohjeen mukaan (riippuen nuudeleista, keittämällä tai vedessä pehmentämällä).

Kokoa annokset: nostele lautasen pohjalle ensin nippu nuudeleita ja kauho päälle keittoa.

9. tammikuuta 2017

Uba ja humal, olutpuoti Tallinnassa


Uba ja humal
Uusi vuosi ja arkistojen aarteet. Tämäkin juttu on jäänyt näemmä julkaisematta, kävimmehän katsastamassa Uba ja humalin joskus pari vuotta sitten. Reissuraportti Tallinnaan on siis hieman jo hämärän peitossa, pahoittelut siitä - lyhyestä virsi kaunis.

Tallinnasta on löytynyt laatutietoisen iloksi jo hyvän tovin useampikin pienempi ja vähän isompikin laadukkaita oluita ja siidereitä myyvä puoti. Uba ja humal löytyy Tallinnan Kalasadaman alueelta. Uba ja humalissa on hyvä ja laaja valikoima erikoisempia ja laadukaampia virvokkeita. Tuolloin pari vuotta sitten kyseisestä puodista löytyi myös laadukkaita papukahveja.

Lisäksi vuosia trendikkäänä hipsterialueena tunnetulla Telliskiven alueella on useampiakin käsityöläisoluita myyviä pieniä puoteja. Valikoimaa riittää laadukkaammista perustuotteista harvinaisempiin ja huomattavan arvokkaisiinkiin.

Hyvien ja hieman harvinaisempien viinien ystävälle voi suositella hyvin Best Wineä. Best wine on rento viinikauppa, jossa on ollut ainakin aiemmin useasti melko laadukkaitakin tastingeja. Pari sanaa Best Winen viinivalinnoista olemme kirjoitelleet joskus aikoinaan täällä.

Lopuksi vielä muistutuksenomaisesti muutama vanha ravintolatärppi, joista olemme kirjoitelleet, ne löytyvät täältä ja täältä.

Näitä muistellessa tekee mieli suunnitella jälleen reissua Tallinnaan, jospa sitä kevään mittaan ehtisi sinnekin taas.
Muutama tuliainen, joista ainakin osaa saa tänä päivänä jo Suomestakin.

8. tammikuuta 2017

Pappardelle alla "trapanese"

Meillä syödään yleensä kerran viikossa pastaa ja mieluiten aina joka kerralla jotain uutta. Toki joitain erinomaiseksi havaittuja tulee tehtyä useamminkin. Tällä kertaa ajatuksena oli valmistaa "pasta alla trapanese", mutta lopputulos oli hieman sinne päin. Kyseistä reseptiä tuli vilkaistua vain kerran, ennen raaka-aineiden ostamista - ja sen kyllä huomaa.

Onni onnettomuudessa, sillä lopputulos oli erittäin hyvä ja tämä pasta valmistuu noin vartissa.

Lähes trapanese-pasta
200 g pappardelle-munapastaa
80 g kuorittuja manteleita
500 g kirsikkatomaatteja
1 ruukku basilikaa
150 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl tulisia chilihiutaleita
merisuolaa
mustapippuria
parmesania

Laita pasta kiehumaan. Mittaa loput aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Sekoita tahna valutetun pastan joukkoon, kuumenna ja tarjoile. Koristele muutamalla puolikkaalla kirsikkatomaatilla ja raasta annosten päälle parmesania.

3. tammikuuta 2017

Mustan possun wellington

Upeanmakuinen ibericoporsaan presa de paleta on parhaimmillaan 62-asteiseksi kypsennettynä. Intensiivinen, pähkinäinen maku yhdistettynä supermehukkaaseen ja mureaan rakenteeseen on kokeilemisen arvoinen elämys. Lavan tietämillä lähellä fileetä sijaitseva, kauniisti marmoroitunut lihanpala onkin mustaa possua parhaimmillaan.

Presa on kiitollinen tarjottava, sillä se valmistuu täydelliseksi nopeasti grillissä. Halusimme kuitenkin kokeilla jotain muuta ja espanjalaisia reseptejä selatessa toistui presan kääriminen lehtitaikinan sisään. Nappasimme idean jatkokehittelyyn ja pyöräytimme presasta englantilaistyyliin wellingtonin. Voitaikinaan, pancettaan ja yrtti-sienitäytteeseen käärittyä presaa - nerokasta, ei voi muuta sanoa!

Pikkukokin possu-piparimuottikin pääsi käyttöön, kun yritin askarrella käärön päälle koristeita. Uunista tultuaan possuparkoja ei ollut enää tunnistaa, mutta ajatus oli tärkein.

Presa ibérica en hojaldre eli ibericoporsaan presaa taikinakuoressa
600 g ibericoporsaan presaa
100 g siitakesieniä
200 g ruskeita herkkusieniä
0,5 ruukkua oreganoa
0,5 ruukkua salviaa
2 salottisipulia
1 tl kiinalaista soijakastiketta
2 tl viskiä
150 g pancettaa parin millin siivuina
500 g voitaikinaa (käytimme valmista pakastetta)
1 kananmuna
mustapippuria
merisuolaa



Anna pakastetun presan sulaa hitaasti jääkaapissa. Kun liha on sulanut, ruskista sen pinta nopeasti kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa. Nosta presa lautasella ja viilennä se jääkaappikylmäksi.

Valmista sienitäyte. Aja sienet karkeaksi rouheeksi monitoimikoneessa. Ripottele sienihakkeluksen joukkoon ripaus suolaa ja paista seosta kuivalla kuumalla pannulla niin, että siitä haihtuu pois valtaosa nesteistä. Silppua myös salottisipulit ja yrtit pieneksi monitoimikoneessa ja lisää ne, soijakastike ja viski sienimassan joukkoon nesteen haihduttua. Kuullottele seosta miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta seos lopuksi mustapippurilla ja tarkista suolan määrä. Jäähdytä paistos jääkaappikylmäksi.

Levitä kaksi kolmasosaa pancettaviipaleista matoksi leivinpaperille (tai tuorekelmulle). Levitä reilu puolet sienipaistoksesta pancettan pinnalle. Nosta presa sienipaistoksen päälle ja taputtele loppu paistoksesta presan pinnalle ja sivuille. Peitä pinta lopuilla pancettaviipaleilla ja kääräise presa paketiksi niin, että se on kauttaaltaan käärittynä pancettaan. Pyöräytä leivinpaperi (tai tuorekelmu) tiukasti presan ympärille ja viimeistele paketti foliolla (kelmu ei kaipaa foliokäärettä). Siirrä paketti vähintään tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Kaulitse voitaikina levyksi. Ota presa jääkaapista, avaa kääreet ja nosta pancettaan kääritty liha voitaikinan päälle. Kiinnitä lihaan lämpömittari. Kääri presa voitaikinaan, leikkaa ylimääräinen taikina irti ja tiivistä saumat. Muotoile ylijäämätaikinasta taikinanyytin pintaan koristeita. Voitele nyytti kananmunalla. Iske haarukalla muutama reikäsarja taikinaan.

Paista presaa 180-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes lihan sisälämpötila näyttää 60 asttta (jolloin se vetäytyessään nousee tavoiteltuun 62 asteeseen). Anna wellingtonin vetäytyä vähintään kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista.




Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.