Karitsan sisäfileetä ja valkosipulirisottoa

Vielä yksi karitsaresepti! Käytimme uuden sadon sipuleita ja herkuttelimme karitsarisoton mökkimaisemissa, mutta tämä ihanan valkosipulinen annos toimii hyvin ympäri vuoden.

Karitsa-rotisserie ja uuden sadon perunamuusi

Jos ostat kaasugrillin, hanki ehdottomasti sellainen versio, johon on mahdollista kiinnittää iso vaakatasossa pyörivä varras (rotisserie). Hiljalleen varttaassa mehukkaaksi kypsyvä liha on mureaa, ja se saa myös tasaisen upean paistopinnan. Pyörittelimme vartaassa täällä kertaa melko perinteiseen malliin valkosipuli-rosmariini-sitruuna-triolla maustettua karitsanpaistia. Ihan taivaallisen hyvää!

Karitsavartaita, dippejä ja pannuleipää

Vartaiden grillaus on helppoa ja hauskaa, kunhan muistaa pitää eri aikaan kypsyvät raaka-aineet omissa tikuissaan. Esimerkiksi supermurean karitsan paahtopaistin ei tarvitse kuin käväistä grillin lämmössä. Yhtä nopeasti valmistuvat myös ohuet, paistinpannulla tai grillin paistolevyllä rapean pinnan saavat pannuleivät. Tahini-jogurttidipin ja hummuksen voi puolestaan pyöräyttää valmiiksi jo hyvissä ajoin etukäteen. Sitten vain perhe ja ystävät kokoon puutarhajuhliin herkuttelemaan!

Välimerellisiä karitsankareita ja bulgursalaattia

Cityjuhannus? Tai no, ollaan rehellisiä, espoolainen lähiöjuhannus? Vähän mietitytti etukäteen, että pääseekö sitä kotona ollenkaan tunnelmaan, mutta muutama koivunoksa, ketokukkakimppu ja grillintuoksu helpottivat kummasti juhannusfiiliksen löytymistä. Juhannussääkin pisti perinteistä parastaan - ilmojen valtias on tänä vuonna tarjonnut niin sadetta, tuulta kuin kylmyyttäkin. Oman kodin mukavuudet mökkiolosuhteiden sijaan eivät siis olleet ollenkaan huonompi juttu.

Mustan possun secreto grillissä

Onko parempaa yhdistelmää kuin kesä, grillaus ja mustan possun laatuliha! Suola ja mustapippuri on kaikki, mitä ibericoporsaan secreto kylkeensä kaipaa, joten tämä herkku valmistuu täydelliseksi karuimmissakin mökkiolosuhteissa.

Rommiliekitetty secreto-omenapannu

Kun raaka-aineiden ja ideoiden kirjo on maailmassa lähes loputon, on olemassa harvoja reseptejä, joiden pariin tulee palattua aina vain uudelleen. Yksi sellainen on muutama vuosi sitten Vera Jordanovan Don't Miss a Bite -kirjasta löytynyt persikka-pekoni-possupannun ohje, joka tosin on käsissämme kehittynyt Veran näkökulmasta jo tunnistamattomaksi.

Resepti nousee aivan uusiin sfääreihin, kun tavispossun korvaa ibericoporsaan secretolla. Kun suomipekonin vaihtaa vielä italialaiseen pancettaan, proteiinipuoli alkaa olla huippuunsa viritetty. Originaalireseptissä pannua ei liekitetä, mutta kertakokeilun jälkeen sitä ei enää muulla tavoin halua valmistaa (katso vaikka liekityskuvat Instasta). Rommin sijaan liekityksen voi tehdä myös sherryllä ja persikat olemme korvanneet onnistuneesti myös luumuilla, viinirypäleillä - ja tällä kertaa kirpeillä vihreillä omenoilla.

Valkoviinibreseerattu ibericon niska

Pakastinta läpikäydessä löytyi iloinen yllätys, ibericon niska! Tämä herkkupala oli jäänyt jostain syystä itseltäni täysin unohduksiin. Onneksi löytyi. Ibericoa olemme breseeranneet aiemminkin ja lopputulos oli tuolloin jotain aivan uskomatonta: "Ensimmäinen puraisu suorastaan herkisti ja nauratti syöjiä. Mureus oli niin uskomatonta, että sitä on vaikea pukea sanoiksi - jokaisen on koettava tämä elämys.".

Mustan possun wellington

Upeanmakuinen ibericoporsaan presa de paleta on parhaimmillaan 62-asteiseksi kypsennettynä. Intensiivinen, pähkinäinen maku yhdistettynä supermehukkaaseen ja mureaan rakenteeseen on kokeilemisen arvoinen elämys. Lavan tietämillä lähellä fileetä sijaitseva, kauniisti marmoroitunut lihanpala onkin mustaa possua parhaimmillaan.

Presa on kiitollinen tarjottava, sillä se valmistuu täydelliseksi nopeasti grillissä. Halusimme kuitenkin kokeilla jotain muuta ja espanjalaisia reseptejä selatessa toistui presan kääriminen lehtitaikinan sisään. Nappasimme idean jatkokehittelyyn ja pyöräytimme presasta englantilaistyyliin wellingtonin. Voitaikinaan, pancettaan ja yrtti-sienitäytteeseen käärittyä presaa - nerokasta, ei voi muuta sanoa!

Pikkukokin possu-piparimuottikin pääsi käyttöön, kun yritin askarrella käärön päälle koristeita. Uunista tultuaan possuparkoja ei ollut enää tunnistaa, mutta ajatus oli tärkein.

Presa ibérica en hojaldre eli ibericoporsaan presaa taikinakuoressa
600 g ibericoporsaan presaa
100 g siitakesieniä
200 g ruskeita herkkusieniä
0,5 ruukkua oreganoa
0,5 ruukkua salviaa
2 salottisipulia
1 tl kiinalaista soijakastiketta
2 tl viskiä
150 g pancettaa parin millin siivuina
500 g voitaikinaa (käytimme valmista pakastetta)
1 kananmuna
mustapippuria
merisuolaa

Anna pakastetun presan sulaa hitaasti jääkaapissa. Kun liha on sulanut, ruskista sen pinta nopeasti kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa. Nosta presa lautasella ja viilennä se jääkaappikylmäksi.

Valmista sienitäyte. Aja sienet karkeaksi rouheeksi monitoimikoneessa. Ripottele sienihakkeluksen joukkoon ripaus suolaa ja paista seosta kuivalla kuumalla pannulla niin, että siitä haihtuu pois valtaosa nesteistä. Silppua myös salottisipulit ja yrtit pieneksi monitoimikoneessa ja lisää ne, soijakastike ja viski sienimassan joukkoon nesteen haihduttua. Kuullottele seosta miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta seos lopuksi mustapippurilla ja tarkista suolan määrä. Jäähdytä paistos jääkaappikylmäksi.

Levitä kaksi kolmasosaa pancettaviipaleista matoksi leivinpaperille (tai tuorekelmulle). Levitä reilu puolet sienipaistoksesta pancettan pinnalle. Nosta presa sienipaistoksen päälle ja taputtele loppu paistoksesta presan pinnalle ja sivuille. Peitä pinta lopuilla pancettaviipaleilla ja kääräise presa paketiksi niin, että se on kauttaaltaan käärittynä pancettaan. Pyöräytä leivinpaperi (tai tuorekelmu) tiukasti presan ympärille ja viimeistele paketti foliolla (kelmu ei kaipaa foliokäärettä). Siirrä paketti vähintään tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Kaulitse voitaikina levyksi. Ota presa jääkaapista, avaa kääreet ja nosta pancettaan kääritty liha voitaikinan päälle. Kiinnitä lihaan lämpömittari. Kääri presa voitaikinaan, leikkaa ylimääräinen taikina irti ja tiivistä saumat. Muotoile ylijäämätaikinasta taikinanyytin pintaan koristeita. Voitele nyytti kananmunalla. Iske haarukalla muutama reikäsarja taikinaan.

Paista presaa 180-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes lihan sisälämpötila näyttää 60 asttta (jolloin se vetäytyessään nousee tavoiteltuun 62 asteeseen). Anna wellingtonin vetäytyä vähintään kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista.



Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Iberico-vartaita, dijondippiä ja paahdettuja punajuuria

Joulunajan ruokateema lienee tässä vaiheessa selvä, joten pitemmittä puheitta: ibericoporsaan ulkofileetä grillivartaissa, s'il vous plaît!

Iberico-vartaita, dijondippiä ja paahdettuja punajuuria
300 g ibericoporsaan ulkofileetä
150 g ranskankermaa
2 tl dijonsinappia
10 salvianlehteä
2 punajuurta
1 rkl oliiviöljyä
pieni nippu oreganoa
kourallinen saksanpähkinöitä
merisuolaa
mustapippuria
puutikkuja vartaiksi

Leikkaa ulkofilee suuriksi suupaloiksi ja suolaa ne. Anna lihojen suolaantua vähintään pari tuntia jääkaapissa.

Sekoita ranksankerman joukkoon dijonsinappi ja silputtu salvia. Mausta dippi suolalla ja pippurilla ja siirrä jääkaappiin maustumaan.

Kuori punajuuret ja leikkaa ne lohkoiksi. Siirrä lohkot uunivuokaan, kaada päälle öljy ja rouhi pintaan suolaa ja pippuria, Sotke joukkoon myös oreganonoksat. Paahda juureksia reilun tunnin verran 175-asteisessa uunissa, tai kunnes ne ovat napakan kypsiä.

Pujota lihat vartaisiin ja grillaa niihin kunnon paistopinta. Siirrä vartaat uuniin ja anna niiden paistua, kunnes lihan sisälämpötila on 62 astetta.

Koristele annokset saksanpähkinöillä.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Punaviinissä breseerattu ibericon niska

Jouluaaton kruunaamaton kuningas on meidän perheessä ollut jo useampana vuonna iberico eri muodoissaan - eikä syyttä. Hyvin valmistettu ibericoporsas on todellakin jotain aivan uskomatonta, eikä kyseinen tammenterhoja popsiva musta sika pettänyt tälläkään kertaa. Punaviinissä breseerattu ibericoporsaan niska oli mureinta lihaa ehkä koskaan. Ensimmäisen palan osalta huomasi heti, että tätä lihaa ei tarvitse pureksia, pala suli täysin suuhun yhtään liioittelematta.

Kun iberico kahlaa kolmisen tuntia uunissa espanjalaisessa Riojan alueen punaviinissä, sopivin yrtein, niin lopputulos on takuuvarma hitti. Tällä tavoin tulee varmasti tehtyä possu jos toinenkin myös jatkossa, se on varmaa.

Ensimmäinen puraisu suorastaan herkisti ja nauratti syöjiä. Mureus oli niin uskomatonta, että sitä on vaikea pukea sanoiksi - jokaisen on koettava tämä elämys.

Lisukkeena tarjottiin keitettyjä ja rapeaksi paistettuja perunoita kera yrttien ja punasipulin. Toimiva yhdistelmä tämäkin, varsinkin kun käyttää samoja yrttejä kuin possussa.

Breseerattu ibericopossun niska
1 kg ibericoporsaan niskaa
savustettua merisuolaa
mustapippuria
3/4 pulloa punaviiniä (esim. El Cuarto 2014)
4 oksaa rosmariinia
1 ruukku timjamia

Sulata jäinen possu hitaasti jääkaapissa ja nosta sen jälkeen huoneenlämpöön tuntia paria ennen valmistamista. Hiero sulaneeseen niskaan reilusti savustettua merisuolaa ja mustapippuria. Laita uuni lämpenemään tasalämmölle 180 asteeseen.

Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi, lorauta hieman rypsiöljyä pintaan. Ruskista iberico kauttaaltaan kunnolla ja nosta se kannelliseen pataan.

Kaada possun päälle noin 3/4 pulloa punaviiniä tai niin paljon, että possunniska on noin puoliksi punaviinissä. Lisää joukkoon yrtit. Leikkaa leivinpaperista reilunkokoinen pala ja laita se kannen ja padan väliin niin, että padasta tulee erittäin tiivis (höyryt eivät saa karata padasta).

Nosta pata uuniin ja breseeraa noin 3 tuntia tai niin kauan kunnes iberico suorastaan hajoaa kosketuksesta.

Suuhun sulava niska

Yrttiperunat
8 pientä perunaa
merisuolaa
mustapippuria
puolikas punasipuli
2 oksaa rosmariinia
puoli ruukkua timjamia
reilu loraus laadukasta oliiviöljyä

Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Silppua punasipuli ja yrtit. Halkaise perunat ja paista kuumassa pannussa halkaisupintaan reilu paistopinta ja hyvä rapeus. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna perunoiden jäähtyä hieman ja sekoita sen jälkeen sipulisilppu, yrtit ja oliiviöljy perunoiden sekaan. Tarjoile.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Mustan possun secretopannu

Mitä olisi joulu ilman ibericopossua? Otimme varaslähdön ja porsastelimme jo aatonaattona tämän valloittavan mustan possun secretopannun kanssa. Secreton lisäksi pannuun päätyi mm. italialaista savupekonia eli pancettaa ja viinirypäleitä. Koko komeus liekitettiin sherryllä. Taivaallista!

Secreto on lihakauppiaan "salainen leikkuu", joka voi olla napattu ibericoporsaan lavan ja kyljen välistä syvemmältä ruhoa (cruceta), mutta myös esimerkiksi sian kaulasta (secreto de papada). Hyvinvarusteltujen ruokakauppojen pakastealtaista löytyvä Familian secreto on mitä ilmeisimmin kauniisti marmoroitunutta crucetaa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, oikein maukasta ja kaikin puolin herkullista joulua teille kaikille!

Mustan possun secretopannu
500 g Familian ibericoborsaan secretoa
100 g pancettaa
4 valkosipulinkynttä
1 punainen miedohko chili
1 ruukku oreganoa
200 g tummia viinirypäleitä
1 dl puolikuivaa sherryä
vuorisuolaa
mustapippuria

tarjoiluun:
rapeaa patonkia

koristeluun:
1 punainen miedohko chili
muutama oreganonoksa

Sulata pakastettu secreto ensin hitaasti jääkaapissa. Ota sulanut secreto lämpenemään huoneenlämpöön ja hiero sen pintaan suolaa. Leikkaa liha sitten suupaloiksi.

Leikkaa pancettaviipaleet parin sentin paloiksi ja paista ne rapeiksi tilkassa oliiviöljyä. Nosta pancettat talouspaperille kuivumaan ja ruskista pannulle jääneessä rasvassa secretopalat parissa erässä. Nosta lihat syrjään ja kaada pannulta suurin osa rasvasta pois (esim. tyhjään maitopurkkiin ja siinä roskikseen). Vähennä lämpöä ja kuullottele lopussa rasvassa hienonnettua valkosipulia, viipaloitua chiliä ja kokonaisia viinirypäleitä parin minuutin ajan. Lisää pannulle secretot, peitä pannu kannella ja hauduttele paistosta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Poista kansi, lisää lämpöä, kaada pannulle sherry ja liekitä possut nopeasti. Lisää joukkoon oreganonlehdet ja anna jäljelläolevien nesteiden kiehua kasaan sakeaksi kastikkeeksi.

Rouhi joukkoon suolaa ja mustapippuria. Viimeistele pannu pancettapaloilla, chiliviipaleilla ja muutamalla oreganonoksalla. Tarjoile esimerkiksi patonginsiivujen kera.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Lapin à la Dijonnaise

Tulipa tehtyä aivan törrrkeän hyvää ruokaa. Maalaisranskalainen keittiö uhkuu voita, kermaa ja tuoreyrttejä - näillä mauilla ei voi kuin onnistua. Taivaallinen Lapin à la Dijonnaise eli dijon-sinappinen kanipata on klassikko, johon jokaisella ranskalaismammalla on oma reseptinsä.

Kaniininliha oli vielä sotien jälkeen tuttu näky myös suomalaisissa ruokapöydissä, mutta sen käyttö on viime vuosikymmeninä vähentynyt. Muualla euroopassa, esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa kaniineja syödään edelleen runsaasti ja vuosituotanto maailmanlaajuisesti onkin jopa pari miljoonaa tonnia.

Nyt kani on tekemässä Suomessakin paluun, ja hyvä niin - nopeasti lisääntyvän ja kolmessa kuukaudessa kasvavan kaniinin kasvatus on suhteellisen ekologista ja sen lihassa on vain vähän kaloreita ja rasvaa. Tummalihaiseen ja riistaisaan maalaisserkkuunsa jänikseen verrattuna kanin liha on vaaleaa ja mietoa ja muistuttaakin ulkoisesti enemmän kananlihaa. Lihassa on kuitenkin ihan oma, herkullinen makunsa.

Kotimainen lihakanituotanto on vielä hyvin marginaalista. Onneksi Familia tuo maahan kokonaisia ranskalaisia patakaneja, joista riittää syötävää kahdelle nälkäiselle kolmelle normisyöjälle. Tätä reseptiä et halua ohittaa!

Kaniinin breseeraukseen saimme idean Siskot kokkaa -blogista.

Lapin à la Dijonnaise
1 Familian kokonainen nyljetty kani (n. 1,2 kg)
215 g dijon-sinappia
75 g voita
1,5 ruukkua oreganoa
1 ruukku timjamia
0,5 ruukkua salviaa
3 rosmariininoksaa
3 salottisipulia
0,375 l kuivaa valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
merisuolaa

tarjoiluun:
10 kerää tagliatelle all'uovo -pastaa
1 kevätsipuli

Paloittele kani (sisäelimet voi hyödyntää antamaan pataan makua, käyttää ne erikseen esim. leivän päällä paistettuna tai jättää käyttämättä). Hiero palasten pintaan reilusti suolaa.

Mittaa monitoimikoneeseen sinappi ja huoneenlämpöinen voi. Nyhdä yrttien lehdet paksuimmista oksista irti, muuten yrtit voi käyttää kokonaan. Surauta yrtit, voi ja sinappi tasaiseksi marinadiksi ja hiero kaninpalojen pintaan. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään pari tuntia, mieluiten yön yli.

Ruskista kaninpalat pienisä erissä uuninkestävässä padassa tilkassa oliiviöljyä. Kun kaikki palat on ruskistettu ja pata on tyhjä, kuullota viipaloituja salottisipuleita hetken verran, kaada sitten pataan 1,5 dl valkoviiniä ja kiehauta. Lisää kaninpalat viinin joukkoon, tiivistä uunipadan kansi leivinpaperilla aivan tiiviiksi ja paahda kania 180-asteisessa uunissa noin 1,5 tunnin ajan tai kunnes kani on täydellisen lohkeilevan mureaa.

Nosta kanit padasta ja siirrä lautasella lämpimään uuniin odottamaan. Kaada pataan loput viinistä ja kerma. Keitä kastiketta kasaan, kunnes se sakenee.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita kastikkeen joukkoon. Kokoa annokset ja koristele ne lopuksi kevätsipulin viipaleilla.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Confit de canard ruusukaalipaistoksen ja perunalastujen kera

Ranskan kielen käsite confit tarkoittaa omassa rasvassa säilöttyä lihaa. Confit de canard on Gascognesta kotoisin oleva ranskalaisen keittiön herkku, jossa ankka haudutetaan hiljalleen omassa rasvassaan täydellisen lohkeilevan mureaksi.

Kun näitä ankankoipia valmistaa isommalle porukalle, ankanrasvaa saa ostaa purkkitolkulla. Ylijäänyttä rasvaa on tietysti mukava käyttää vaikkapa herkullisten Hawksmoorin perunoiden valmistamiseen, mutta joskus pieni oikaiseminenkin on sallittua. Vakuutuimme nimittäin jo viime jouluna Familian valmiiksi paistettuina pakasteena myymien ankka-confitien herkullisuudesta. Joulupöydänkin helpoksi alkupalaksi sopivat pikkuannokset sisälsivät ankka-confitin lisäksi mm. granaattiomenan siemeniä.

Mahtavantuoksuiset ankankoivet saivat jälleen seurakseen pirsahtelevan raikasta granaattiomenaa, mutta myös vinkeän violettia ruusukaalipaistosta ja samaa sävyä noudattavia rapeita perunalastuja.

Ankankoipi-confit à la Familia
3 Familian ankan koipireisi -confitia (pakaste)
tarjoiluun:
1 blue congo -peruna
1 tl oliiviöljyä
1 granaattiomena
sormisuolaa
mustapippuria

Sulata ankankoivet ja siirrä vakuumipakkaukssta rasvoineen kattilaan nahkapuoli alaspäin. Lämmitä koivet kattilassa kannen alla hitaasti miedolla lämmöllä. Nosta koivet kattilasta varovasti reikäkauhalla talouspaperin päälle ja rouhi pintaan suolaa ja pippuria ennen tarjoilua.

Kuumenna kiertoilmauuni 250 asteeseen. Siivuta peruna kuorineen ohuiksi viipaleiksi ja pyörittele siivut öljyssä. Ripottele siivuille suolaa ja levitä siivut leivinpaperin pälle. Paista siivut rapeiksi perunalastuiksi, tähän menee noin 10 minuuttia.

Irrota granaattiomenasta siemenet ja tarjoile ne ja perunalastut ankan ja ruusukaalipaistoksen lisänä.

Verigreippi-balsamicokastike
1 dl verigreipin mehua (1 verigreippi)
1 dl vahvaa kanalientä
2 rkl laadukasta balsamicoa
1 rkl hunajaa

Mittaa ainekset kattilaan ja keittele kastiketta kasaan, kunnes sitä on noin puolet jäljellä.

Ruusukaalipaistos à la Jamie Oliver
300 g violetteja ruusukaaleja
loraus oliiviöljyä
50 g voita
4 siivua pancettaa (0,5 cm siivuina)
0,5 ruukkua salvian lehtiä
merisuolaa
mustapippuria
2 rkl Worcestershire-kastiketta
2 valkosipulinkynttä

Puhdista ruusukaalit ja aja ne yleiskoneessa tai tehosekoittimessa raasterouheeksi. Siirrä rouhe kylmään veteen odottamaan.

Pilko pancetta sentinlevuisiksi viipaleiksi. Lisää paistinpannulle öljy ja voi, lämmitä keskilämmölle ja lisää joukkoon pancetta, salvianlehdet, sekä pari rouhaisua suolaa ja pippuria. Paistele seosta kymmenisen minuuttia.

Kaada ruusukaalirouheesta enin vesi pois, lisää rouhe pannulle ja lisää lämpöä. Hauduta kaaleja kannen alla kymmenisen minuuttia ja lisää tarvittaessa hieman vettä, jos seos alkaa kuivua liikaa. Lisää joukkoon Worcestershire-kastike ja ota pannu levyltä. Silppua lopuksi valkosipulinkynnet ja lisää paistoksen joukkoon. Tarjoile.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Harira

Nyt, jos koskaan ollaan lämmittävien pataruokien (ja keittojen) äärellä. Erään sunnuntain ratoksi valmistimme aivan järjettömän satsin marokkolaista perinneherkkua, hariraa. Tästä reseptistä valmistuu ruokaa kuuden litran kattilallinen, joten saavista riittää isommallekin porukalle tai useampaan syöntikertaan.

Itse laitoimme useamman annoksen tätä herkkua pakastimeen, arki-iltojen pelastukseksi. Hyvä puoli tässäkin padassa on se, että maku vain paranee seuraavana (ja sitä seuraavana) päivänä, joten ruokaa kannattaa valmistaa reippaasti. Itse toki saatoimme hieman liioitellakin...

Harira on ainakin internetin mukaan mitä ilmeisimmin alun alkaen keittoruoka. Sen voi kuitenkin todeta, että tuhdimpana pataruokanakin tämä toimii erittäin loistavasti. Kyseessä ei ole siis ihan se perinteisin versio harirasta, vaan ehkäpä jotain aivan muuta. Lopputulos ja maku on kuitenkin tärkein, ja ne olivat tässä versiossa kohdallaan.

Vaikka mausteita tuntuu olevan pitkä lista ja itsestäkin märää tuntui alkuun aika paljolta - jopa näin isoon pataan - ei mausteissa kannata missään tapauksessa himmailla. Paremminkin päin vastoin, mausteita saa olla todellakin reilusti.

Reseptiin otettiin vinkkiä täältä.

Harira
5 rkl oliiviöljyä

iso nokare voita
1,5 kg Familian lampaan luutonta paistia

5 sellerinvartta
3 keltasipulia
6 valkosipulinkynttä
2 rkl inkivääriä raasteena
3 tlk tomaattimurskaa
2 dl tomaattipyreetä (esim. 2 kpl mutti-putkiloita)

2 rkl jeeraa

1 rkl jauhettuja korianterinsiemeniä

1,5 rkl kurkumaa

2 rkl paprikajauhetta

1 rkl savupaprikajauhetta

1,5 tl ceyloninkanelia

1 rkl merisuolaa
1 rkl mustapippuria

1 säilötty sitruuna

1 g sahramin luotteja

2 tl harissaa

1 l kanalientä

800 g kuivattuja luomubelugalinssejä

875 g säilöttyjä kikherneitä (5 kpl á 175 g)

puntti silopersiljaa

sitruunaa

turkkilaista jugurttia

Hariran ydin - riittävä määrä mausteita!

Kuutioi lampaan paisti reiluiksi suupaloiksi. Lämmitä ISO pata tai kattila liedellä, lisää oliiviöljy ja voi. Kun pata on kuuma, ruskista lammas useassa erässä. Siirrä ruskistetut lihakuutiot syrjään.

Silppua sellerinvarret pieneksi silpuksi, siivuta sipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta inkivääri. Kuullota sipulia padassa reilut viisi minuuttia. Lisää joukkoon sellerinvarret ja valkosipulit sekä raastettu inkivääri, kuullota niitä vielä muutama minuuti.

Lisää joukkoon tomaattimurska, tomaattipyree ja kaikki mausteet. Sekoita pataan. Silppua säilötty sitruuna ja lisää sekin pataan. Sekoita lopuksi joukkoon vielä harissa. Anna padan hautua muutama minuutti. Lisää lampaat takaisin pataan ja sekoita hyvin. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua miedolla lämmöllä kannen alla ainakin pari tuntia.

Lisää pataan lopuksi linssit ja kikherneet, hauduttele linssit kypsäksi noin puolen tunnin ajan. Kun kaikki on valmista, nostele ruoka lautaselle ja lisää päälle vielä turkkilaista jugurttia, silopersiljaa ja sitruunamehua sekä hieman lisää harissaa.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Taginea ja tabboulehia

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinpä myös taginella. Tagine tunnetaan maailmalla myös ainakin nimillä tajine, maraq ja marqa. Suomessa tutuin nimitys lienee tagine, joka on siis sekä pohjoisafrikkalainen ruokalaji että savipata, jossa on kartiomainen kansi. Ruokalajin valmistus kotioloissa onnistuu kyllä ilman oikeaoppista taginepataakin - mieto lämpö ja pitkä haudutus ovat avaimet onnistumiseen.

Oli miten oli, kyseinen ruokalaji soveltuu hyvn myös esimerkiksi Suomen talveen tuomaan hieman mausteista piristystä. Karitsan tai lampaan niska (eli tässä tapauksessa entrecote) soveltuu erinomaisen hyvin taginen pääraaka-aineeksi.

Vaikka ruokalajin maustelista on pitkä, ei siitä kannata masentua, lopputulos on kaiken vaivan arvoinen - eikä aktiivinen valmistusaikakaan ole järin pitkä. Parin tunnin hauduttelulla lopputulos on todella murea ja uskomattoman maukas.

Taginen kylkeen soveltuu erittäin hyvin hieman raikkaampi tabbouleh runsailla yrteillä ja sitruunalla maustettuna.

Reseptin pohjana oli BBC Foodin versio tästä loistavasta ruoasta.

Tagine
noin 1 kg Familian karitsanniskaa (entrecote)
1 tl ras-el-hanoutia

0,5 tl jauhettua ceyloninkanelia

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,5 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jeeraa

0,5 tl rouhittua mustapippuria

0,5 tl kurkumaa

3 rkl oliiviöljyä

1 keltasipuli

2 valkosipulinkynttä

400 g säilöttyjä San Marzano -tomaatteja

0,5 g sahramia

3,5 dl kanalientä

125 g kuivattuja aprikooseja

100 g laadukkaita vihreitä kivettömiä oliiveja (esim. manzanilla)

75 g kokonaisia manteleita

1 puntti tuoretta korianteria

merisuolaa

Ota karitsanniskat huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta ja paloittele ne isoiksi suupaloiksi. Sekoita ras-el-hanout, kaneli, inkivääri, savupaprika, jeera, mustapippuri ja kurkuma keskenään. Hiero mausteseos hyvin lihoihin. 

Ota esiin valurautapannu ja kuumenna se savuavan kuumaksi. Lorauta pannuun oliiviöljy ja ruskista karitsat useassa erässä pari minuuttia kerrallaan. Siirrä lihat syrjään odottamaan.

Laita isohko pata liedelle keskilämmölle ja lorauta sinne öljyä. Silppua kelta- ja valkosipulit, kuullota niitä padassa muutama minuutti. Lisää karitsat pataan ja sekoittele hyvin. Lisää pataan kaikki loput ainekset paitsi korianteri ja suola. Hauduttele pataa kannen alla vähintään puolitoista tuntia, mielellään parikin tuntia. Revi lopuksi pataan korianteri ja sekoita. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ennen tarjoilua.

Tabbouleh
175 g bulguria

7 dl kanalientä

2 punasipulia

300 g pistaasipähkinöitä

1 sitruunan mehu

3 rkl oliiviöljyä

iso puntti silopersiljaa

iso puntti korianteria

iso puntti minttua

merisuolaa

mustapippuria

Kun tagine on lähes valmista, aloita tabboulehin teko. Huuhtele bulgur ja hauduttele sitä kanaliemessä kattilassa, kannen alla noin 15-20 minuuttia. Kun bulgur on valmista, valuta se ja anna hieman jäähtyä. 

Kippaa bulgur isohkoon kulhoon. Pilko punasipulit hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita bulgurin sekaan yhdessä pistaasien kanssa. Lorauta perään sitruunan mehu ja oliiviöljy. Silppua yrtit ja sekoita nekin bulgurin joukkoon. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile taginen kera.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Breseerattua ibericoporsaan niskaa espanjalaisittain

Syksy ja talvi ovat perinteisesti parasta aikaa valmistaa pataruokia. Mikäli haluat jotain erityisen maukasta, kokeile tätä! Espanjalaiset maut toimivat täydellisesti Suomenkin pimeissä illoissa, kun ulkona tulee lunta, räntää ja vettä.

Ibericon niska toimii parhaiten juuri näissä pataruuissa (tai sitten pitkään hitaasti vartaassa grillaten) ja tämä kyseinen espanjalainen musta possu on todellakin jotain aivan muuta kuin perinteinen tehotuotettu sika. Lihan väri on todella tumma ja maku on mitä parhain, hieman pähkinäinen ja siinä maistuu laatu :). Lisää tietoa ja ibericopossureseptejä löydät täältä.

Tähän reseptiin vinkkiä saatiin täältä.

Breseerattua ibericoa

noin 1 kg ibericon niskaa

merisuolaa

mustapippuria

4 rkl oliiviöljyä

reilu nokare voita

2 dl kuivaa sherryä

2 keltasipulia

4 valkosipulinkynttä

200 g chorizoa

2 tl paprikajauhetta

2 rkl tomaattipyreetä

1 tlk San Marzano -tomaatteja

3 oksaa timjamia

2 rkl tuoretta oreganoa

4 laakerinlehteä

3 rkl sherryviinietikkaa

3 tl sokeria

100 g laadukkaita tummia oliiveja

Leikkaa ibericon niska reiluiksi kuutioiksi ja suolaa sekä pippuroi lihakuutiot. Ota esiin iso pata, laita se liedelle lämpenemään ja lorauta pataan puolet oliiviöljystä ja nokare voita. Kun pata on kuuma, ruskista lihat useassa erässä ja nosta ruskistetut possut tämän jälkeen syrjään odottamaan isoon kulhoon.

Vähennä hieman lämpöä ja kaada pataan sherry ja kaavi puukauhalla padan pohjasta kaikki lihanrippeet irti. Kippaa tämän jälkeen sherryliemi possunpalojen päälle isoon astiaan. Lisää pataan loput oliiviöljystä. Siivuta sipulit ja kuullottele niitä oliiviöljyssä noin vartin verran, tai kunnes sipuli on pehmeää ja kevyesti ruskistunutta. 

Lisää tämän jälkeen pataan sipulien sekaan siivutetut valkosipulinkynnet ja siivutettu chorizo. Paistele pari minuuttia. Sekoita joukkoon paprikajauhe, paista taas hetki ja lisää sen jälkeen tomaattipyree, San Marzanot, timjami, oregano ja laakerinlehdet. Sekoita.

Kaada tämän jälkeen pataan possut kaikkine nesteineen. Sekoita hyvin, tiivistä pata täysin tiiviiksi laittamalla kannen välin leivinpaperi ja anna lihan kypsyä 180-asteisessa uunissa vajaan parin tunnin ajan tai niin kauan kunnes possu alkaa olla lähes riittävän mureaa. Lisää tarvittaessa joukkoon hieman nestettä, mikäli pata kuitenkin meinaa kuivua kokonaan.

Laita pienelle paistinpannulle tai pieneen kastikekattilaan sherryviinietikka ja sokeri. Kuumenna ja redusoi seosta, kunnes siitä on jäljellä noin teelusikallinen. Sekoita seos pataan oliivien kanssa. Vähemmä lämpöä reilusti ja hauduta pataa vielä ilman kantta puoli tuntia tai niin kauan kunnes possu on erittäin mureaa ja suussasulavaa.

Tarjoa esim. keitettyjen ja grillattujen perunoiden kera.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Appelsiinikaritsaa ja viikuna-vuohenjuustosalaattia

Kauppojen hedelmähyllyille on syksyn saapuessa ilmestynyt ihanan mehukkaita viikunoita. Kuljeta ohutkuoriset, helposti lommoutuvat viikunat varovasti kotiin ja säilytä niitä mahdollisimman vähän aikaa ennen tarjoilua, silloinkin viileässä. Runsaasti kalsiumia sisältävien, kuitupitoisten hedelmien painosta jopa 55 % voi olla sokeria. Tästä huolimatta hedelmät maistuvat vastustamattoman raikkaille ja aavistuksen happamillekin. Ne sopivat täydellisesti tarjottavaksi ihan sellaisenaan esimerkiksi erilaisten juustojen kumppanina.

Tässä Ottolenghi-Tamimi-kaksikon kirjasta Ottolenghi the Cookbook lainatussa aromikkaita yrttejä ja mausteita pursuavassa reseptissä viikunoita tarjoillaan karitsankareiden kaverina vuohenjuuston, saksanpähkinöiden ja valloittavan appelsiinikastikkeen kera.

Karitsankare on karitsan ulkofileetä, jonka ympärille on jätetty aavistus rasvaa ja komea kylkiluurivi. Suussasulavan mureat, reilusti mediumiksi jätetyt karitsankareet valmistuvat helposti ja ovat näyttävä kruunu ruokapöytään. Familian karitsankareita löytyy pakastealtaasta näppärän kompaktissa kahden kareen paketissa. Kareet kannattaa ottaa sulamaan jääkaappiin jo edellisenä päivänä.

Karitsankareita, appelsiinikastiketta ja vuohenjuusto-viikunasalaattia

2 Familian karitsankaretta eli kruunukyljysriviä (n. 12 kylkiluun verran)

marinadi:

2 rkl tuoreita timjaminlehtiä

1 rkl tuoreita rosmariininlehtiä

2 valkosipulinkynttä

6 rkl oliiviöljyä

kastike:

1,25 dl vastapuristettua appelsiinimehua

0,6 dl punaviinietikkaa

50 g hunajaa

1 tähtianis

7 cm ceyloninkanelitankoa

salaatti:

50 g saksanpähkinöitä

0,5 ruukkua mintunlehtiä

0,5 ruukkua silopersiljanlehtiä

100 g vuohenjuustoa

2 rkl oliiviöljyä

4 viikunaa

merisuolaa

mustapippuria

Marinoi karitsat. Hienonna valkosipulinkynnet sekä yrtit ja sekoita marinadin ainekset keskenään. Hiero marinadi karitsankareiden pintaan ja anna lihojen maustua viileässä yön yli.

Valmista kastike. Mittaa vastapuristettu mehu, viinietikka, hunaja ja mausteet kattilaan. Kuumenna seosta ja anna sen porista, kunnes kastike on redusoitunut kolmannekseen aluperäisestä (n. 40 minuutin ajan).

Hiero kareiden pintaan suolaa ja pippuria. Ruskista kareet kuumalla pannulla ja siirrä ne uunivuokaan. Anna niiden sitten paistua 150-asteisessa kiertoilmauunissa, kunnes lihan sisälämpötila on 55 astetta. Kääri kareet folioon ja anna niiden vetäytyä vartin verran. Leikkaa karitsankareet siivuiksi niin, että lihaa jää paksu kerros joka toisen luun ympärille ja joka toinen luu otetaan irti. Rouhi lihojen leikkuupinnalle suolaa.

Murskaa saksanpähkinät kevyesti ja paahda niitä kuumalla kuivalla pannulla, kunnes ne saavat kullanruskea paahteisen värin.

Kokoa salaatti. Riivi mintun- ja persiljanlehdet laakean kulhon pohjalle. Murskaa vuohenjuusto sormien välissä ja ripottele yrttien päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhi mukaan mustapippuria ja suolaa. Leikkaa viikunat lohkoiksi ja asettele salaatin viereen yhdessä karitsojen kanssa. Lusikoi lopuksi kastike salaatin, karitsan ja viikunoiden päälle.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Paahdettua sahrami-helmikanaa

Helmikana, numida meleagris, on Afrikasta alun perin kotoisin oleva suurehko kanalintu. Nimensä lintu on saanut vähemmän yllättäen mustan höyhenpeitteen valkoisista helmimäisistä pilkuista. Koska lintu on suhteellisen suuri ja painaa noin 1,3 kiloa, on sen rintapaloissa hyvin syötävää. Yksi rintapala riittää helposti yhdelle hengelle.

Makuelämys oli vallan mainio, eikä tätäkään makujen yhdistelmää olisi koskaan itse osannut keksiä. Resepti on napattu Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin kirjasta "The Cookbook" (2008). Reseptissä on ehkä muutamia haastavia raaka-aineita perus kotikokille, mutta takaan että kaikki on vaivan arvoista. Ruoan valmistukseenkin täytyy varata pari päivää, marinointiin menee vähintään 8-10 tuntia, mielellään vuorokausi.

Ruusuvettä löytää onneksi ainakin isoista marketeista ja varmasti myös erikoisliikkeistäkin. Sahramia ei kannata ostaa taasen marketista (itse emme ole törmäneet laadukkaaseen sahramiin automarkettien hyllyillä), vaan kannattaa hankkia laadukasta sahramia kerralla muutama gramma jostain etnokaupasta.

Sahrami-helmikanaa
600 g (2 kpl) Familian helmikanan rintaa (siivellä)
2 keltasipulia
4 rkl oliiviöljyä
1 tl inkiväärijauhetta
1 tl ceyloninkanelijauhetta
0,5 g sahramin luotteja
1 sitruuna
4 rkl vettä
2 tl karkeaa merisuolaa
1 tl vastajauhettua mustapippuria
100 g kuorettomia hasselpähkinöitä
70 g hunajaa
2 rkl ruusuvettä
2 kevätsipulia

Valmista ensin helmikanan marinadi ja marinoi vähintään yön yli. Laita kananrinnat isoon kulhoon. Pilko sipulit reiluiksi paloiksi ja heitä helmikanan joukkoon. Lorauta perään oliiviöljy ja sekoita mukaan myös inkiväärijauhe, kaneli ja sahrami. Purista sekaan vielä sitruunasta mehut, suolaa ja pippuroi. Sekoita hyvin ja hiero marinadia helmikanoihin. Laita jääkaappiin vähintään yöksi.

Nosta helmikana jääkaapista huoneenlämpöön seuraavana päivänä hyvissä ajoin ennen valmistusta. Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Paahda kuorettomia hasselpähkinöitä uunissa noin 10 minuuttia, tai kunnes pähkinät saavat hieman väriä.

Murskaa paahdetut pähkinät esim. morttelissa isoksi rouheeksi. Nosta helmikanat marinadeineen uunivuokaan niin, että kanat ovat nahkapuoli ylöspäin. Paista 190 asteisessa uunissa 35 minuuttia.

Helmikanan paistuessa, sekoita keskenään hunaja, ruusuvesi ja pähkinärouhe. Kun helmikanat ovat olleet uunissa 35 minuuttia, levitä hunajatahna lintujen päälle ja paista vielä 10 minuuttia. Ota linnut uunista ja laita tarjolle esim. kuskusin kera.

Leikkaa kevätsipulit renkaiksi ja ripottele annosten päälle.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Ranch-maustettu maminha ja perunapinot

Vielä on kesää jäljellä, joten ei muuta kuin grillaamaan. Miedolla lämmöllä grillatusta maminhasta on tullut tämän kesän aikana yksi suurimmista grillisuosikeistamme. Maminha on todella maukas ja siitä saa erittäin mehevää, kun lihaa grillaa pidempään, matalassa lämmössä useasti käännellen ja valellen.

Tällä kertaa maminha sai mausteekseen ranch-tyyppisen kuivarubin, joka oli aivan erinomainen. Lisukkeeksi valmistimme maukkaita perunapinoja, joiden resepti löytyi täältä.

Ranch maminha
n. 1 kg Familian angus maminhaa

ranch rub:
1,5 rkl kuivattua persiljaa
1 rkl valkosipulirouhetta
1,5 tl sipulijauhetta
1,5 rkl karkeaksi rouhittua mustapippuria
2 tl hienoa merisuolaa
1,5 tl savupaprikajauhetta

valeluliemi:
1 dl oliiviöljyä
1 dl punaviinietikkaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna

Ota liha esiin ja trimmaa suurimmat kalvot, jos niitä lihassa on. Tee makurasvaan viillot vähän samaan tapaan kuin ankanrintaan tehdää. Valmista rubi sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Hiero rubi maminhan pintaan joka puolelle. Anna maustua muutama tunti (esim. vakuumimarinaattorissa) jääkaapissa. Ota liha huoneenlämpöön vähintään tuntia ennen grillausta. Valmista valeluliemi sekoittamalla kaikki ainekset keskenään.

Laita grilli kuumenemaan miedolle lämmölle. Nosta maminha grilliin rasvapuoli ylöspäin. Grillaan ensin seitsemän minuuttia ja käännä liha. Lusikoi valelulientä grillatulle pinnalle ja grillaa rasvapuolta seitsemän minuuttia. Käännä ja valele. Jatka samaan tapaan käännellen ja valellen lihaa seitsemän minuutin välein. Nosta liha grillistä vetäytymään, kun sen sisälämpötila on 49 astetta. (tähän menee noin 30 minuuttia riippuen grillistä ja lihan paksuudesta).

Perunapinot (10 muffinivuokaa)
4 keskikokoista perunaa
1 dl juustoraastetta (esim. Port Salut)
0,5 dl ruokakermaa
merisuolaa
mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (käytä kiertoilmaa). Pese ja siivuta perunat ohuiksi viipaleiksi. Sekoita keskenään juustoraaste, ruokakerma, suola ja mustapippuri. Sekoita perunasiivut sekaan. Lado viipaleista muffinivuokiin pinot. Paista uunissa noin tunti.

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

Paahdettua peltopyytä ja sahramirisottoa

Ruskeankirjava peltopyy on fasaaninsukuinen kanalintu. Näitä pulleita siivekkäitä tavataan melkein kaikkialla Euroopassa ja myös läntisessä Aasiassa, lisäksi lintua on istutettu riistaksi Pohjois-Amerikkaan. Nimensä mukaisesti pellonpientareilla viihtyvä lintu syö siemeniä ja pikkuhyönteisiä.

Maanviljelyn tehostuessa peltopyiden elinympäristöjen säästämiseen ja lintujen suojeluun on Suomessa pyritty panostamaan, sillä kotimainen kanta on ehtinyt vähentyä noin 4000 pariin. Linnun syys-lokakuinen metsästys on vähäistä ja se pyritään kohdentamaan istutettuihin kantoihin. Euroopan mittakaavassa peltopyykanta on kuitenkin elinvoimainen, jopa 3 miljoonaa yksilöä kattava. Kauppojen pakastealtaista löytyvät Familian kokonaiset peltopyyt on tuotu EU-alueella, meidän testiyksilömme Isosta-Britanniasta.

Kuten linnun töpäkästä ulkonäöstä voi päätellä, sen rintafileet ovat kookkaat ja 300-grammaisessa siivekkäässä riittää reilusti syötävää yhdelle. Liha säilyy takuuvarmasti mehevänä, kun linnut käärii paistamisen ajaksi vielä kevyesti pancettaan (tai paremman puutteessa peruspekoniin). Kylkeen ruokaisa sahramirisotto ja kevyesti karamellisoituja viikunoita, ja onnellinen ähky on taattu.

Tarjoile peltopyyt runsaan ja paahteisen, perinteikkäältä Herdade do Esporãon viinitilalta Alentejon alueelta Portugalista tulevan Esporão Reserva Branco 2014 -valkoviinin kera.

Paahdettu peltopyy

2 Familian kokonaista peltopyytä (n. 300 g kpl)

merisuolaa

8 siivua pancettaa

Leikkaa lintujen kaulat irti ja käytä ne risoton teossa. Huuhtele ja kuivaa linnut huolella ja hiero ne sitten kauttaaltaan hienolla merisuolalla. Pyöräytä lintujen, erityisesti rintafileiden ympärille pancettasiivuja ja sido linnut pancettasiivuineen paistilangalla tiukoiksi paketeiksi.

Ruskista pyyt kuumalla pannulla voissa ja siirrä uunivuokaan. Paista lintuja 200-asteisessa uunissa 18 minuutin ajan. Poista paistinarut varovasti ja tarjoile paahdetut peltopyyt sahramirisoton ja karamellisoitujen viikunoiden kera.

Maailman kallein mauste. Hakaniemen etnokaupoista ostettu "espanjalainen" sahrami on todennäköisesti oikeasti peräisin Iranista. Hinta-laatusuhde pesee kuitenkin marketeissa myytävät suurten mausteketjujen puolen gramman jauhepussit koska tahansa.

Sahramirisotto

1,5 l kanalientä
2 isoa salottisipulia
100 g voita
250 g risottoriisiä, esim. carnaroli
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
0,5 g sahramia
50 g pitkään kypsennettyä parmesanjuustoa (käytimme 40 kk)
merisuolaa

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi kattilassa.

Hienonna salottisipulit ja kuullota niitä kasarissa miedolla lämmöllä puolessa voista (50 g) kymmenisen minuuttia (lisää joukkoon myös peltopyiden kaulat makua antamaan. Lisää joukkoon risottoriisi. Hienonna torvisienet ja lisää mukaan kasariin. Kuullota seosta varovasti, kunnes riisinjyvät muuttuvat läpinäkyviksi ja tuoksuvat kevyesti paahteisilta.

Mittaa riisien sekaan viini ja anna sen imeytyä jyviin. Lisää joukkoon kanalientä vähitellen kauhallinen kerrallaan, samalla risottoa hiljalleen hämmennellen. Kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen lientä. Jatka näin reilun vartin verran, kunnes riisi on pehmentynyt al denteksi ja risoton rakenne on kermainen. Lisää loppuvaiheessa mukaan myös vesitilkkaan sekoitettu sahrami.

Ota kasari liedeltä ja lisää risoton sekaan loput voista (50 g) pieninä kuutoina. Raasta parmesan ja sekoita risoton joukkoon. Anna risoton tekeytyä viitisen minuuttia kannen alla ja notkista se tarvittaessa ennen tarjoilua kanaliemellä. Mausta lopuksi tarvittaessa suolalla.

Karamellisoidut viikunat
2 viikunaa
ripaus ruskeaa ruokosokeria

Halkaise viikunat ja ripottele leikkuupinnoille sokeria. Aseta viikunat leikkuupinta ylöspäin uunipellille ja paista niitä 225-asteisessa uunissa 4 minuutin ajan. Käytä uunin grillivastuksia tai viimeistele karamellisointi toholla.

Bonuskuvana aiempi kokeilumme, grillattu peltopyy viski-sienikastikkeella. Mehukas peltopyy toimi myös grillattuna aivan mainiosti. Linnut vain avattiin perhosiksi, maustettiin suolalla ja pippurilla ja grillattiin 8 minuutin ajan. 

Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.