Lomavinkkejä lapsiperheelle Tallinnaan

Asunnon myynti ja osto, muuttorumba, töihinpaluu ja lapsiperhearki viivästyttivät tämän(kin) jutun julkaisemista puolella vuodella, mutta naputtelin juhannuksena tehdyltä Tallinnan matkalta tarttuneita hajanaisia vinkkejä ylös sen verran kuin muistin. Kännykkäkin on matkan varrella vaihtunut ja löysin vain ihan sattumanvaraiset neljä instakuvaa, niillä mennään siis.

Tunnelmallinen Tartto

Rappioromantiikkaa huokuva puutalokaupunginosa Supilinn.

Heinäkuu, kahden viikon kesäloma edessä ja laskettu aika kuukauden päästä - mitä ihmettä sitä uskaltaa vielä tehdä? Reissaamista rakastava perheemme paini viime kuussa kunnon first world problems -kriisissä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme hyppäämään autolauttaan ja ajelemaan Tallinnasta parin tunnin matkan Tarttoon. Jos jotain yllättävää sattuisikin, perinteikkään yliopistokaupungin sairaalafasilitieettien luulisi olevan hyvät.

Tallinnassa taas

Kännykkäkamerallakin saa joskus napattua kohtuullisia kuvia, kun kaikki osuu kohdilleen.

Parilla päivällä pidennetyllä pääsiäislomalla ehtii näemmä kaikenlaista. Me ehdimme olla muutaman päivän maalla, ja keksimme lähteä sieltä takatalven keskeltä pariksi yöksi Tallinnaan syömään hyvin. Auto kohti etelää, pyykkien pesu ja laivaan.

Sattumalta päädyimme menomatkalla uuteen Megastariin, joka oli vieläpä puolityhjä. Menomatka sujuikin leppoisasti uutuuttaan kiiltelevää laivaa ihmetellen.

Tallinnaan saavuttuamme alkoikin sitten syömingit. Tämänkertainen reissumme sisälsi mm. seuraavat ravintolat: Cru, Kaks Kokka, Kuldmokk ja Kolm Sibulat - näistä tunnelmia alla.

Uba ja humal, olutpuoti Tallinnassa

Uba ja humal

Uusi vuosi ja arkistojen aarteet. Tämäkin juttu on jäänyt näemmä julkaisematta, kävimmehän katsastamassa Uba ja humalin joskus pari vuotta sitten. Reissuraportti Tallinnaan on siis hieman jo hämärän peitossa, pahoittelut siitä - lyhyestä virsi kaunis.

Tallinnasta on löytynyt laatutietoisen iloksi jo hyvän tovin useampikin pienempi ja vähän isompikin laadukkaita oluita ja siidereitä myyvä puoti. Uba ja humal löytyy Tallinnan Kalasadaman alueelta. Uba ja humalissa on hyvä ja laaja valikoima erikoisempia ja laadukaampia virvokkeita. Tuolloin pari vuotta sitten kyseisestä puodista löytyi myös laadukkaita papukahveja.

Lisäksi vuosia trendikkäänä hipsterialueena tunnetulla Telliskiven alueella on useampiakin käsityöläisoluita myyviä pieniä puoteja. Valikoimaa riittää laadukkaammista perustuotteista harvinaisempiin ja huomattavan arvokkaisiinkiin.

Hyvien ja hieman harvinaisempien viinien ystävälle voi suositella hyvin Best Wineä. Best wine on rento viinikauppa, jossa on ollut ainakin aiemmin useasti melko laadukkaitakin tastingeja. Pari sanaa Best Winen viinivalinnoista olemme kirjoitelleet joskus aikoinaan täällä.

Lopuksi vielä muistutuksenomaisesti muutama vanha ravintolatärppi, joista olemme kirjoitelleet, ne löytyvät täältä ja täältä.

Näitä muistellessa tekee mieli suunnitella jälleen reissua Tallinnaan, jospa sitä kevään mittaan ehtisi sinnekin taas.

Muutama tuliainen, joista ainakin osaa saa tänä päivänä jo Suomestakin.

Kaksi yötä ja kolme ravintolaa Tallinnassa

Restoran Ö: Goat cheese and spruce syrup (ash cookie) & Põltsamaa Kuldne 2005

Lähdimme O:n kanssa lokakuussa ensimmäistä kertaa ilman Pikkukokkia viikonlopuksi reissuun. Kohteeksi valikoitui niinkin eksoottinen paikka kuin Tallinna. Etelänaapurin ravintolatarjonta on hinta-laatusuhteeltaan tunnetusti loistava ja kun kerrankin kaksin olimme liikkeellä, viikonloppu ahdettiin täyteen kulinaarisia elämyksiä.

Tyylikäs Restoran Noa Viimsissä.

Suuntasimme matkaan perjantaina töiden jälkeen Tallink Superstarilla. Hotellivalintamme, vanhan kaupungin rauhallisella laidalla sijaitseva Three Sisters Hotel oli nappivalinta. Vaikka varaamamme huone olikin kategoriaa perussiisti pikkukoppi, itse rakennus oli tunnelmallisuudessaan upea ja erityisesti hotellin aamiainen poikkesi virkistävästi valtavirrasta laadukkaalla, kauniisti katetulla tapas-henkisellä tarjonnallaan.

Restoran Noa: Kampasimpukka (kataifi, tom-yum, nori)

Perjantai-illan ravintolaksi valikoitui pitkän googlailun jälkeen Restoran Spot. Keskihintainen, ellei peräti edullinen ravintola tarjosi alkupalalistalta runsaan artesaanijuustoja, kuivalihoja ja kalaa sisältävän lautasen kahdelle. Setin ehdoton suosikkimme oli huumaava tryffelijuusto, jonkatyyppistä juustoa kävimmekin myöhemmin suunnuntaiaamuna ostamassa myös kotiin tuliaisiksi sataman lähellä olevasta Juustukuningad-juustokaupasta. Epäilevästä tarjoilijasta huolimatta vakuutimme jaksavamme syödä myös keiton ennen pääruokaa. Onneksi, koska borš consomme savustetulla ankalla oli aivan upea makuelämys.

Restoran Noa: Musta porsas (fermentoitua kurkkua, munakoisotahnaa, persiljaa)

Pääruoaksi yritimme epätoivoisesti jaksaa syödä vielä kuhafileetä kermaisen perunasoseen, limevaahdon ja paistettujen tomaattien kera. Annos oli makuumme hieman turhan kummallinen ja erityisesti muusiin sotkettu paistettu lohi jätti kysymyksen kokin järjenjuoksusta. Jälkiruoan syöminen teki jo todella tiukkaa, mutta jotenkin onnistuimme tuhoamaan ämpärilliset erittäin tuhtia suklaamoussea keksipalojen ja karpaloiden kera. Kellon lyötyä kymmenen hoipuimmekin sitten jo totaalisen ylensyöneinä nukkumaan.

Restoran Noa: vaniljapiiras (omenaa, vaniljajäätelöä)

Lauantain lounaspaikaksi olimme varanneet pöydän kaukana keskustan ulkopuolella Viimsissä sijaitsevasta Restoran Noasta. Valoisa, raikas, modernia huvilatunnelmaa huokuva rantaravintola oli ihan ehdottomasti vartin taksimatkan arvoinen. O otti alkuun kampasimpukkaannoksen (kataifi, tom-yum, nori), minä taas aloitin kevyesti Raw2-annoksella (black angus, ruislastuja, viskimajoneesia, karhunlaukkapestoa). Pääruoaksi herkuttelin savupunajuuririsoton (vuohenjuustoa, rucolaa, maapähkinää) ja O puolestaan söi mustaa porsasta (fermentoitua kurkkua, munakoisotahnaa, persiljaa).

Restoran Noa: vadema hot-pot (kastiketta, rapeaa mantelirouhetta, basilikasorbettia)

Jälkiruoaksi O nautiskeli vadema hot-potin (kastiketta, rapeaa mantelirouhetta, basilikasorbettia) ja minä vaniljapiiraan (omenaa, vaniljajäätelöä). Aivan taivaallista ruokaa ja kekseliäs esillepano - ei paikkaa turhaan ole vuonna 2014 valittu Viron parhaaksi ravintolaksi. Ainoan miinuksen ravintola saa nihkeästä tarjoilusta, joka ei yltänyt lähellekään paikan vaatimaa tasoa.

Restoran Ö: Whitefish (egg white cream, tangy pickle, dill dirt)

Lounaan jälkeen suuntasimme takaisin vanhaan kaupunkiin ja tietysti Best Wineen, jossa meidät maaliskuiselta vierailulta hauskaa kyllä muistettiinkin. Mukavan tastingin ja tuliaisten valinnan jälkeen pyörimme ympäri kaupunkia ja hankimme nälkää illallista varten. Turboahdettu matkamme sisälsi nimittäin vielä seitsemän ruokalajin maistelumenun vuosien varrella useamman kerran Viron parhaaksi ravintolaksi valitussa Restoran Ö:ssä.

Restoran Ö: Elk meat from the forests of Saaremaa (ramson stalks, cladonia, black garlic)

Menun hinta, 76 euroa plus 66 euron viinipaketti, on kaupungin yleiseen hintatasoon nähden toki korkea, mutta niin oli ravintolan laatukin. Alusta loppuun miellyttävä ja huolella mietitty kokonaisuus. Ö:ssä tarjoilukin pelasi mukavasti ja ammattitaitoisesti. Keittiön tervehdysten lisäksi menu sisälsi:

• Whitefish (egg white cream, tangy pickle, dill dirt)
• Elk meat from the forests of Saaremaa (ramson stalks, cladonia, black garlic)
• Salt-baked celeriac (caramelized butter, whey)
• Sturgeon (onions stewed in whey, kohlrabi, Iceland moss)
• Quail from Järveotsa quail farm (fermented bread cream and carrots)
• House-made aged beef (king trumpet mushroom, garden thyme)
• Goat cheese and spruce syrup (ash cookie)

Restoran Ö: Quail from Järveotsa quail farm (fermented bread cream and carrots)

Jälkiruoan kanssa meille tarjoiltiin paikallista vuosikertaomenaviiniä (!) Põltsamaa Kuldne 2005 kahdesta erilaisesta lasista (ks. jutun ylin kuva). Whoa! Lasin muodolla on todellakin väliä, ihan käsittämätön ero. Illan pääteeksi saimme vielä erilaisia käsintehtyjä karamelleja, marmeladia ym.

Ravintola Ö: House-made aged beef (king trumpet mushroom, garden thyme)

Ravintola Ö:stä matkamme jatkui Tallinnan yöhön ja monen mutkan jälkeen löysimme itsemme lopulta pikkutunneilla Pikk 43:n ja Vaimu 1:n kulmassa sijaitsevasta kellaribaari Õlleteekista tuoppien ääreltä kuuntelemasta kunnon old school örinämusaa. Aamulla hotellin herkullinen aamiainen ei sitten ihan maistunutkaan ja sunnuntailounasta söimme lopulta muiden suomijunttien kanssa hätäisesti sataman Hesburgerissa :D

All in all oli ihan loistoreissu, kiitokset parhaasta seurasta O:lle ja mummipalveluista äidilleni!

Ravintola Kaks Kokka Tallinnassa

Vasikanposkia, oluessa haudutettua punakaalia, paahdettuja porkkanoita,kurpitsapyreetä ja punaviinikastiketta (16 e)

Pyörähdimme muutama viikko sitten parin yön minilomareissun Tallinnaan ja matkan parhaaksi ruokakokemukseksi muodostui pitkän kaavan lounas sataman läheisyydessä sijaitsevassa ravintola Kaks Kokkassa (Mere Pst 6E). Kaks Kokka on Tallinnan supersuositun Ö-ravintolan pikkuveli. Ranno Pauksonin ja Martin Meikasin pyörittämä paikka luottaa laadukkaisiin raaka-aineisiin, maanläheiseen makumaailmaan, upeaan esillepanoon ja silti ah-niin-reiluun annoskokoon.

Lämmin rösti, 100 minuutin muna (sous vide), graavilohta, savustettua valutettua hapankermaa ja tillipölyä (8 e).

 Valitsimme kolmen ruokalajin lounaallemme ruuat ala carte -listalta. Silloin vielä alle yksivuotialle pikkukokille keittiö surautti listan ulkopuolelta ison lautasellisen ihanan samettista palsternakkapyreekeittoa. Lapsiperheenä parempaan ravintolaan mennessä tulee aina vähän jännitettyä, muta pieni mies söi onneksi keittoa ja sen kaverina tarjottua tuoretta leipää tyytyväisenä koko rauhassa nautiskelemamme lounaan läpi.

Tartar saarenmaalaisesta hirvestä, piparjuurta, taimenenmätiä, savustettua keltuaista ja jäkälää (10 e)

Jostain syystä olemme todella laiskoja tekemään blogiin raportteja ravintolakäynneistä - ja onhan sitä mukava välillä päästä syömään kuumaa ruokaa ilman bloggariperheen iänikuista kuvaushäslinkiä! Kaks Kokkan kauniit annokset oli kuitenkin pakko kuvata muistoksi, joten samallahan sitä voi jakaa nämä pokkarikuvat teillekin.

Paahdettua karitsaa, marinoituja kirsikkatomaatteja, sieni-perunamuussia ja portviinikastiketta (16 e).

Alkuruuat olivat setin parasta antia, mutta menu piti linjansa ja korkean laatunsa aina jälkiruokaan asti. Annoskoot olivat niin reilut, että jaoimme lopulta yhden jälkkärin puoliksi. Tai olisinhan minä jälkkärihullu jaksanut vielä kokonaisenkin setin, mutta annoin O:lle armoa ja suostuin jakamaan annoksen.

Omena-keksicrumblea, vaniljaa ja timjamijäätelöä (5 e).

Ruuat maksoivat yhteensä 60 euroa, mikä kolmelta hengeltä annosten laatuun nähden oli vähintäänkin kohtuullista. Alkuun nautitut proseccot sekä alku- ja pääruokien kanssa nautitut puna- ja valkoviini nostivat loppulaskun reiluun 100 euroon. Kerrassaan upeita, rouheita makuja ja annoksethan olivat kuin taideteoksia. Suosittelemme!

Pikkukokin palsternakkakeitto (5 e).