Tervettä vastapainoa eineshehktukselle tarjoaa painotuore Organica-opus, Marcel Hägglundin apujoukkoineen kasaama kokonaisvaltainen katsaus ihmisen hyvinvointiin. Jokaiselta 280 sivulta välittyy Hägglundin pirteän intohimoinen suhtautuminen hyvää elämää kohtaan sekä tietysti aito, luonnollinen ruoka sen avaintekijänä. Varsinaisesta tietokirjasta ei ole kyse, vaan teos on täynnä kansantajuista faktaa ja fiilispohjaista tarinointia, useasta erityppisestä lähteestä. Ja koska kirjan kantava teema on aattelepa ite, tuon myös tässä arvostelussa reippaasti omat kantani esiin.
Hägglund tiimeineen tarjoilee ratkaisumalleja erilaisiin arkisiin ja elämänhallinnallisiin pulmiin. Allekirjoitan täysin esimerkiksi kirjan ytimekkäästi esitetyt ratkaisut parempaan ruoanlaittoon ja arkiaterioihin (tosin listan kärjestä puuttuu se tärkein; ennakkosuunnittelu). Orgnica tarjoilee vinkkejä myös oleellisista keittiövälineistä, oivaltavasti kahdessa kategoriassa. Ensin käydään läpi perusasiat veitsistä mortteliin ja lämpömittarista jäätelökoneeseen (jes, kyllä, myös minun maailmassani jäätelökone on joka kodin perusvaruste!). Sitten päästään ruokahifistelijän toivelistan kimppuun. En edes ole osannut haaveilla Thermomixistä saati Pacojetista, mutta nyt kun niistä luki ja googlaili hieman lisää...
Kokin ruokakaappi -luku oli hyvistä raaka-aineista intoilevalle mukavaa luettavaa - massiivinen lista suklaasta savukylkeen oli oikea laadukkaiden ainesosien ylistyslaulu. Myös tietopaketti superfoodeista kuului samaan sarjaan (vaikka Hägglund olisikin voinut jättää mainitsematta, että lista noudattaa myös syövän vaihtoehtohoitojen ravintosuosituksia). Opin lisää esimerkiksi ruoan paistamiseen soveltuvista öljyistä. Jostain joskus kuulemani viisaus siitä, että laadukas extra-neitsyt-oliiviöljy kestää halpaversioita huomattavasti paremmin kuumennusta, sai vahvistuksen.
Kirjan lopun reseptiosuus hyödyntää aiemmissa luvuissa opeteltuja tekniikoita ja raaka-aineita. Tutuksi tulevat villiruoan eri muodot riistasta kalastukseen ja villiyrtteihin, sekä fermentoinnin ja vakumoidun matalalämpökypsentämisen (sous vide) perusteet. Organican ohjeella pyöräytät vaikkapa valloittavan villiyrtti-mojiton tai herkullisen hapankaalin. Kokeilunhaluinen asenne ja oikeat raaka-aineet, välineet ja menetelmät - siinä eväät parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.
Jos sinulla on mahdollisuus viljellä omaa kasvimaata, kirjassa on kattava perustietopaketti maaperän parantamisesta erilaisilla kompostointimenetelmillä. Vaikka nykyinen pihamme ei salli kuin pienimuotoisen yrttiviljelmän ruukuissa, mukaansatempaavasti kirjoitettu luku omavaraisesta viljelystä vei mukanaan. Jos vaikka meidänkin jengi vielä joskus saisi sen punaisen tuvan ja perunamaan...
Organican terveysosuuksiin on koottu enemmän ja vähemmän tutkittua tietoa lukijalle helposti lähestyttävään muotoon. Kirja nostaa esiin monia tärkeitä jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttavia valintoja, mutta taiteilee välillä turhan vaarallisilla vesillä. Osa väittämistä onkin pakko kyseenalaistaa. Kirjassa esimerkiksi todetaan, että liiallista hedelmäsmoothieiden syömistä pitää välttää, koska "tehokkaat tehosekoittimet muuttavat hedelmien ominaisuuksia". Maalaisjärki ja lukion pakollinen kemiankurssi eivät vielä avaa miksi näin olisi, joten kirjan tekijöiltä olisi kaivannut selityksiä tarkkoine lähdeviitteineen tämäntyyppisten väitteiden tueksi.
Karvat nousevat pystyyn myös tästä sivun 49 tekstikulusta, pehmentävistä sanamuodoista huolimatta: "Lukuisten kakkostyypin diabetesta ja jopa syöpää sairastavien ihmisten väitetään parantuneen pelkällä ruokavaliomuutoksella. Näissä tapauksissa ruokavalio on toki ollut hyvin tiukka, mutta hoito on perustunut pitkälle luonnolliseen ruokavalioon. Tämä aihe on erittäin herkkä, enkä ota syvällisemmin kantaa. Kannattaa hakeutua hoitoon sellaiselle ammattilaiselle/lääkärille joka käsittelee ruokavaliotasi ja terveyttäsi kokonaisvaltaisesti, eikä keskity vain sairautesi oireiden hoitamiseen lääkkeiden avulla." Ruokavaliomuutoksilla suht helpostikin kuriin saatavan elintasosairauden ja syövän rinnastaminen on edesvastuutonta. Olisihan pelkkä kakkostyypin diabeteskin jo toiminut aivan riittävän vakuuttavana esimerkkinä terveellisen ravinnon merkityksestä. Organican terveysosuuksista kannattaakin yksityiskohtiin paneutumisen sijaan napata onnistumisen ohjenuorakseen kolme tärkeää sanaa: luonnollisuus, kohtuus ja maalaisjärki.
Vielä lopuksi muutama sana teoksen ulkonäöstä ja rakenteesta. Kirjan taitto on tyyliltään selkeä ja arvokkaan asiallinen. Kauniit suuret kuvituskuvat ja klassiset lyijykynäpiirrokset ihastuttavat, mutta sisältöjä seurailevat pienet valokuvat ovat niihin nähden turhan kotikutoisia. Kirjan aluksi lukija saa kahlata peräti 30 sivua metatietoa kirjoittajista ja ohjeita lukumahdollisuuksista. Sama ote jatkuu läpi teoksen erilaisissa johdantopätkissä. Ehkäpä ylimääräinen toimituskierros olisi ollut paikallaan kirjan punaisen langan ja rakenteen napakammaksi jäsentämiseksi? Nykymuodossaankin kirja on mukavan monipuolinen ja inspiroiva teos, jonka toivon ilmestyvän niin innokkaiden kotikokkien kuin hyvinvoinnistaan huolehtivienkin lukulistoille.
Kirja saatu arvostelukappaleena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti