28. elokuuta 2017

Punajuuri-siskonmakkarapataa ja uusiutuvia perinteitä

Ammattikokiksi opiskellut ruokabloggari Mika Rampa on koonnut kotimaisista klassikkoherkuista ja omista lapsuusmuistoistaan ammentamiaan reseptejä yksien kansien väliin. Blogin nimeä kantava Perinneruokaa PRKL -teos (Tammi 2017) ei kuitenkaan sisällä hernekeiton, korvapuustien tai graavilohen valmistusohjeita, vaan Rampa on varustanut kotimaiset perinneruoat aivan uudella twistillä.

Rampa ei esikoiskirjassaan turhia selittele, vaan nostaa pääosaan reseptiikan. Teos jakautuu muutamaan teemaan: pikkusuolaiset ja pienet herkut, lämpimät ruoat ja lisukkeet sekä suolaiset ja makeat leivonnaiset. Seitsemisenkymmentä ruokaohjetta sisältävän kirjan taitto on selkeä; kullakin aukeamalla on sivunkokoinen kuva annoksesta sekä kokemattomallekin kotikokille soveltuva napakka reseptiteksti. Kauniit kuvat ovat huolella suunniteltuja ja huokuvat trendikästä, tummanpuhuvaa rauhallisuutta.

Kirjassa kokkaillaan mm. tyrnichutneyta, mustamakkaraburritoja, kuusenkerkkäpannacottaa, voileipäkakkupalleroita ja ruissuklaakakkua. Mikä resepteistä sitten tekee perinneruokia? Rampa ei ole kahlehtinut itseään ahtaaseen "näin on aina tehty, joten vain näin voi tehdä" -ajatteluun, vaan toteaa, että kun on saavuttanut hyvät perustiedot perinneruokien valmistuksesta, on aika heittäytyä villiksi ja pitää hauskaa. Ehkä vastaus kysymykseen onkin kirjan kotimaista luontoa kunnioittavissa, ikiaikaisissa raaka-aineissa; villiyrteissä, takapihojen kasvimaiden antimissa, marjametsissä ja riistalihoissa.

Otimme teoksesta ensimmäisenä testiin ihanan syksyisen punajuuri-siskonmakkarapadan reseptin. Ainekset saa kasattua pataan nopeasti ja valmistusajasta valtaosa kuluukin ruoan hitaaseen hauduttamiseen uunissa. Punajuuri, kaali ja siskonmakkarat ovat loistavasti toimiva makuyhdistelmä, jota syystä tai toisesta ei ole aiemmin käynyt mielessäkään kokeilla. Onneksi bloggaajakollegoilla eivät hyvät ideat lopu kesken!

Pohdimme jo pataa valmistaessa, että nestettä on hurjan paljon muihin aineksiin nähden ja parin tunnin hauduttelun jälkeen asia vahvistui; täyteläisen pataruoan sijaan söimmekin herkullista punajuuri-siskonmakkarakeittoa (tähän väliin sopisi kirjan nimen jälkimmäinen osa PRKL!). Kirjan reseptistä voi huoletta siis vähentää nesteen määrää arviolta puoleen, ja kenties vaihtaa myös valmistusjärjestystä niin, että lihalientä kaadetaan pataan lopuksi vain juuri sen verran, että ainekset saa haudutettua kypsäksi. Lopputuloksena syntyy syksyn satokautta kunnioittava, täydellinen 2010-luvun perinneruoka.

Punajuuri-siskonmakkarapata
400 g siskonmakkaroita
0,5 l lihalientä (alkuperäisessä reseptissä 1 litra)
2 isoa keltasipulia
2 rkl öljyä
5 punajuurta
200 g valkokaalta
6 valkosipulinkynttä
1 timjamiruukku
6 puikulaperunaa
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl valkoista sokeria
0,5 tl merisuolaa
0,25 tl mustapippuria

Pursota siskonmakkaroista suupaloja kiehuvan lihaliemen joukkoon ja anna kiehua muutaman minuutin.

Suikaloi keltasipulit, kuutioi punajuuret, viipaloi kaali ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä pari minuuttia ja lisää joukkkoon punajuurikuutiot. Jatka kuullottamista hetken ja lisää perään kaali ja valkosipulit. Kaada kasvikset siskonmakkarapataan (tai toisin päin; nosta reikäkauhalla siskonmakkarat kasvisten joukkoon ja kaada perään sen verran lientä, että pata hautuu kannen alla kypsäksi).

Sido timjaminoksat narulla nipuksi ja lisää pataan. Mausta viinietikalla, sokerilla, suolalla ja mustapippurilla. Anna padan hautua kannen alla 175-asteisessa uunissa kolme varttia ja lisää sitten joukkoon lohkotut perunat. Jatka hauduttamista vielä tunnin verran.



Kirja saatu arvostelukappaleena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti