Merikissaa ja lehtikaalimuhennosta sekä muutama epäonnistuminen

Olipa kerran viikonloppu, jolloin lähes kaikki meni raaka-ainevalintojen osalta pieleen. Onneksi sentään ruuan maku oli lopulta erinomainen. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta..

Tarina alkaa lehtikaalimuhennoksesta. Sen tekeminen kesti lopulta kaksi päivää. Ensimmäinen satsi meni nimittäin viime metreillä pilalle perjantai-iltana, kun kaadoin joukkoon vanhentuneen klönttisen kerman. Se siitä siis. Perjantain illalliselle täytyi taikoa nopeasti lennosta jotain tilalle.

Seuraavana päivänä oli vuorossa revanssi lehtikaalimuhennoksesta tuoreen kerman kanssa. Onneksi, koska lehtikaalimuhennos oli kerrassaan mainio makuelämys. Pitkään paistetut sienet sekä sitruuna kruunasivat ehdottomasti tuon lisukkeen.

Kalan valinnan kanssa oli myöskin omat haasteensa. Kaupan kalatiskillä sattui olemaan tällä kertaa jos jonkinmoista tuoretta eksoottisempaa kalaherkkua, kuten marliinia, puna-ahventa, mustekaloja ja niin edelleen.

Olin jo tilaamassa muutaman sata grammaa marliinia, kunnes mieleen tuli, että marliini taitaa olla WWF:n kalaoppaassa punaisella listalla. Kaivettiin kännykät nopeasti esiin, ja marliinista sanottiinkin kalaoppaassa seuraavaa: "Vältä: pitkäsiimalla, ajoverkoilla ja nuotalla pyydetyt miekkakalat ja marliinit". Jätettiin tällä kertaa marliini rauhaan. Tämän jälkeen asiat alkoivat mennä oikeastaan vahingossa vielä heikommin..

Seuraavaksi kalatiskillä silmään sattui nimittäin syömisen suhteen aivan uusi tuttavuus, kissakala eli merikissa. Sehän on pakko saada pannulle, ajattelin, ja otimme pari tuoretta filettä mukaan. Ensimmäinen ajatus merikissasta nimittäin oli, että sitähän riittää Norjassa niin paljon kuin jaksaa syödä ja, että se on lähes roskakala. Vähän kuin särki täällä päin. Väärin.

Kotiin päästyämme tarkastelimme hieman lähemmin kyseistä kalalajia ja WWF:n kalaopasta. Kalaopas sanoi, "Vältä: kaikki kissakala".

Aina ei voi voittaa. Täytyypä olla hieman tarkempana ensi kerralla. Täytyypä myös välittää kyseiseen kauppaan terveisiä, että eivät välttämättä ottaisi valikoimiinsa ihan kaikkia punaisella listalla olevia kalalajeja...

Eikä tässä vielä kaikki! Ostimme samalla tosiaan myös muutaman lonkeron mustekalaa, jonka valmistimme omasta mielestämme kuten ennenkin. Aiemmin niin sanotulla dippaamismenetelmällä valmistettu mustekala on ollut erinomaista ja täydellisen mureaa. Tällä kertaa ei. Tällä kertaa mustekala oli syömäkelvoton kuminauha. Ei voittoa tästäkään.

Ongelma selvisi itse asiassa vasta tätä postausta kirjoittaessa, kun palasin omaan ohjeeseemme. Miksi en lukenut siitä valmistusvaiheessa kuin ensimmäisen rivin.. 20 minuutin jäähdytys keitinliemessä nimittäin unohtui täysin. Siinä lienee syy syömäkelvottomuuteen. Lisäsin tämän vaiheen sentään tähän reseptiin, jotta joku muu voi nauttia mustekalasta hieman paremmin.

Ei ole helppoa aina tämä ruuanlaitto. Harvemmin yhteen annokseen kasautuu näin monta ongelmaa, tämä on kyllä ehdoton ennätys tähän mennessä.

Viinisuosituksena aterialle napatiin tällainen Josef Dockner Gelber Muskateller Göttweiger Berg 2014 Toimi ainakin merikissan kanssa hyvin, mustekalasta on paha sanoa sattuneesta syystä..

Ps. merikissa oli kaikesta huolimatta äärettömän maukas kala. Kala oli ainakin omasta mielestäni yksi maukkaimmista aikoihin. Täydellinen kypsyys, suola ja ohut pippuri kruunasivat tämän mainiosti.

Lehtikaalimuhennos
1 purjosipuli
voita
oliiviöljyä
200 g lehtikaalia
200 g herkkusieniä
4 dl vispikermaa
1 luomusitruunan kuori
0,5 sitruunan mehu
merisuolaa
musapippuria

Mustekalan valmistus kannattaa aloittaa yhtäaikaa muhennoksen kanssa.

Siivuta purjosipuli ja kuullota voissa pannulla vähintään 10 minuuttia. Ruodi lehtikaalit ja revi isoimpia lehtiä hieman pienemmiksi, lisää purjon joukkoon. Hauduttele pitkään, vähintään vartin ajan, mieluiten vaikka puoli tuntia.

Kun purjo ja lehitkaali hautuu, ota esiin valurautapannu ja kuumenna se keskilämmölle. Lorauta pannuun ja lisää joukkoon reilusti voita ja loraus öljyä. Siivuta puolet sienistä ja lohko puolet sienistä neljään osaan. Heitä sienet pannulle ja paistele niitä vähintään vartti, mielellään puolikin tuntia. Näin sienet imevät voin maun ja ruskistuvat kunnolla.

Kaada purjon ja lehtikaalin joukkoon vispikerma ja sekoittele kunnolla. Hauduta hetki. Valmista tässä vaiheessa kala ja lisää raastettu sitruunan kuori sekä puristettu mehu valmiin annoksen pääle.

Mustekala
puolikas mustekala
loraus valkoviinietikkaa
suolaa

Siivoa lonkerot tarvittaessa. Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja lorauta perään valkoviinietikka ja mausta reilulla suolalla. Dippaa mustekalan lonkeroita kiehuvassa vedessä kolme kertaa. Jätä lonkerot kiehumaan veteen noin 20 minuutiksi. Nosta kattila liedeltä ja jäähdytä mustekalan lonkeroita keitinvedessä toiset 20 minuuttia. Nosta lonkerot vedestä, valuta ja kuivaa. Laita annoksen päälle.

Paistettu merikissa
500 g merikissan fileetä
merisuolaa
mustapippuria
voita ja öljyä

Poista fileistä mahdolliset ruodot, suolaa ja pippuroi. Kuumenna valurautapannu, kippaa pannuun reilu nokare voita sekä hieman öljyä. Paista kuumalla pannulla merikissaa pari minuuttia ja tarjoile.