26. maaliskuuta 2017

Veriappelsiini-crème brûlée

Nyt alkaa olla viimeiset hetket hyödyntää veriappelsiinisesonki ja mikäpä voisikaan olla parempi lopetus mahtavalle tarocco-kaudelle kuin crème brûlée!

Tämä versio on melkoisen tuhti ja uskomattomattoman maukas - pohjalla reilu kerros tummaa suklaata, vanukkaan ja päällisen kruunaa taroccon makean intensiivinen maku. Vaikka crème brûléen tekemiseen saakin uppoamaan tunnin jos toisenkin, niin lopputulos on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Tämä on ainakin omasta mielestäni yksi parhaista jälkiruuista ikinä.

Resepti napattiin täältä.

Veriappelsiini-crème brûlée
Suklaakerros:
90 g tummaa suklaata (80%)
1,8 dl kuohukermaa

Ota esiin pieni kattila ja kuumenna siinä kerma hiljalleen lähes kiehuvaksi. Lohko suklaa pieneen kulhoon ja kaada kuuma kerma päälle. Sekoita hyvin ja hiljalleen kunnes suklaa on sulanut kerman sekaan. Jaa suklaaseos tasaisesti kuuteen annosvuokaan. Anna seoksen jäähtyä ja siirrä lopuksi annokset esim. jääkaappiin tai pakastimeen.

Vanukas:
7 dl kuohukermaa
3 tarocco-appelsiinia
2 vaniljatankoa
9 keltuaista
90 g valkoista sokeria
ripaus suolaa

pinnalle
valkoista sokeria
taroccoista leikattuja kiekkoja

Kaada kerma kattilaan, raasta perään taroccojen kuoret. Leikkaa vaniljat halki ja raavi siemenet joukkoon. Kuumenna seosta sekoitellen, kunnes se alkaa hiljalleen kuplia. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia.

Laita sillä välin keltuaiset, sokeri ja suola kulhoon, sekoita hyvin. Kaada kermaseos siivilän läpi keltuais-sokeriseoksen sekaan hitaasti, koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Laita uuni päälle tasalämmölle 150 asteeseen. Nosta annosvuoat korkeareunaiseen isoon uunivuokaan. Keitä vettä (ehkä noin pari litraa, riippuen astioiden koosta) ja kaada kiehuva vesi uunivuokaan niin, että sitä on noin annosvuokien puoleen väliin saakka. Siirrä koko komeus uuniin ja paista noin 25 minuuttia tai kunnes vanukas on hyytynyt, mutta ei paistunut liikaa.

Nosta vanukkaat uunista ja anna niiden jäähtyä hyvin. Kun vanukkaat ovat jäähtyneet, leikkaa jokaisen pinnalle ohut siivu taroccosta. Ripottele päälle valkoista sokeria ja polta kaasutoholla lasiksi.

25. maaliskuuta 2017

Hapankorppu-kuhaa ja uuniperunoita


Tänään kalatiskille marssiessamme meillä oli vakaa aikomus valmistaa muikkuja astetta kevyemmin Ripaus tryffeliä -blogin vinkkaamalla ohjeella. Muikut olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin tuoreita, joten mukaan tarttui niiden sijaan vastanostettuja kuhafileitä. Ajatus hapankorppupaneroinnista oli kuitenkin pinttynyt mieleen niin, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Ja onneksi, hommahan toimi ihan todella hyvin!

Kalojen kaveriksi teimme perinteisiä uuniperunoita ja simppelin yrttidipin. Konstailematonta, maukasta kotiruokaa parhaimmillaan.

Hapankorppupaneroitu kuha
3 nahatonta kuhafileetä
100 g hapankorppuja
0,5 dl maitoa
savumerisuolaa
mustapippuria

Hiero kuhafileiden pintaan reilusti suolaa ja vastajauhettua mustapippuria. Anna fileiden maustua viileässä puolisen tuntia.

Rouhi hapankorput esim. tehosekoittimen pulse-toiminnolla karkeaksi rouheeksi. Kaada rouhe laakealle lautaselle.

Ota kalafileet viileästä ja kaada maito niiden päälle. Pyörittele kalat kauttaaltaan maidossa ja sitten hapankorppurouheessa.

Asettele fileet uunivuokaan, ripottele loput hapankorppurouheesta kalojen päälle ja paista 200-asteisessa kertoilmauunissa noin vartin verran tai kunnes kalan sisälämpötila on 60 astetta.

Ruohosipuli-kirvelidippi
1 ruukku ruohosipulia
1 ruukku kirveliä
150 g ranskankermaa
savumerisuolaa
mustapippuria

Silppua ruohosipuli ja kirveli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna kastikkeen maustua viileässä hetken ennen tarjoilua.

Uuniperunat
3 isoa jauhoista perunaa, esim Rosamunda
karkeaa merisuolaa

Pese perunat kuorineen, ripottele pinnalle merisuolaa ja kääri tiukasti folioon. Kypsennä perunanyyttejä 200-asteisessa kiertoilmauunissa vajaan 1,5 tunnin ajan tai kunnes ne ovat kokeiltaessa kypsiä.

21. maaliskuuta 2017

Lämmin rapu-pestosalaatti

Alkuvuosi on valitettavasti mennyt meillä olosuhteidenkin pakosta aika vaatimattomasti ruokien suhteen. Tässä sentään yksi hyvä ateria, jonka ehtii tehdä nopeastikin töiden jälkeen arkea piristämään! Tavoistamme poiketen käytimme vieläpä valmispestoa, joka nopeuttaa ja helpottaa ruuan valmistusta entisestään.

Idea reseptiin napattiin täältä.

Lämmin rapu-pestosalaatti
400 g jättikatkarapuja
3 dl carnaroli-riisiä
1 limetti
merisuolaa
mustapippuria
190 g genovalaista pestoa
80 g babypinaattia
kourallinen kuorellisia manteleita

Sulata ravut, jos ne ovat pakasteita. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen, kiertoilmalle. Ota kattila liedelle, kiehauta litra vettä ja lisää sekaan riisit. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.

Mausta ravut raastetulla limetin kuorella, merisuolalla ja mustapippurilla. Laita uuniin ja paista noin 5-10 minuuttia tai kunnes ravut ovat kypsiä. Halkaise limetti ja purista mehua rapujen päälle.

Kun riisi on al dente, kaada ylimääräinen vesi pois. Sekoita riisin joukkoon pesto, maista ja mausta suolalla ja mustapippurilla tarvittaessa. Purista joukkoon myös reilusti limetin mehua ja sekoita hyvin. Huuhtele pinaatit ja sekoita kuuman riisin joukkoon. Nostele ravut annosten päälle, rouhi vielä mantelit ronskisti ja ripottele lautasille.

11. maaliskuuta 2017

Organica - oodi aidolle ruoalle ja hyvinvoinnille

Olen viime aikojen vege-einesbuumia seuratessa ihmetellyt, milloin prosessoidusta lisäainemössöstä tuli tavoiteltavaa. Kasvispainotteisempi ruokavalio on - ilman muuta ja tietysti - välttämättömyys niin maapallomme kuin yksilönkin näkökulmasta. Mutta mutta. Eeropekka Rislakki tiivisti ajatukseni hyvin Viisi Tähteä -lehdessä: "Luonnollisuuteen ja luonnonmukaisuuteen liittyvät vaatimukset peittyvät hyvää tarkoittavan eettisyyden alle. Valinnan perusteena on ekologisuus ja eettisyys. Eettinen on synt_eettinen. Jokin tässä ei täsmää."

Tervettä vastapainoa eineshehktukselle tarjoaa painotuore Organica-opus, Marcel Hägglundin apujoukkoineen kasaama kokonaisvaltainen katsaus ihmisen hyvinvointiin. Jokaiselta 280 sivulta välittyy Hägglundin pirteän intohimoinen suhtautuminen hyvää elämää kohtaan sekä tietysti aito, luonnollinen ruoka sen avaintekijänä. Varsinaisesta tietokirjasta ei ole kyse, vaan teos on täynnä kansantajuista faktaa ja fiilispohjaista tarinointia, useasta erityppisestä lähteestä. Ja koska kirjan kantava teema on aattelepa ite, tuon myös tässä arvostelussa reippaasti omat kantani esiin.

Hägglund tiimeineen tarjoilee ratkaisumalleja erilaisiin arkisiin ja elämänhallinnallisiin pulmiin. Allekirjoitan täysin esimerkiksi kirjan ytimekkäästi esitetyt ratkaisut parempaan ruoanlaittoon ja arkiaterioihin (tosin listan kärjestä puuttuu se tärkein; ennakkosuunnittelu). Orgnica tarjoilee vinkkejä myös oleellisista keittiövälineistä, oivaltavasti kahdessa kategoriassa. Ensin käydään läpi perusasiat veitsistä mortteliin ja lämpömittarista jäätelökoneeseen (jes, kyllä, myös minun maailmassani jäätelökone on joka kodin perusvaruste!). Sitten päästään ruokahifistelijän toivelistan kimppuun. En edes ole osannut haaveilla Thermomixistä saati Pacojetista, mutta nyt kun niistä luki ja googlaili hieman lisää...

Kokin ruokakaappi -luku oli hyvistä raaka-aineista intoilevalle mukavaa luettavaa - massiivinen lista suklaasta savukylkeen oli oikea laadukkaiden ainesosien ylistyslaulu. Myös tietopaketti superfoodeista kuului samaan sarjaan (vaikka Hägglund olisikin voinut jättää mainitsematta, että lista noudattaa myös syövän vaihtoehtohoitojen ravintosuosituksia). Opin lisää esimerkiksi ruoan paistamiseen soveltuvista öljyistä. Jostain joskus kuulemani viisaus siitä, että laadukas extra-neitsyt-oliiviöljy kestää halpaversioita huomattavasti paremmin kuumennusta, sai vahvistuksen.

Kirjan lopun reseptiosuus hyödyntää aiemmissa luvuissa opeteltuja tekniikoita ja raaka-aineita. Tutuksi tulevat villiruoan eri muodot riistasta kalastukseen ja villiyrtteihin, sekä fermentoinnin ja vakumoidun matalalämpökypsentämisen (sous vide) perusteet. Organican ohjeella pyöräytät vaikkapa valloittavan villiyrtti-mojiton tai herkullisen hapankaalin. Kokeilunhaluinen asenne ja oikeat raaka-aineet, välineet ja menetelmät - siinä eväät parhaalle mahdolliselle lopputulokselle.

Jos sinulla on mahdollisuus viljellä omaa kasvimaata, kirjassa on kattava perustietopaketti maaperän parantamisesta erilaisilla kompostointimenetelmillä. Vaikka nykyinen pihamme ei salli kuin pienimuotoisen yrttiviljelmän ruukuissa, mukaansatempaavasti kirjoitettu luku omavaraisesta viljelystä vei mukanaan. Jos vaikka meidänkin jengi vielä joskus saisi sen punaisen tuvan ja perunamaan...

Organican terveysosuuksiin on koottu enemmän ja vähemmän tutkittua tietoa lukijalle helposti lähestyttävään muotoon. Kirja nostaa esiin monia tärkeitä jokapäiväiseen hyvinvointiin vaikuttavia valintoja, mutta taiteilee välillä turhan vaarallisilla vesillä. Osa väittämistä onkin pakko kyseenalaistaa. Kirjassa esimerkiksi todetaan, että liiallista hedelmäsmoothieiden syömistä pitää välttää, koska "tehokkaat tehosekoittimet muuttavat hedelmien ominaisuuksia". Maalaisjärki ja lukion pakollinen kemiankurssi eivät vielä avaa miksi näin olisi, joten kirjan tekijöiltä olisi kaivannut selityksiä tarkkoine lähdeviitteineen tämäntyyppisten väitteiden tueksi.

Karvat nousevat pystyyn myös tästä sivun 49 tekstikulusta, pehmentävistä sanamuodoista huolimatta: "Lukuisten kakkostyypin diabetesta ja jopa syöpää sairastavien ihmisten väitetään parantuneen pelkällä ruokavaliomuutoksella. Näissä tapauksissa ruokavalio on toki ollut hyvin tiukka, mutta hoito on perustunut pitkälle luonnolliseen ruokavalioon. Tämä aihe on erittäin herkkä, enkä ota syvällisemmin kantaa. Kannattaa hakeutua hoitoon sellaiselle ammattilaiselle/lääkärille joka käsittelee ruokavaliotasi ja terveyttäsi kokonaisvaltaisesti, eikä keskity vain sairautesi oireiden hoitamiseen lääkkeiden avulla." Ruokavaliomuutoksilla suht helpostikin kuriin saatavan elintasosairauden ja syövän rinnastaminen on edesvastuutonta. Olisihan pelkkä kakkostyypin diabeteskin jo toiminut aivan riittävän vakuuttavana esimerkkinä terveellisen ravinnon merkityksestä. Organican terveysosuuksista kannattaakin yksityiskohtiin paneutumisen sijaan napata onnistumisen ohjenuorakseen kolme tärkeää sanaa: luonnollisuus, kohtuus ja maalaisjärki.

Vielä lopuksi muutama sana teoksen ulkonäöstä ja rakenteesta. Kirjan taitto on tyyliltään selkeä ja arvokkaan asiallinen. Kauniit suuret kuvituskuvat ja klassiset lyijykynäpiirrokset ihastuttavat, mutta sisältöjä seurailevat pienet valokuvat ovat niihin nähden turhan kotikutoisia. Kirjan aluksi lukija saa kahlata peräti 30 sivua metatietoa kirjoittajista ja ohjeita lukumahdollisuuksista. Sama ote jatkuu läpi teoksen erilaisissa johdantopätkissä. Ehkäpä ylimääräinen toimituskierros olisi ollut paikallaan kirjan punaisen langan ja rakenteen napakammaksi jäsentämiseksi? Nykymuodossaankin kirja on mukavan monipuolinen ja inspiroiva teos, jonka toivon ilmestyvän niin innokkaiden kotikokkien kuin hyvinvoinnistaan huolehtivienkin lukulistoille.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

20. helmikuuta 2017

Kookoksinen turska-pinaatticurry


Nopea, lämmittävä curry on oivaa lohturuokaa, kun orastavan kevään merkit peittyvät loskaiseen lumeen. Näin helmikuun lopussa ei voi vielä puhua edes takatalvesta, mutta yhtä kaikki saisi se kevät jo tulla!

Mainio ohje löytyi BBC GoodFoodin sivuilta, lisäsimme vain reilusti pinaatin määrää.

Kookoksinen pinaatti-turskacurry
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumajauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
250 g turskanseläkkeitä
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 cm inkivääriä
400 g kookosmaitoa
250 g pinaatinlehtiä
merisuolaa

tarjoiluun: basmatiriisiä

Sekoita kuivamausteet keskenään. Leikkaa turska suupaloiksi ja hiero puolet mausteseoksesta palojen pintaan.

Kuutioi keltasipuli, hienonna valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuullota näitä öljyssä kymmenisen minuuttia ja lisää joukkoon loppu mausteseos. Kuullota vielä minuutin ajan.

Kaada paistoksen sekaan kookosmaito, anna kastikkeen kiehua viitisen minuuttia ilman kantta ja lisää joukkoon turska ja pinaatti. Peitä curry kannella ja anna sen poreilla viitisen minuuttia, kunnes turska on kypsää ja pinaatit nahistuneet curryn joukkoon. Mausta lopuksi suolalla ja tarjoile keitetyn riisin kera.


11. helmikuuta 2017

Siitake-sitruuna-salviaspaghetti

Törmäsin Alkon nettisivuilla yksinkertaiseen salviapastaohjeeseen ja nappasin linkin talteen jotakin arki-iltaa piristämään. Kauppalistalle päätyi myös siitakesieniä ja lopulta pastan joukkoon löysi tiensä jääkaappiin unohtunut pekonikin. Sitruuna, salvia ja hento valkosipuli toimivat mainiosti yhteen ja kourallinen parmesanjuustoa viimeisteli mukavan makuelämyksen.

Siitake-sitruuna-salviapasta
140 g pekonia
100 g siitakesieniä
1 ruukku salviaa
350 g spaghettia
1 luomusitruuna
2 dl vastaraastettua parmesanjuustoa
merisuolaa
mustapippuria

Levitä pekoniviipaleet uunipellille leivinpaperin päälle ja siirrä pelti kylmän uuniin. Kuumenna uuni 175-asteiseksi ja paista pekonia noin vartin verran tai kunnes se on rapeutunut. Nosta rapeat viipaleet talouspaperille kuivumaan.

Paista siitakesieniä ja salvianlehtisilppua oliiviöljyssä kymmenisen minuuttia. Maiusta sienet suolalla ja pippurilla.

Raasta sitruunasta keltainen kuoriosa. Raasta myös parmesan hienoksi raasteeksi.

Keitä spaghetti suolavedessä al denteksi ja ota keitinlientä pari desiä talteen. Sekoita spaghetin joukkoon sitruunankuoriraaste ja purista joukkoon sitruunamehua, kunnes spaghetti maistuu sopivan sitruunaiselta. Mausta mustapippurilla. Mikäli pasta tuntuu kuivalta, lisää joukkoon pieni loraus kerrallaan keitinlientä.

Kokoa annokset. Jaa spaghetti lautasille, sirottele päälle reilusti parmesanraastetta ja jaa lopuksi annoksille sieni-yrttiseos ja pekoni.

4. helmikuuta 2017

Runebergin kääretorttu

Runebergintortuista on viime vuosina tehty ties minkälaisia muunnelmia. Tänä vuonna ainakin itselle uutena juttuna someen ilmestyi kuvia muhkeista runebergin kääretortuista. Idea kuulosti näin suurpiirteisemmän leipurin näkökulmasta hyvältä - kääretorttua on huomattavasti vaikeampi pilata kuin perinteisiä sieviä torttuja (joiden tekemiseen meillä ei ole sopivia vuokiakaan).

Valmis kääretorttu maistui erinomaisesti koko perheelle. Vähemmän yllättäen Pikkukokki yritti herttaisimmalla hymyllään ja kohteliailla sanakäänteillään kerjätä vielä toista isoa palasta. Sellainen on kuitenkin luvassa vasta huomenna, kun vietetään kansallisrunoilijamme syntymäpäivää.

Runebergin kääretorttu
taikina:
4 kananmunaa
1,5 dl valkoista sokeria
1 dl mantelijauhetta
0,5 dl perunajauhetta
2 tl ceyloninkanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 dl mantelirouhetta
3 tippaa karvasmanteliaromia

täytteet:
200 g tuorejuustoa
1 rkl maitoa
2,5 rkl tomusokeria
400 g mesivadelmahilloa

sokerikuorrute
0,5 munanvalkuainen
2 dl tomusokeria

Vatkaa kananmunat kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Nostele jauhoseos käsivispilällä varovasti vaahdon sekaan. Mausta taikina karvasmanteliaromilla ja levitä se ohueksi kerrokseksi uunipellille leivinpaperin päälle.

Paista kääretorttupohjaa 200-asteisessa kiertoilmauunissa noin 8 minuuttia. Levitä pöydälle leivinpaperi ja ripottele sille sokeria. Kumoa kypsä pohja sokeripedille ja rulla leivinpaperi varovasti irti pohjasta. Anna jäähtyä.

Sekoita maito ja tomusokeri tuorejuuston joukkoon ja levitä tahna ohueksi kerrokseksi kääretorttulevylle. Levitä tuorejuuston päälle vadelmahillo ja kääri torttu varovasti rullalle. Nosta torttu kylmään tekeytymään hetkeksi.

Sihtaa kääretörtun päälle ohut huntu leivinpaperia. Sekoita munanvalkuaisen joukkoon tomusokeri ja pursota sokerikuorrute valmiin kääretortun pinnalle.

2. helmikuuta 2017

Porsasta ja ananasta hapanimeläkastikkeessa


Tässä taannoin iski hirmuinen mieliteko kiinalaista hapanimeläsoossia kohtaan. Kauppakeskus-kiinalainen pelasti akuutin tilanteen, mutta pitihän sitä sitten Ihan Itekin päästä kokkaamaan. Ananaksella makeutetun mainion kastikkeen ohje löytyi Serious Eatsista ja possureseptin O sävelsi itse.

Porsasta ja ananasta hapanimeläkastikkeessa
porsaanlihat:
3 porsaankyljystä
2 rkl rypsiöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria
0,5 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl sipulijauhetta
0,5 tl merisuolaa
0,25 tl chilihiutaleita
0,25 tl valkosipulijauhetta
2 rkl vehnäjauhoa
reilusti rypsiöljyä paistamiseen

hapanimeläkastike:
1 kypsä, makea ananas
0,75 dl vastapuristettua (veri)appelsiinimehua
2 cm inkivääriä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 rkl shampanjaviinietikkaa
2 rkl tomaattipureeta
0,25 tl chilihiutaleita
2 tl maissitärkkelystä + 2 rkl vettä

tarjoiluun: basmatiriisiä

Leikkaa kyljyslihat suupaloiksi. Sekoita kuivamausteet oliiviöljyn joukkoon ja hiero marinadi lihanpaloihin. Anna maustua viileässä vähintään parin tunnin ajan.

Jauhota lihanpalat ja ruskista ne kuumalla pannulla öljyssä. Vähennä lämpöä ja anna lihojen kypsyä vielä vartin verran.

Pilko ananas suupaloiksi ja siirrä palat kattilaan. Lisää perään appelsiinimehu, raastettu inkivääri, valkosipuli, soijakastike, viinietikka, tomaattipuree ja chilihiutaleet. Kiehauta kastike. Sekoita maissitäkrrelys veteen ja lisää seosta teelusikallinen kerrallaan kastikkeen joukkoon, kunnes se sakenee sopivan paksuiseksi.

Sekoita lihanpalat kastikkeen joukkoon ja tarjoile annokset keitetyn riisin kera.