27. huhtikuuta 2017

Tallinnassa taas

Kännykkäkamerallakin saa joskus napattua kohtuullisia kuvia, kun kaikki osuu kohdilleen.

Parilla päivällä pidennetyllä pääsiäislomalla ehtii näemmä kaikenlaista. Me ehdimme olla muutaman päivän maalla, ja keksimme lähteä sieltä takatalven keskeltä pariksi yöksi Tallinnaan syömään hyvin. Auto kohti etelää, pyykkien pesu ja laivaan.

Sattumalta päädyimme menomatkalla uuteen Megastariin, joka oli vieläpä puolityhjä. Menomatka sujuikin leppoisasti uutuuttaan kiiltelevää laivaa ihmetellen.

Tallinnaan saavuttuamme alkoikin sitten syömingit. Tämänkertainen reissumme sisälsi mm. seuraavat ravintolat: Cru, Kaks Kokka, Kuldmokk ja Kolm Sibulat - näistä tunnelmia alla.




Menomatkalla tuli nautittua mm. kylmäuutettua kahvia, johon sekoitettiin mausteeksi (ja lämmikkeeksi) hieman Cointreauta antamaan mukavan appelsiinisen säväyksen.


Ensimmäiseksi illallisravintolaksi valikoitui erinomainen ravintola ja yksi Tallinnan klassikoista - Cru, joka sijaitsee yhdellä vanhankaupungin pääkaduista. Cruta luotsaa Dmitri Haljukov, joka on edustanut Eestiä mm. Bocuse d'Or -kilpailussa vuonna 2015 (sijoitus 14.). Hyvää siis odotettiin ja sitä totisesti saatiin.


Alkuun maisteltiin todella tiivismakuista ankkakeittoa. Tuossa liemessä oli kyllä niin uskomaton maku, että melkein pääsi itku. Liemi maistuu suussa vieläkin...


Toinen alkuruokamme oli mahtavan ilmava ja täyteläinen kanttarellikeitto, nam!


Pääruuaksi otimme molemmat Grönlannin pallasta raikkaalla paahdetulla greipillä ja merirapu-beurre blanc -kastikkeella. Täydelliseksi paistettu kala kruunasi illan. Jälkiruoalle jätimme toki myös tilaa, vaikka kuvaa ei siitä tullutkaan napattua. Kyseinen "marenkisiili" oli erityisesti pikkukokin mieleen ja annos oli hetkessä syöty..


Seuraavana aamuna suuntasimme Telliskiveen ja poikkesimme, kuten monesti aiemminkin, Sipissä hakemassa muutaman erikoisuuden kotiintuomisiksi. Tuolla riittää valikoimaa ja erikoisuuksia vaativampaakin makuun.

Sipin ja Telliskivessä kiertelyn jälkeen suuntasimme lounaalle kauemmas Telliskiven laitamille, todella hyvään, meille uuteen tuttavuuteen, Kolm Sibulatiin. Ravintolaan on noin kilometrin kävely Telliskiven "ytimestä" ja täytyy sanoa, että tuo kilometri kannattaa ehdottomasti kävellä!


Ulkoapäin Kolm Sibulat vaikuttaa vähintäänkin epäilyttävältä ja ravintolaan tuskin vahingossa kukaan eksyykään. Sisään kannattaa kuitenkin rohkeasti astua, silmien eteen avautuu miellyttävä ja avara ravintola. Ovet avautuivat klo 12.00 ja hieman ennen avaamista useampi henkilö oli käynyt jo kokeilemassa, olisiko ovi jo auki. Mahduimme kuitenkin hyvin sisään lounaalle.


Pääsiäisajan kunniaksi lounaaksi valikoitui pitkään haudutettua "pääsiäispupua" tryffelikastikkeella. Ei todellakaan huonompi valinta.


Toinen lounasannos japanilaistyyliin valmistettua kalaa ja savuperunamuusia porkkana-sinappikastikkeella - täydellistä kaikin puolin.

Toisen päivän illallinen otettiin tällä kertaa ns. varman päälle ja suuntasimme aina loistavaan Kaks Kokkaan. Alkuun nappasimme valtaisan ja monipuolisen alkupalalautasen.


Alkupalojen jälkeen siirryttiin itse asiaan ja toinen pääruoka olikin sitten tuhtia, maukasta karitsaa.


Toiseksi pääruuaksi valikoitui jopa hieman yllättäen aasialaista. Annos osoitti hyvin sen, että ravintola pystyy todella monipuoliseen ja laadukkaaseen tarjontaan.


Pikkukokki oli myös aterialla mukana ja hänen pääruokanansa oli paistettua Atlantin turskaa tuhkaperunoilla, ranskankermalla ja savustetulla voikastikkeella. Oli nimittäin hyvää.


Kaiken tämän jälkeen päätimme napata vielä tietenkin kaikki listalla olleet kolme jälkiruokaa! Tämän aterian jälkeen olikin mukava kävellä vanhan kaupungin läpi hotellille uinumaan ja sulattelemaan seuraavan ja viimeisen päivän lounasta varten...


Hotellissamme St. Olavissa hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme viimeiselle lounaalle. Lounaspaikaksi valikoitui Kuldmokk, jossa söimme maittavan lounaan kylmän päivän lämmikkeeksi.


Kuten kuvasta näkyy, risotto oli todellista herkkua! Ravintolan omistaja (tai ainakin luulimme, että henkilö oli omistaja) tuli myös ruokailumme jälkeen pahoittelemaan sitä, että saimme odottaa ruokiamme liian kauan ja tarjosi hyvitykseksi vegaanista luomusuklaalevitettä.

Tämä kelpasi meille, vaikkakaan emme mielestämme joutuneet odottamaan risottoa tai Pikkukokin annosta yhtään liian kauaa. Noh, joka tapauksessa huomaavaista ja mukava ele :)

Vaikka Tallinna onkin hyvin tuttu kaupunki ja siellä tulee vierailtua tasaiseen tahtiin, löytyy sieltä joka kerta jotain uutta ja mielenkiintoista (syötävää).

Tsekkaa myös muut Tallinnan suosituksemme täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti