Espanjalaismakuja Santa Cruz de Tenerifellä

San Andrésin kylästä löytyi erinomainen kalaravintola La Posada del Mez.

Ihan alkuun täytyy todeta, että Kanariansaaret kärsivät aivan turhaan junttiturismimaineestaan. Kun jättää väliin muutamat, hiekkarantojen ympärille tyhjästä nousseet hirveät turistirysät, löytää itsensä upeista luontokohteista, komeiden vuoristomaisemien ja viiniköynnöspeltojen kehystämistä pikkukylistä ja Teneriffan pääkaupungin Santa Cruzin osalta myös tunnelmallisesta, ihania ravintoloita täynnä olevasta espanjalaiskaupungista. Kaikeksi onneksi turistirannoilla itseään grillaavat kanssaihmiset löytävät tiensä ulos näistä maanpäällisistä helveteistä yllättävän harvoin, joten rauhallinen rinnakkaiselo saarella on mahdollista.

Puolikuivattuja tomaatteja Tasca el Callejon -ravintolan terassilla.

Tonnikalatartar tarjoiltiin D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Itsenäisyyspäivänä, reilun kuuden tunnin lentomatkan ja kahden tunnin aikaeron päässä kotoa meitä odotti pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sekä kosolti vehreyttä ja kukkia. Santa Cruzin läpötilat pysyttelivät päivisin noin 25 asteessa ja iltaisinkin mittari näytti 20 astetta. Viikko näissä olosuhteissa auttoi katkaisemaan joulukuun alun pahimman pimeän kauden ja teki omalle olotilalle ihmeitä, kuten olimme viime vuonna samaan aikaan naapurisaari Lanzarotella vieraillessa oppineet.

Paikallisia juustoja mainiossa El Taperio -ravintolassa.

Vuokrasimme lentokentältä auton ja ehdimme viilettää ees taas ympäri saarta lähemmäs 800 kilometrin verran, joten paikka tuli kahdeksassa päivässä hyvin tutuksi. Kapeat, hurjan mutkaiset vuoristotiet ja uudet leveät moottoritiet halkovat saarta huikeissa maisemissa, joten auton vuokraaminen on ehdottomasti suositeltavaa (ja halpaa).

Taisimme syödä joka päivä ilmakuivattua ibericopossua, niin myös D'Tapas 26 -ravintolan terassilla.

Restaurante La Langosteran uskomattoman herkullinen paella tarjottiin isosta kasarista.

La Langosteran paella lautasella.

Saarella nauttimamme ruoka oli kautta linjan hyvää (paria virhettä lukuunottamatta - nälkäisenä lankeaa välillä vääriin paikkoihin) ja useimmiten erinomaista. Söimme lounaat tien päällä ja vietimme illat Santa Cruzissa. Parhaat lounaskokemukset olivat Los Abrigos -kylän rantakadun Restaurante La Langostera -nimisessä ravintolassa (elämäni kevyesti parasta paellaa) sekä San Andrésin kylästä, ihan santa Cruzin kupeesta löytyneestä La Posada de Pez -ravintolasta (aivan taivaallista mustekalaa).

Tasca La Reboticassa kävimme kahdesti. Paikka on ollut pystyssä vaatiattomasti vuodesta 1702. 

Lasillinen viiniä ja lautasellinen ilmakuivattua ibéricopossua maistuivat El Duquessa.

Santa Cruzissa suosikkiravintolamme keskittyivät parille kadunpätkälle. Calle de San Fransiscolla kivan pikku puistikon reunalla sijaitsevat Tasca La Rebotican ja Plaza 18 terassit, Calle Teobaldo Power -kadulla taas ravintolat El Tapeiro, El Duque ja D'Tapas 26 sekä Callejon Del Combate -kadulla Tasca El Callejon.

Söimme pariinkin kertaan paikallisten suosikkia, voissa paistettua munakoisoa ja sen päällä hunajaa ja toisella kertaa palmusiirappia. Jännällä tavalla ihan hyvää!

Puerto de la Cruz oli pääosin turismin valtaama, mutta kyllä siellä päivän viihtyi. Oliiviöljypohjainen mangojäätelö oli todella täyteläistä ja maukasta.

Tasca el Callejonissa maistoimme erinomaista paikallista Ycoden-Daute-Isora-alueen punaviiniä. Viñátigo-viinitilan Graciano-rypäleen kanarialaisversio Tintilla de Rotasta tehty Viñátigo Tintilla 2012 maistui mahtavalta tuhdimpien tapasten kanssa.

Viinifestivaalin maistelulasi.

Koko Teneriffan laaja (!) oma viinitarjonta yhteen vitriiniin koottuna Casa del Vino -museossa El Sauzalissa.

Jouluvalojensa vuoksi Tähtipuistoksi nimeämässämme Plaza del Príncipe de Asturia -puistossa istuimme pariin kertaan lasillisella ja yhtenä iltana Plazan oli sattumalta sopivasti vallannut Teneriffan viinifestivaali. Maistelulasin ja neljä viinikuponkia sai vaivaisella viidellä eurolla ja ne maistelut olivat muuten kaikkea muuta kuin pieniä...

Kokken poikkesi tyyliltään saaren muista ravintoloista.

Rennot tapas-ravintolat ovat näillä saarilla ehdottomasti Se Juttu. Aavistuksen kunnianhimoisempaan, mutta edelleen maanläheiseen tyyliin espanjalaiskeittiötä esitteli korttelin verran ydinkeskustan kävelykaduista syrjässä oleva, Calle La Lunalta löytyvä Kokken Gastrobar. Illallinen oli kokonaisuutena reissun paras - miten esimerkiksi purjosta annoksen pääraaka-aineena voikaan tehdä jotain niin taivaallisen hyvää?

Kokken-ravintolan mahtava purjoannos. Velhoja keittiössä!

Kokkenissa nautittu punaviini oli yksi parhaista maistamistamme paikallisista. Ja tietysti jamón ibéricoa kaverina...

Paikallisen marketin vaatimaton jamón-valikoima. Yhtään en ole kade, en... Viime vuonna raahasimme yhden jamón ibérico de bellota -koiven joulupöytään Lanzarotelta.

Kotiinkaan emme lähteneet tyhjin käsin. Joulunaikaan meillä on herkuteltu kanarialaisilla viineillä, juustoilla, ilmakuivatulla ibéricolla ja ibérico de bellotalla monessa eri muodossa, laatuoliiviöljyillä, turrónilla...

Tuliaiset.