26. elokuuta 2017

Tunnelmallinen Tartto

Rappioromantiikkaa huokuva puutalokaupunginosa Supilinn.
Heinäkuu, kahden viikon kesäloma edessä ja laskettu aika kuukauden päästä - mitä ihmettä sitä uskaltaa vielä tehdä? Reissaamista rakastava perheemme paini viime kuussa kunnon first world problems -kriisissä. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme hyppäämään autolauttaan ja ajelemaan Tallinnasta parin tunnin matkan Tarttoon. Jos jotain yllättävää sattuisikin, perinteikkään yliopistokaupungin sairaalafasilitieettien luulisi olevan hyvät.

Tie Tallinnasta Tarttoon on hyväkuntoinen ja ainakin heinäkuussa myös hyvinkin rauhallinen. Alkuun pääsee huristelemään moottoritietä, mutta sitten matkanteko hidastuu 90 kilometriin tunnissa. Onnettomuusalttiiksi tien tekee ohituskaistojen täydellinen puuttuminen ja paikallisten kaahailu - onneksi tielle mahtuu paniikkitilanteessa myös kolme autoa rinnan. Maisemat ovat koko matkalta vehreää maalaisidylliä viljelyksineen ja haikaranpesineen.

Varasimme neljän yön reissullemme Tarton ydinkeskustasta Hotel London -nimisestä neljän tähden hotellista huoneen. Hinta-laatu-suhde oli mainio ja voimme suositella paikkaa muillekin. Automatkailijana hotellin vieressä oleva, vieraille ilmainen parkkipaikka oli myös iso bonus, sillä kaupunki on äkkiä kierretty ja pienen automatkan päässä sijaitsee monia mielenkiintoisia päiväkohteita.

Tartto on helposti otettavissa haltuun jalan. Kompaktin vanhan kaupungin naapurissa sijaitsee uusi keskusta ostosmahdollisuuksineen ja kävellen pääsee visiteeraamaan myös Tarton kahdessa rappioromantiikkaa huokuvassa puutalokaupunginosassa (Supilinn ja Karlova).

Karlovan kupeessa sijaitsee myös "Tarton Telliskivi" eli hipsterien valtaama Aparaaditehas. Suositussa Aparaat-ravintolassa söimme reissun halvimmat ruoat, lounas maksoi vain 3,5 euroa. Pikkuputiikkien hintataso olikin sitten jotain aivan muuta, jälleen Telliskiven tapaan.

Hipsterimekka Aparaaditehas kätki sisäänsä ravintoloita, kahviloita ja pikku putiikkeja.
Tartossa riitti mainiosti hyviä ravintoloita ja kahviloita neljän päivän reissulle, mitä osaltaan varmasti selittää kaupungin akateeminen asukaskunta. Ensimmäisen illan ravintolaksi valitsimme kehutun JOP Antonius -ravintolan. Menu oli tasaisen vahva ja annokset kivasti aseteltuja. Pikkukokki sai alku- ja jälkiruoan aikuisten listalta, mutta pääruoaksi keittiö pyöräytti hepulle listan ulkopuolisen kala-annoksen. Ehdottomasti käymisen arvoinen ravintola, ainoaksi miinukseksi muodostui palvelun lähes sietämätön hitaus.

JOP Antonius -ravintolan alkupalassa avokadomousse tarjoiltiin kookospähkinän sisältä.
Toinen illallisravintola ei osunut kohdille ilman kommelluksia. Istahdimme nettikansan kehumaan Chez Andréhen ja tilasimme alkujuomat. Nuori tarjoilija onnistui toheloimaan O:n täyden proseccolasin suoraan päälleni, mutta anteeksipyyntöä ei kuulunut. Toinen tarjoilija tuli paikalle, selitin tilanteen ja totesin, että emme aio jäädä, koska olen yltä päältä proseccossa enkä saanut edes anteeksipyyntöä. Sain vastaukseksi, että he eivät veloita meitä alkujuomista. Ihanko totta, mikä suuri myönnytys! Siispä ulos ja koko paikka boikottiin. Onneksi hotelli sijaitsi näköetäisyydellä ja pian istuuduimmekin jo pöytään Meat Market -ravintolaan.

Meat Marketissa Pikkukokin fish'n'ships-annos oli mainio, O:n pihvi ihan kelpo syötävää ja omat ribsini valitettavasti supersitkaita mutta maukkaita. Paikan cocktailit ja mocktailit olivat erinomaisia ja tarjoilu pelasi. Illan suosikiksi muotoutui jälkiruoaksi tarjoiltu tyrnigranita-valkosuklaapannacotta.

Meat Marketin tyrnigranita-valkosuklaapannacotta vei kielen mennessään.
Kolmantena iltana uskaltauduimme pienen epäröinnin jälkeen varata pöydän kaupungin fine dining -ykkösestä, ravintola Hõlmista. Ja onneksi varasimme, sillä annokset olivat mahtavan kauniita, taidokkaasti valmistettuja ja maukkaita! Kokonaisuus toimi yhteen ja oli tasaisen vahva keittiön tervehdyksistä koko kolmen ruokalajin menun läpi. Ei ihme, että paikkaa suositellaan Nordic White Guidessa (73 pistettä).

Ravintola Hõlmin upea viiriäisannos.
Pikkukokki sai myös Hõlmissa alku- ja jälkiruoat aikuisten listalta ja pääruoaksi lasten kala-annoksen. Juomien kera illan hinnaksi tuli noin 150 euroa, mikä oli reissun kallein ruokailu (satasta oli muutoin vaikea saada rikki kolmen hengen porukalla), mutta ihan ehdottomasti jokaisen euron arvoinen!

Ravintola Hõlmin herkullisen villisika-annoksen kauniita värejä ahmi jo silmillään.
Koska kolmevuotiaamme oli tälläkin reissulla jälleen osoittanut kykynsä nauttia illallisia sujuvasti pitkän kaavan mukaan, uskaltauduimme varaamaan viimeiselle illalle pöydän Tarton ehkä klassisimmasta paikasta, Hotel Antoniuksen yhteydessä toimivasta a la carte -ravintolasta. Saimme pöydän vasta klo 20.30, joten myöhäisen ajankohdan potentiaalisesti aiheuttamat väsymyshaasteet jännittivät hieman etukäteen.

Jännityskertoimet nousivat kuitenkin kattoon, kun pääsimme ravintolaan sisälle. Paikassa vallitsi nimittäin täydellinen hiljaisuus, ihmiset puhuivat toisilleen kuiskaamalla. Ja kääntyivät tietysti kauhuissaan katsomaan, että nyt tuolta tulee paikalle lapsiperhe ja pilaa kaiken.

Hotel Antoniuksen ravintolan alkupala, mahtavanmakuiset hanhi-kvinoa-dumplingsit.
Pelko oli kuitenkin turha, sillä Pikkukokki oli heti juonessa mukana ja kuiskaili sujuvasti meille ja tarjoilijalle asioitaan. Naapuripöytien katseetkin muuttuivat äkkiä ihmettelevän hyväksyviksi. Hieman ehti jo hirvittää! En silti voi ymmärtää, mikä idea näin hiljaisessa illallisilmaiirissä oli, onneksi tällaista kokemusta ei ole ennen tullut vastaan. Ravintolan ruoka puolestaan oli osaavan varmaa, klassista suoritusta. Alkuruokana syömämme dumplingit jäivät illasta parhaiten mieleen.

Vanha ruutivarasto Püssirohukelder on Guinnessin mukaan maailman korkein pubi (10,2 m).
Tartossa vieraillessa pakollisena, niin turistien kuin paikallistenkin suosimana kohteena on tunnelmallinen pubiravintola Püssirohukelder. Pelkäsin turistirysämäisyyttä, mutta ruoka oli ruohean hyvää ja tarjoilu ystävällistä. Pihan leikkipaikalla ollut neuvostovalmisteinen pikkuauto sai Pikkukokilta erityisesti pisteitä.

Karlovassa sijaitsevan Tassikookid-kahvilan kuppikakut olivat suussasulavan hyviä.
Tartossa riittää valinnanvaraa myös kahviloista pitäville. Karlovan kaupunginosassa sijaitseva vaaleanpunainen unelma Tassikookid, eli suomeksi kuppikakut, tarjoaa nimensä mukaisesti ihania herkkuja iltapäiväkahvin kera.

Aivan yliopiston päärakennuksen tuntemassa sijaitseva kahvila Werner puolestaan tarjoilee vitriinissään valtaisan määrän erilaisia kakkuja ja leivonnaisia. Suositulla kahvilalla on pitkät perinteet - se avattiin jo vuonna 1895.

Kolmas kahvilasuosituksemme on kotoisa Krempel, josta löytyi maukkaiden tarjottavien lisäksi myös myös leikkinurkkaus lapsille.

Vein ja Vinen sisustuksessa oli hyödynnetty laastin alta esiin kaivettuja tiiliseiniä. 
Hotelliamme vastapäätä sijainnut rento viinibaari Vein ja Vine oli myös mukava istuskelupaikka. 

Rapistunut kartano pihapiireineen on vierailun arvoinen.
Kotimatkalla pysähdyimme lounaalla näppärästi Tarton ja Tallinnan puolivälissä sijaitsevassa, suositussa Põhjaka Mõis -kartanoravintolassa. Tyylikkäästi rapistuneen, tunnelmallisen ravintolan pihamaalla pääsi tutustumaan mm. paikan kasvimaihin, kanalaan ja lampaisiin.

White Guide Nordicissakin kehutun (72 pistettä) ravintolan ruoka oli tyyliltään simppelin maalaista ja maultaan maukasta, mutta annokset meidän suursyömäriperheelle aika pieniä ja siksi lounasaikaan hieman hintavia. Jälkiruokalistan taivaallinen tyrnipavlova vei kielen mennessään, pitää yrittää tehdä vastaavia kotonakin! Paikka on siis kokonaisuutena ihan ehdottomasti pysähdyksen arvoinen.

Põhjakan ihananmakuinen tyrnipavlova.

6 kommenttia:

  1. Kivalta näyttää Tartto,herkullisia ruokia ja kivoja paikkoja.Olen käynyt vain Tallinnassa ja Pärnussa,mutta tuollakin olisi kiva käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavan rento paikka ja bonuksena vielä huokea hintataso :)

      Poista
  2. Puhutaan "tarton hengestä", tavoititteko te vanhan yliopistokaupungin erityistä ilmapiiriä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän me - vanhat yliopistorakennukset, hienot seinämaalaukset ja koko Toomemäen alue huokui perinteikästä akateemisuutta, vaikka yliopisto heinäkuussa olikin kiinni ja opiskelijat ja henkilökunta kesälaitumilla.

      Poista
  3. Tartto oli minusta tosi ihana kaupunki! Vietimme siellä yhden talvisen viikonlopun ja ihastuin kaupunkiin. Hyvä vaihtoehto viikonloppulomalle! Kiva oli lukea teidän ravintola- ja kahvilakokemuksia. Ollaan käyty monissa samoissa paikoissa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä ihme - kurkimme nimittäin teidän postauksista ravintolavinkkejä ennen reissua :D Tartto olisi varmasti viehättävä talviaikaankin. Erinomainen viikonloppulomakohde!

      Poista