1. tammikuuta 2019

Kiireinen vuosi 2018

Vuosi 2018 oli täällä blogin puolella ennätyshiljainen, teimme vain 64 julkaisua. Vauhdikkaaseen vuoteen sopikin ehkä paremmin Instagramiin nopeasti kännykällä tykitettävät pienet kuvatarinat, joita julkaisimme peräti 207. Päättyneeseen vuoteen mahtuu meidän molempien työpaikan vaihdot, vanhan kodin myynti ja muutto "maalle" (tai no ainakin omakotitaloon) Veikkolaan, nelivuotiaan päiväkodin vaihto ja yksivuotiaan päiväkotitaipaleen aloitus. Vaikka melko vaihtelunhaluisia, spontaaneja ja nopeita liikkeissämme olemmekin, alkava vuosi on toivottavasti rytmiltään hieman paljon rauhallisempi. Pienemmässä mittakaavassa vilskettä ja vilinää elämässä riittää, kun sähköjänis-taapero ja isoveljensä juoksevat ympäri kotia.


Olin elokuun loppuun asti äitiysvapaalla ja osasin näin toisella kierroksella olla keksimättä joka päivälle kahta vauvaharrastusta. Torstaisin kävin tanssimassa tyttö kantorepussa ja kerran kuussa kokoonnuimme äiti-vauva-keittokirjakerhon lounastapaamiseen (Hesarin juttu aiheesta). Avoimen yliopiston kurssit tarjosivat päiväuniajoille älyllistä haastetta ja BookBeat toimi oivana seuralaisena vaunulenkeillä. Muutamassa kuukaudessa tuli kuunneltua mm. kaikki Harry Potterit ilmeikkään Vesa Vierikon lukemana.

Vuonna 2018 teimme vain yhden kunnon ulkomaanreissun (Tallinnaa ei lasketa). Lensimme Saksan Stuttgartiin, nappasimme vuokra-auton alle ja ajelimme ympäri Baden-Wurttembergiä, tutustuen Badenin viinialueeseen ja Schwarzwaldin tunnelmallisiin pikkukyliin. Vietimme muutaman päivän myös Schaffhausenissa Sveitsin puolella. Kuvaavaa on, ettei ikimuistoisesta reissusta taida löytyä täältä blogin puolelta sanaakaan... Kesän Tallinnan reissusta blogiteksti on sentään luonnosteltu, siitä puuttuvat enää kuvat. Jos sitä ennen ensi kesää saisi aikaiseksi. Noihin matkajuttuihin on kuitenkin kiva palata, kun itse tai joku tuttu suuntaa taas samoille seuduille.

Kuluneen vuoden ravintolakokemusten yksinoikeutettu ykkönen on tietysti pitkän kaavan illallinen ihanassa Kotkan Vausti-ravintolassa. Hats off to Heikki & the guys! Tammikuussa pääsimme hyödyntämään myös työkavereilta äitiysvapaalleläksiäislahjaksi saadun lahjakortin ravintola Demoon. Upeita makuja!

Ehdittiin sitä harrastaakin. Hapanjuurella leivottiin suht säännöllisesti niin vaaleaa kuin ruisleipääkin. Viinikiinnostus kasvoi astetta vakavammalle harrastustasolle ja kotoa löytyy nykyään WineQueenin viinikaappi. Ruoanlaitto on ollut yhtä keskeisellä sijalla elämässä kuin aiemminkin, siitä bloggaaminen on vain jäänyt paljon vähemmälle. Ehkä sekin tästä uuden vuoden myötä korjaantuu, motivaation puutteesta kun ei kuitenkaan ole kyse. Molemmat lapset ovat onneksi kaikkiruokaisia kulinaristeja ja viihtyvät keittiössä, joten edellytykset ovat olemassa. Nelivuotias Pikkukokki myös valokuvaa mielellään ja roikkuisi loputtomiin Instagramissa ruokakuvia tutkailemassa (erityisesti kakut kiinnostavat).

Olemme vuodenvaihteessa yleensä käyneet läpi blogiin vuoden aikana julkaisemamme jutut ja valinneet kunkin kuukauden suosikkiannoksemme. Näitä vuosikatsauksia voi tutkailla täältä:


Tänä vuonna tehtävä oli yhtä aikaa helppo ja vaikea, sillä esimerkiksi syyskuussa emme olleet saaneet naputeltua blogiin kuin yhden postauksen. Tässä vuoden kohokohtia, joiden myötä kiitämme teitä kaikkia juttujamme lukeneita ja toivotamme antoisaa uutta vuotta 2019!





Maaliskuu: Cajun-jambalaya


Huhtikuu: Mätipasta

















2 kommenttia:

  1. Nuo teidän leivät.... Oikein hyvää alkanutta vuotta täältä Tel Avivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja sitä samaa sinulle sinne lämpimään!

      Poista